Helsingin kirjamessut 2015

Tämän vuoden ja elämäni 15. kirjamessut on nähty ja koettu. Olin onnekas ja pääsin messuille joka päivä - kerron kirjoituksessa, missä ohjelmissa kävin ja millaisissa tunnelmissa messuilin. Otin myös kuvia paikan päällä. Minulla oli käytössäni vain puhelimeni kamera, joten pyydän anteeksi kuvien melko huonoa laatua.

Messupäivä 1

Torstaina keskityin enemmän paikkojen kiertelyyn. Kävin ensin antikvariaattipuolen läpi ja jatkoin sieltä kustantamoiden sekä kirjakauppojen osastoille. Kuuntelin myös kolme ohjelmaa päivän aikana. Ensimmäisenä oli vuorossa Mika Waltari-lavalla Varjoja menneisyydessä - historiallinen kauhu. Aiheesta keskustelemassa olivat Samuli Antila, Marko Hautala sekä Tiina Raevaara. Vaikken lue erityisemmin kauhua, keskustelu historiasta kauhukirjallisuuden puitteina oli mielenkiintoinen.

Myöhemmin iltapäivällä kävin katsomassa Minä & Sibelius - 20 näkökulmaa säveltäjämestariin-kirjan toimittajien haastattelun. Kirjan ovat koonneet Erkki Korhonen, Anna Krohn, Lasse Lehtinen sekä Janne Virkkunen, joka on Jean Sibeliuksen tyttärenpojan poika. Olen ollut klassisen musiikin ja Sibeliuksen ystävä jo pienestä saakka - oli mukavaa kuulla tarinoita Suomen tunnetuimmasta säveltäjästä myös ihmiseltä, joka on ollut hänen kanssaan oikeasti tekemisissä. Myös Erkki Korhosen tarjoamat näytteet säveltäjämestarin tuotannosta olivat nautittava lisä.

Jatkoin ohjelman jälkeen kiertelemistä. Katsottuani messulehteä uudemman kerran huomasin, että Sibelius-lukion oppilaat pitäisivät konsertin. Olen itse kyseisen koulun alumni, joten pakkohan minun oli mennä katsomaan, mitä kaikkea nykyiset oppilaat esittivät Jean Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlan kunniaksi.

Konsertissa esiintyivät Sibelius-lukion kamarikuoro, jousikvartetto sekä yksi tanssija (hänen nimeään ei mainittu). Esitykset olivat nautittavia ja erityisen nostalginen oli jousikvarteton esittämä Andante festivo - olen soittanut aikoinaan viulua jousiorkesterissa, joka esitti kappaleen hyvin usein. Mielenkiintoisin esitys oli kuitenkin kamarikuorolaisten ja soolotanssijan yhteisesitys, jossa tulkittiin Kullervo-runoelmaa. En ole koskaan aiemmin nähnyt steppaavaa Kalevalan hahmoa - vähiten olisin osannut odottaa sellaista Kullervosta. Mutta kokonaisuus oli toimiva ja nautin esityksestä kovasti.

Messupäivä 2

Perjantaina yhdistyivät ohjelmat sekä kiertely. Minussa herätti selkeästi eniten kiinnostusta naisiin liittyvät kirjat, sillä kävin kuuntelemassa Naisten aika-unelma sivistyksestä sekä Agenttikoulun naiset - lottana vakoilijoiden ja kaksoisagenttien keskellä-kirjojen tekijöiden haastattelut. On mukavaa huomata, että naiset toimijoina eri aikakausina kiinnostavat kirjoittajia yhä enemmän.

Matti Kosonen ja Heidi Ruotsalainen kertomassa lottien
salaisista tehtävistä jatkosodan aikana.

Löysin itseni kuuntelemassa myös Historian viettelyksestä. Keskustelussa mukana olleiden kirjailijoiden teokset vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta haastateltavien vastaukset olivat ylipitkiä eikä ohjelman aiheeseen edes päästy, kun aika oli jo loppu. Olisin kaivannut enemmän keskustelua aikakauden merkityksestä kirjailijoiden teoksiin. Onneksi viimeinen ohjelma, jossa kävin sinä päivän, oli mielenkiintoinen. Satu Kaski ja Vesa Nevalainen ovat kirjoittaneet kirjan Ikävät ihmiset - kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa. Haastattelussa mainitut esimerkit eivät olleet keltaisen lehdistön sensaationhakuisten juttujen tasoa, vaan siinä tarjottiin varteenotettavia vinkkejä hankalampien persoonien kanssa pärjäämiseen. Kaiken kukkuraksi kaikki meistä ovat enemmän tai vähemmän hankalia - kohtuus kaikessa on osuva sanonta tähänkin tilanteeseen. Loppupäivän kiertelin läpi paikkkoja ja pyörähdin myös ruokamessuilla.

Messupäivä 3

Lauantaina olin messuohjelman suurkuluttaja. Suuri ihmismassa ei minua haitannut, vaan kahlasin tieni läpi ohjelmasta toiseen. Kaiketi olen myös tottunut vuosien varrella ihmisvilinään, sillä se ei herätä minussa minkäänlaisia ahdistuksen tunteita. Kävin katsomassa yhden Dekkarilauantai-ohjelman, jossa Virpi Hämeen-Anttila, Mikko Porvali, Timo Sandberg ja Timo Saarto keskustelivat ajankuvan vaikutuksesta rikoskirjoihinsa. En ole lukenut heistä yhdenkään tuotantoa, mutta ohjelman aikana alkoi tehdä mieli tutustua heidän kirjoihinsa.

Sakari Ylivuori (oik.) haastateltavana.

