 |
| ©Hande |
WSOY 1995
Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa silmänsä vain kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin,
kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirttti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.
Sain vihdoinkin aikaiseksi lukea elämäni toisen Christien. Kymmenen pientä neekeripoikaa - nykyisin käytetään nimeä Eikä yksikään pelastunut - on kiinnostanut minua vuosikausia, joten päätin valita sen lukuhaasteen dekkariksi.
Kymmenen pientä neekeripoikaa on suljetun paikan murhamysteeri, joka rakentuu vanhan lastenlorun ympärille. Tuntematon pariskunta on kutsunut kahdeksan vierasta huvilaansa Neekerisaarelle. Isäntäväki ei ole vieraiden saapuessa paikalla - kutsuttujen lisäksi saarella on vain kaksi palvelusväkeen kuuluvaa henkilöä. Jokaisen vieraan huoneessa on esillä yllä näkyvä loru, joka alkaa käydä toteen, kun saarella oleskelevia alkaa kuolla yksi kerrallaan värssyn mukaisilla tavoilla. Saari on muusta maailmasta täysin eristyksissä, joten murhaajan on oltava joku vieraista - mutta kuka hän on?
Christien teos on kertakaikkisen nerokas: epäonnisista neekeripojista kertovan lorun käyttäminen murhan raameina kiehtoo ja saa mielikuvituksen liikkeelle. Sherlock Holmes-tarinat lukeneena pyrin käyttämään herra Holmesin menetelmiä saadakseni syyllisen selville. Onnistuinkin päättelemään murhaajan henkilöllisyyden kirjan puolessavälissä, mutta dekkarin kuningattaren kirjoitustyyli piti minut loppuun asti varpaillani.
Kenties syyllisen selvittämistä enemmän minua kiinnostavat dekkareissa tekijän motiivi sekä suunnitelma kokonaisuudessaan. Sen lisäksi, etten uskaltanut pistää päätäni pantiksi epäiltyni suhteen, pohdin jatkuvasti murhaajan mahdollisia toimintakeinoja. Kääntelin sivuja niskakarvat pystyssä ja valvoin myöhään saadakseni romaanin päätökseen. Oloni oli voitonriemuinen, kun tajusin olleeni oikeassa.
Kymmenen pientä neekeripoikaa on taitavasti rakennettu, hyytävä mysteeri, joka vie tyystin mennessään. Vaikka arvoituksen kaikki solmut aukeavat kirjan lopussa, minua mietityttää silti yksi asia: miksi ihmeessä todella moni vanhan ajan lastenloru on niin karmiva?
Kenties syyllisen selvittämistä enemmän minua kiinnostavat dekkareissa tekijän motiivi sekä suunnitelma kokonaisuudessaan. Sen lisäksi, etten uskaltanut pistää päätäni pantiksi epäiltyni suhteen, pohdin jatkuvasti murhaajan mahdollisia toimintakeinoja. Kääntelin sivuja niskakarvat pystyssä ja valvoin myöhään saadakseni romaanin päätökseen. Oloni oli voitonriemuinen, kun tajusin olleeni oikeassa.
Kymmenen pientä neekeripoikaa on taitavasti rakennettu, hyytävä mysteeri, joka vie tyystin mennessään. Vaikka arvoituksen kaikki solmut aukeavat kirjan lopussa, minua mietityttää silti yksi asia: miksi ihmeessä todella moni vanhan ajan lastenloru on niin karmiva?
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Olen mukana Agatha Christie-lukuhaasteessa kirjailijan syntymästä kuluneiden 125 vuoden kunniaksi.
Olen mukana Agatha Christie-lukuhaasteessa kirjailijan syntymästä kuluneiden 125 vuoden kunniaksi.
Suosikki Christieni. Minä taas en ole onnistunut ratkaisemaan vielä yhdenkään Christien syyllistä :D. Kymmenen pientä neekeripoikaa on nerokas ja jotenkin yllättävä. Luin tämän kesällä uudelleen ja se kesti sen tosi hyvin.
VastaaPoistaOlen lukenut Christieltä vain kaksi kirjaa, mutta ehdottomasti aion lukea lisää. Harmikseni spoilaannuin aikoinaan Roger Ackroydin murhasta, kiitos silloisen äidinkielen kirjani, joten en osaa sanoa, olisinko arvannut siinä syyllistä. Vaikka tätä kirjaa lukiessa osuin oikeaan, vaivasi koko ajan pieni epävarmuus, niin ovelasti Christie on kirjoittanut. :D Ja en todellakaan onnistunut itse päättelemään kaikkia suunnitelman yksityiskohtia, joten en välttynyt yllätyksiltä minäkään.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKahdesta lukemastani Christiestä tämä oli kyllä ehdottomasti parempi! Taidan lukea kuitenkin lisää hänen tuotantoaan ennen kuin julistan omaa, ehdotonta suosikkiani.
PoistaVoi kiitos paljon! En nyt tiedä, miten päin olisin... En osannut odottaa tunnustusta. Pitääpi vastailla kysymyksiin, jos vaikka illalla saisin julkaistua. :)
Tämä on ehkä Christien tunnetuin, eikä turhaan! Christie osaa todella hyvin johdattaa lukijaa harhaan ja yllättää. Muita lemppareitani ovat mm. Idän pikajunan arvoitus, Mabellen kahdet kasvot ja Ikiyö. Itselläni on lukulistalla Christien elämäkerta.
VastaaPoistaKuten postauksessani kerron, tämä on vasta toinen Christieltä lukemani romaani. Vanhemmillani on kirjahyllyssään kuitenkin kaikki Poirotit ja muutama muu Christien teos, ja aikomus olisi lukea niitä lisää tulevaisuudessa. Ja Christien kirjoja lukiessa todella joutuu käyttämään aivojaan selvittääkseen syyllisen, eikä siltikään aina onnistu.
Poista