keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia

©Hande
Roald Dahl: Kuka pelkää noitia
Art House 2001


Kun olin 6-7-vuotias, joulukuun aikaan televisiosta tuli elokuva Kuka pelkää noitia. Muistikuvani elokuvasta ovat hyvin hatarat, mutta kaksi kohtausta on jäänyt elävästi mieleeni. Muistan myös syöneeni elokuvaa katsoessa erityisen hienoa suklaapukkia, jota oli koristeltu valkosuklaalla. Häilyvistä muistikuvista huolimatta en ole voinut unohtaa, miten suuren vaikutuksen elokuva minuun teki: pyysin elokuvan inspiraation lähteenä ollutta kirjaa lahjaksi vanhemmiltani. Sain odottaa useamman vuoden, mutta lopulta teos löytyi paketoituna joulukuusen alta.

Myös kirja teki minuun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Siitä huolimatta ensimmäinen lukukerta jäi ainoaksi ja kirja jäi vuosiksi möllöttämään muiden lastenkirjojen rinnalle. Jälleen kerran Kirjan vuoden lukuhaaste puuttui peliin: etsiessäni kirjaluettelostani teosta, jonka tekijä on ollut sen ilmestymishetkellä yli 65-vuotias, tämä kirja oli ainoa kotoani löytyvä, kriteerit täyttävä teos. Oikeastaan ilahduin suuresti saadessani tilaisuuden lukea sen näin pitkän tauon jälkeen: lapsuusajan merkittävien asioiden parissa on mukavaa nostalgioida.

Yllätyin kovasti huomatessani, että Kuka pelkää noitia-kirjan lukeminen jännitti minua näin aikuisiälläkin. En muistanut tarkkaan juonen yksityiskohtia, joten oli mielenkiintoista havannoida lukemisen lomassa, mitä kaikkea teoksesta oli jäänyt mieleeni. Dahl on luonut kiehtovan ja uskottavan kuvauksen oikeiden noitien todellisesta luonteesta ja ulkomuodosta. Lukuhetken aikana mieleeni palautui, kuinka ensimmäisen lukukerran jälkeen tarkkailin ympäristöni ihmisiä varmistaakseni, ettei kukaan heistä ollut noita - ihan vain varmuuden vuoksi. Enhän minä lukenut, kuten kirjailijakin teoksen alussa vakuuttaa, satua, vaan selostusta todellisista tapahtumista.

Vaikka Kuka pelkää noitien kirjoitustyyli paljastaa sen olevan lapsille tarkoitettu, nautin sen lukemisesta suuresti: teoksen kekseliäisyys ja mukaansatempaavuus pakottaa kääntämään sivuja, kunnes on päässyt tarinan loppuun. Tarina sisälsi kylläkin muutamia vanhahtavia käsityksiä, mutten antanut niiden häiritä kokonaisuutta - itse tajuan niiden olevan oman aikansa tuotteita. Kuitenkin, jos lukisin teosta lapselle, keskustelisin asiasta, jotta tämä varmasti ymmärtäisi niiden olevan vanhentuneita ajatuksia. Kokonaisuutena teksti on kuitenkin herkullista ja sen lisäksi pidin paljon myös Dahlin vakikuvittaja Quentin Blaken piirroksista - ne toivat lisää eloa tarinaan. Kunniamainnan annan kuvalle Mahtavasta Ylinoidasta, kaikkien maailman noitien johtajasta, todellisessa ulkomuodossaan - se on karmiva!

Kuka pelkää noitia on mielikuvituksellinen, kekseliäs ja jännittävä kirja. Oli mukavaa löytää uudestaan pala Dahlin maailmaa, joka on täynnä kiehtovia hahmoja sekä tapahtumia. Voisinkin jossain vaiheessa lukea hänen tuotantoaan lisää, etenkin kun häpeäkseni on tunnustettava, että aiemmin olen lukenut tämän kirjan lisäksi vain Matildan. 

Arvosana: ✮✮✮✮

4 kommenttia:

  1. Luin viime viikonloppuna Matildan, aivan mahtava kirja :) Kuka pelkää noitia vaikuttaa houkuttelevalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matilda on tosiaan mahtava kirja myös! Suosittelen lämpimästi tämänkin lukemista. :)

      Poista
  2. Roald Dahl on kyllä mainio kirjailija. Minulle on tosin jäänyt mainostamastasi elokuvasta traumoja! Katsoin sen ala-asteella, 1. tai 2. luokalla. Noitien kokous hotellissa, jossa päänoita (?) näyttää oikean ulkomuotonsa, aiheutti minulle monen yön painajaiset. Muistan vieläkin keskustelut, joita kävin äitin kanssa elokuvasta. Lähinnä muistan äitin vakuuttelut siitä, ettei noitia ole olemassa. :D Vanhempana luin sitten kirjan, eikä se tuntunut enää ollenaan niin pelottavalta. En kuitenkaan muista tarinasta muuta kuin sen, mitä pelkäsin pienenä.

    Pitääkin tutustua vielä lähemmin tähän sinun blogiisi, kun aikaa löytyy enemmän. Blogi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en sentään nähnyt painajaisia elokuvan takia, mutta Ylinoita oli pelottava - ymmärrän oikein hyvin, miksi hänen todelliset kasvonsa alkoivat kummitella unissasi.

      Kiitos kovasti ja toivottavasti tulet viihtymään blogini parissa! :)

      Poista