Katsastin myös lisää Sibelius-aiheista ohjelmaa, kun kuoronjohtaja ja tutkija Sakari Ylivuori selosti kuuntelijoille kansallissäveltäjämme työskentelytavoista. Sain uutta tietoa muun muassa siitä, millaiset tilaukset Sibelius otti vastaan ja millaisista hän kieltäytyi.

Lauri Meri kuvailemassa Jussi Jurkan elämänvaiheita.

Minulla on salainen pahe nimeltään vanhat suomi-filmit. En saa kovinkaan usein mahdollisuutta keskustella niistä, sillä olen melko yksin kiinnostuksen kohteeni kanssa. Yllätyin suuresti saadessani tietää, että näyttelijä Jussi Jurkasta on kirjoitettu elämäkerta, jota kaiken kukkuraksi esitellään kirjamessuilla. Pakkohan sitä oli mennä kuuntelemaan - minua hiukan hymyilytti mennessäni istumaan, sillä lisäkseni paikalla oli käytännössä vain harmaahapsisia ihmisiä. Merin, elämäkerran kirjoittajan, haastattelu oli kuitenkin sen verran antoisa, että unohdin pian olevani yleisön kuopus.

Minusta on pikkuhiljaa kehkeytynyt Antti Holma-fani. Olen lukenut useammasta blogista arvosteluita hänen teoksestaan Kauheimmat runot ja päätynyt siihen tulokseen, että kirja kiinnostaa minua. Koska Holma on nykyisin suuri nimi, menin jo kuuntelemaan Kirjakahvilan aikaisemman ohjelman varmistaakseni itselleni istumapaikan. Sain vihdoinkin kunnollisen käsityksen siitä, mitä selkokirjat oikein ovat ja miten niitä tehdään. Kiinnostavan ohjelman lisäksi taktikointipäätökseni osoittautui oikeaksi, sillä Holmaa tuli kuuntelemaan niin paljon ihmisiä, että käytävät alkoivat täyttyä seisovista ihmisistä. Antti Holma kertoi kirjansa tekoprosessista ja luki runonäytteitä, joiden takia nauroin kyyneleet silmissä. Kieltämättä hieno lopetus kolmannelle messupäivälle.

Täydellinen ajoitus kuvan ottamiselle - ei hyvää päivää! :D

Messupäivä 4

Olin suunnitellut etukäteen käyväni sunnuntaina aika monessakin ohjelmassa, mutten jaksanut toteuttaa alustavaa aikatauluani, sillä antikvariaattipuolen tarkempi koluaminen ja ystävän kanssa juttelu veivät voiton. Maltoin kuitenkin käydä kuuntelemassa keskustelua Jean Sibeliuksen päiväkirjoista, Marion Rungin haastattelun sekä vinkkejä siitä, mitä kaikkea voi tehdä hopealusikoista. 

Fabian Dahlström on koonnut Sibeliuksen
päiväkirjat yksiin kansiin.

Kaikki ohjelmat olivat mielenkiintoisia, vaikka Rungia menin kuuntelemaan vain siksi, että iltapäivällä messuille tulleet vanhempani halusivat nähdä haastattelun. Kiinnostavinta oli kuitenkin Fabian Dahlströmin selostukset Sibeliuksen päiväkirjoista. Säveltäjä kirjoitti päiväkirjoja äidinkielellään eli ruotsiksi, mutta tänä vuonna ne on suomennettu. Olen siitä iloinen, sillä en ole varma, riittääkö ruotsin kielen taitoni vanhojen päiväkirjojen tulkitsemiseen.

Marion Rung keskustelemassa elämäkerrastaan.

Hopealusikoiden uusistä käyttömahdollisuuksista kertova kirja itsessään kiehtoo, mutta kirjan tekijöiden ja haastattelijan keskustelu oli melko vaisua. Haastattelusta sai kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, millaisia tarvikkeita tarvitaan ja millaiset lusikat soveltuvat esimerkiksi koruaskarteluun.

Anu Lahti ja Arja Aalto-Viittala antamassa
vinkkejä hopealusikoiden työstämiseen.

Jalat ja kädet olivat messuilun jälkeen velliä, mutten kadu mitään. Mukaan tarttui myös vaatimattomat 20 kirjaa täyttämään hyllyjäni. Sain signeerauksen kirjoihin, joiden tekijät olivat messuvieraina. Sydäntäni lämmitti myös, kun sain mahdollisuuden keskustella sekä Lauri Merin että Antti Holman kanssa - ei sitä joka päivä pääse keskustelemaan Jussi Jurkasta tai saa selville, että myös runokirjan kirjoittaja on enemmän yksittäisistä runoista nautiskelija kuin runouden laaja-alainen suurkuluttaja. Väsynyt, mutta onnellinen messuilija kuittaa ja alkaa laskea päiviä ensi vuoden messuihin!

Kollaasi hauskoista asioista, joita bongasin messuilla.

Kirjoituksesta tuli melko pitkä, mutta halusin sisällyttää kokemukseni kokonaisvaltaisesti mukaan. Tahtoisin myös kertoa, että olin messuilla yksityishenkilönä, en bloggaajana. Kirjoitan Helsingin kirjamessuista, koska ne ovat olleet ensimmäisestä järjestämiskerrastaan saakka minulle tärkeä tapahtuma ja vuoden kohokohta. Kukaan ei ole pyytänyt minua tekemään tätä blogikirjoitusta. Kyseessä on vain kertomus lukutoukan kokemuksista tämän vuoden messuilla.

Tämän vuoden kirjasaalis. Mukaan tarttui myös
suloinen tanssiva Groot-figuuri.