 |
| ©Hande |
John Irving: Oman elämänsä sankari
Tammi 2000
Pahoittelen kovasti pidempää hiljaisuutta blogissani. Olin reilu viikon mökillä, jossa internet ei toimi ollenkaan, joten en ole päässyt sinä aikana blogiini käsiksi. Olen kuitenkin lukenut reissun aikana parikin kirjaa, joista yksi oli tämä Irvingin kirjoittama romaani.
Oman elämänsä sankari on toinen lukemani John Irvingin teos. Olen lukenut aiemmin Ystäväni Owen Meanyn pari vuotta sitten. Se on tematiikaltaan erilainen romaani Oman elämänsä sankariin verrattuna, mutta kummankin tunnistaa Irvingiksi: kumpikin on kasvutarina täynnä kiehtovia henkilöhahmoja sekä mitä erilaisempia sattumuksia.
Tämä teos on sellaista sorttia, jota voi lukea vain pieninä annoksina kerrallaan: aloitin lukemisen maaliskuussa, mutta Oman elämänsä sankari vaati muita kirjoja luettavaksi välissä - silloin siihen jaksoi palata uudelleen. Vaikka minulla meni kolmisen kuukautta kirjan lukemiseen, pidin siitä. Se kertoo St. Cloud'sin orpokodin kasvatista Homer Wellsistä, joka etsii omaa paikkaansa maailmassa. Orpokotia johtaa lääkäri Wilbur Larch, joka rikkoo lakia tekemällä abortteja niitä haluaville naisille (tarinassa eletään 1920-1950-lukujen Mainessa). Tohtori Larch toivoisi Homerista lääkäriä, mutta Homer ei itse ole varma, onko työ häntä varten.
Romaanissa on paljon henkilöhahmoja, mutta minua se ei häiritse yhtään: heillä kaikilla on oma merkityksensä tarinassa ja he luovat teoksesta yhtenäisen kokonaisuuden. Suurimassa osassa hahmoista on piirteitä, joihin minun on helppo samastua. Jotkut henkilöistä tuntuvat melko karikatyyrisiltä, mutta siitä huolimatta he kaikki ovat inhimillisiä ja uskottavia - kukaan hahmoista ei ole täydellinen. Silti monet heistä ovat todella rakastettavia.
Lukiessani Oman elämänsä sankaria minulle tuli ajoittain tunne, ettei tarina etene ollenkaan ja minun teki mieleni luovuttaa. Minulla on kuitenkin periaate: en koskaan jätä kirjaa kesken - kahlaan sen läpi, vaikka mikä olisi. Se sai minut jatkamaan ja se kannatti, sillä malttaessani lukea lisää teoksesta löytyi kohtia, joiden avulla muistin, miten paljon pidän kirjasta.
En voi myöskään olla ihailematta Irvingin taitoa käsitellä arkoja, jopa tabuina pidettäviä aiheita. Kaiken kukkuraksi hän kirjoittaa niistä niin kuin minun mielestäni aina pitäisi: neutraalisti. Tekstistä on silti selkeästi aistittavissa aiheisiin liittyviä moraalisia kannanottoja. Irvingin teksti ja tarinan teemat herättävät minussa vahvoja tunteita, sillä koen käsitellyt asiat erittäin tärkeiksi ja yleisen keskustelun arvoisiksi.
Oman elämänsä sankari on mielenkiintoinen, tärkeitä asioita käsittelevä kirja. Se vahvisti mieltymystäni John Irvingiin ja tulen lukemaan hänen teoksiaan jatkossakin.
Arvosana: ✮✮✮✮
Oman elämänsä sankari on toinen lukemani John Irvingin teos. Olen lukenut aiemmin Ystäväni Owen Meanyn pari vuotta sitten. Se on tematiikaltaan erilainen romaani Oman elämänsä sankariin verrattuna, mutta kummankin tunnistaa Irvingiksi: kumpikin on kasvutarina täynnä kiehtovia henkilöhahmoja sekä mitä erilaisempia sattumuksia.
Tämä teos on sellaista sorttia, jota voi lukea vain pieninä annoksina kerrallaan: aloitin lukemisen maaliskuussa, mutta Oman elämänsä sankari vaati muita kirjoja luettavaksi välissä - silloin siihen jaksoi palata uudelleen. Vaikka minulla meni kolmisen kuukautta kirjan lukemiseen, pidin siitä. Se kertoo St. Cloud'sin orpokodin kasvatista Homer Wellsistä, joka etsii omaa paikkaansa maailmassa. Orpokotia johtaa lääkäri Wilbur Larch, joka rikkoo lakia tekemällä abortteja niitä haluaville naisille (tarinassa eletään 1920-1950-lukujen Mainessa). Tohtori Larch toivoisi Homerista lääkäriä, mutta Homer ei itse ole varma, onko työ häntä varten.
Romaanissa on paljon henkilöhahmoja, mutta minua se ei häiritse yhtään: heillä kaikilla on oma merkityksensä tarinassa ja he luovat teoksesta yhtenäisen kokonaisuuden. Suurimassa osassa hahmoista on piirteitä, joihin minun on helppo samastua. Jotkut henkilöistä tuntuvat melko karikatyyrisiltä, mutta siitä huolimatta he kaikki ovat inhimillisiä ja uskottavia - kukaan hahmoista ei ole täydellinen. Silti monet heistä ovat todella rakastettavia.
Lukiessani Oman elämänsä sankaria minulle tuli ajoittain tunne, ettei tarina etene ollenkaan ja minun teki mieleni luovuttaa. Minulla on kuitenkin periaate: en koskaan jätä kirjaa kesken - kahlaan sen läpi, vaikka mikä olisi. Se sai minut jatkamaan ja se kannatti, sillä malttaessani lukea lisää teoksesta löytyi kohtia, joiden avulla muistin, miten paljon pidän kirjasta.
En voi myöskään olla ihailematta Irvingin taitoa käsitellä arkoja, jopa tabuina pidettäviä aiheita. Kaiken kukkuraksi hän kirjoittaa niistä niin kuin minun mielestäni aina pitäisi: neutraalisti. Tekstistä on silti selkeästi aistittavissa aiheisiin liittyviä moraalisia kannanottoja. Irvingin teksti ja tarinan teemat herättävät minussa vahvoja tunteita, sillä koen käsitellyt asiat erittäin tärkeiksi ja yleisen keskustelun arvoisiksi.
Oman elämänsä sankari on mielenkiintoinen, tärkeitä asioita käsittelevä kirja. Se vahvisti mieltymystäni John Irvingiin ja tulen lukemaan hänen teoksiaan jatkossakin.
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti