 |
| ©Hande |
DC Comics 2015
Mitä ihmettä minä juuri luin? Se oli ensimmäinen ajatukseni saatuani Endgamen päätökseen. Pääni tyhjeni täysin ja on ollut todella vaikeaa pukea sanoiksi, mitä mieltä kyseisestä sarjakuvaromaanista olen. Kaiken kukkuraksi minun oli luettava teos uudestaan yli kaksiviikkoiseksi venyneen sulattelutauon jälkeen, jotta onnistuin muodostamaan selkeän mielipiteen Snyderin oletettavasti viimeisestä Jokeri-tarinasta.
Koettuaan suuren nöyryytyksen Kuolema kulkee perheessä-tarinassa Jokeri palaa jälleen pitkän hiljaiselon jälkeen, eikä häntä naurata enää. Rikosten klovniprinssi ei enää näe Batmania ystävänään, vaan vihollisenaan ja hän on palannut Gothamiin vain yhdestä syystä: saadakseen viittaritarin hengiltä - aivan oikeasti.
Sarjakuvaromaanin alku oli lupaava ja erittäin hyytävä. Jokerin suunnitelma Yön ritarin pään menoksi nostattaa niskakarvat pystyyn ja sai minut kääntelemään sivuja jännittyneenä. Kuitenkin noin puolessavälissä tarinaan ilmestyi käänne, jonka takia mieleni teki askarrella foliohattu ja laittaa se päähäni - niin hölmistynyt olin.
HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.
Kertomuksessa alettiin vihjailla, että Jokeri saattaisi olla kuolematon - "kalpea mies", joka on terrorisoinut Gothamia vuosisatoja. Tämä käänne tuntui minusta melko kaukaa haetulta, etenkin kun yksi Jokerin kiehtovuuden salaisuuksista on se, ettei hänelläkään ole supervoimia. Hän kohtaa Batmanin älynsä, kieron huumorinsa ja kemian taitojensa avulla. Ajatus, jonka mukaan murhaajaklovni olisi nauranut vuosisatojen ajan ihmisille, on absurdi, vaikkakin sai minut hämmentymään kovasti - tämä oli yksi niistä syistä, joiden takia menin sanattomaksi.
Valitettavasti tarinan jännittävyys ei kantanut loppuun asti: Endgamen loppuratkaisu oli kliseinen, melkeinpä korni. Sankarin ja hänen arkkivihollisensa kuoleminen vieretysten on niin loppuun kulutettu keino, että ennen suuttumusta muljautin silmiä tälle ratkaisulle. Inhosin loppuratkaisua myös henkilökohtaisista syistä: minun mielestäni Bruce Waynea ei saa tappaa, ja tästä ei edes keskustella. Tilannetta pelasti hiukan lopussa oleva Alfredin pohdinta: siinäkin oli muutama klisee, mutta se summasi silti aika hyvin Batmanin luonnetta.
Juonipaljastukset päättyvät.Koettuaan suuren nöyryytyksen Kuolema kulkee perheessä-tarinassa Jokeri palaa jälleen pitkän hiljaiselon jälkeen, eikä häntä naurata enää. Rikosten klovniprinssi ei enää näe Batmania ystävänään, vaan vihollisenaan ja hän on palannut Gothamiin vain yhdestä syystä: saadakseen viittaritarin hengiltä - aivan oikeasti.
Sarjakuvaromaanin alku oli lupaava ja erittäin hyytävä. Jokerin suunnitelma Yön ritarin pään menoksi nostattaa niskakarvat pystyyn ja sai minut kääntelemään sivuja jännittyneenä. Kuitenkin noin puolessavälissä tarinaan ilmestyi käänne, jonka takia mieleni teki askarrella foliohattu ja laittaa se päähäni - niin hölmistynyt olin.
HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.
Kertomuksessa alettiin vihjailla, että Jokeri saattaisi olla kuolematon - "kalpea mies", joka on terrorisoinut Gothamia vuosisatoja. Tämä käänne tuntui minusta melko kaukaa haetulta, etenkin kun yksi Jokerin kiehtovuuden salaisuuksista on se, ettei hänelläkään ole supervoimia. Hän kohtaa Batmanin älynsä, kieron huumorinsa ja kemian taitojensa avulla. Ajatus, jonka mukaan murhaajaklovni olisi nauranut vuosisatojen ajan ihmisille, on absurdi, vaikkakin sai minut hämmentymään kovasti - tämä oli yksi niistä syistä, joiden takia menin sanattomaksi.
Valitettavasti tarinan jännittävyys ei kantanut loppuun asti: Endgamen loppuratkaisu oli kliseinen, melkeinpä korni. Sankarin ja hänen arkkivihollisensa kuoleminen vieretysten on niin loppuun kulutettu keino, että ennen suuttumusta muljautin silmiä tälle ratkaisulle. Inhosin loppuratkaisua myös henkilökohtaisista syistä: minun mielestäni Bruce Waynea ei saa tappaa, ja tästä ei edes keskustella. Tilannetta pelasti hiukan lopussa oleva Alfredin pohdinta: siinäkin oli muutama klisee, mutta se summasi silti aika hyvin Batmanin luonnetta.
Kokonaisuudessaan Endgame on puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen teos, jossa on jännittävätkin hetkensä. Ei tämä sarjakuva vedä vertoja Kuolema kulkee perheessä-tarinalle ja Scott Snyderin tason yleisesti huomioon ottaen olen yllättynyt teoksen alhaisemmasta laadusta. Vaikka tarina ontuu ajoittain, Greg Capullo ei petä: hänen kuvituksensa on jälleen kerran vaikuttavaa ja se kannatteli tarinaa siitäkin huolimatta, että osa tekstistä tuntui väkinäiseltä ja päälle liimatulta. Scott Snyderin aiempaan tuotantoon nähden Endgame on pettymys, muttei se ole sentään läpimätä.
Arvosana: ✮✮✮½
Kiitos vinkistä, pistin heti Snyderin sarjakuvat lukulistalle!
VastaaPoistaEipä kestä, mukavaa kuulla, että kirjoitukseni tarjoavat muille uusia tuttavuuksia. Ja ainakin Snyderin Batman-sarjakuvia kannattaa lukea - vaikkei tämä ole niistä paras, hänen tasonsa on kova! Mm. Pöllöjen hovi ja Pöllöjen kaupunki ovat myös mielenkiintoisia.
VastaaPoista