lauantai 5. marraskuuta 2016

Cyril Abraham: Merilinja

©Hande
Cyril Abraham: Merilinja
Weilin+Göös 1973

Olin hyvin pieni, kun televisiosta esitettiin uusintana BBC:n sarjaa Merilinja. Mieleeni ovat painuneet parhaiten pari lyhyttä kohtausta, juron oloinen päähenkilö James Onedin sekä sarjan tunnusmusiikki. Olen saanut haalittua puolet sarjasta dvd:lle, ja siinä sivussa sain tietää, että yksi ohjelman käsikirjoittajista oli tehnyt siitä myös kirjoja. Kaksi niistä on suomennettu ja hankin jo ensimmäisen osan löydettyäni sen antikvariaatista. Haastelukemisto sai jälleen jäädä sivuun, sillä minun oli pakko saada lukea tämä teos välittömästi.

Merilinja kertoo kapteeni James Onedinista, joka on kyllästynyt olemaan muiden käskytettävänä ja perustaa oman laivayhtiön. Kunnianhimonsa ajamana hän on valmis ottamaan suuriakin riskejä saavuttaakseen unelmansa. Jamesin lisäksi kirja seuraa hänen kahden sisaruksensa sekä muutaman muun henkilön elämää.

Romaani seuraa hyvin pitkälti tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden juonta, mutta mukana on myös kohtauksia, joita sarjassa ei näe. Lisäksi joitakin katsojalle tuttuja kohtauksia on muutettu hieman - teos ei ole siis vain tv-sarjan toisintoa. Minulle tuli kuitenkin kirjaa lukiessa kotoisa olo, sillä Abraham onnistuu välittämään sarjan tunnelman myös kirjan sivujen kautta.

Pidin teoksesta erityisen paljon, koska pääsin sen avulla tv-sarjaa paremmin hahmojen päiden sisälle. Ihmisten motiivit, ajatukset ja tunteet kiehtovat minua, joten on hienoa, miten yksityiskohtaisesti niitä kuvaillaan kirjassa. Samalla aloin ihailla tv-sarjan näyttelijöitä entistä enemmän, sillä he ovat onnistuneet välittämään kirjassa kuvailtuja mielensisäisiä liikkeitä erinomaisesti ilmeillään sekä äänensävyillään.

Merilinjan hahmokaarti on laaja ja monipuolinen sekä kuvastaa hyvin 1860-luvun Englannin erilaisia yhteiskuntaluokkia - enimmäkseen keski- ja työväenluokkaa. Hahmot ovat hyvin inhimillisiä sekä herättävät minussa kosolti erilaisia tunteita. Mikään ei ole yksiselitteistä: saatan ärsyyntyä useinkin suosikkihahmojeni toimintaan tai joku inhokeistani onnistuu saamaan sympatiani ainakin hetkeksi.

Merilinja on kerrassaan hurmaava teos kiinnostavine henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Lisäksi lukija saa tietää 1860-luvun merielämästä sekä historiallisista tapahtumista, joita heijastellaan henkilöhahmojen kautta. Olin myös iloinen siitä, miten hyvin rakastamani tv-sarjan henki on säilynyt kirjassa. Aion ehdottomasti lukea koko kirjasarjan ja hankkia loputkin osat hyllyyni.

Arvosana: ✮✮✮✮½

6 kommenttia:

  1. Pidin aikoinaan paljon tästä tv-sarjasta ja olen tainnut hieman jotain kirjoistakin lukea. Nostalginen sarja, joka vie aikaan menneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarja on todellakin ihana: tarina on hyvä, historialliset faktat kohdillaan ja siinä on vain sitä jotakin.
      Suosittelen lämpimästi ainakin tätä ensimmäistä osaa - sarjaan saa jonkin verran uusia näkökulmia sen avulla.

      Poista
  2. Oi, muistan tämän televisiosarjan hyvin. Olin yliopistossa opiskelemassa ja katsoin sarjaa aina aamuisin ennen luennoille menoa. Se oli myös itsenäistyvälle nuorelle aikuiselle tärkeä riitti, sillä vanhempani seurasivat myös sarjaa ja saatoimme sitten illalla soitella ja keskustella muun muassa sarjan sen kertaisista tapahtumista :)

    Joskus olen kirjastossa pyöritellyt kirjaakin kädessäni, mutta en ole tullut lainanneeksi. Olisi kyllä nostalgista palata Merilinjalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sarja on myös ollut koko perheen juttu: vanhemmat katsoivat sitä ja kertoivat myös, miten olivat itse katsoneet sitä lapsina, kun sarjaa esitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa.

      Voin suositella kirjan lukemista oikein lämpimästi, sillä tunnelma on samanlainen kuin tv-sarjassa ja lisäksi ainakin itse sain uusia näkökulmia sarjan tapahtumiin.

      Poista
  3. Kuulun myös ikäpolveen, joka katsoi sarjaa jo ensimmäisellä esityskerralla. Koska useimmilla oli mustavalkotelevisio, ja pieni tv-ruutu jäi osa hienoudesta näkemättä. Tunnusmusiikki jäi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnusmusiikki on suurimmalle osalle parhaiten sarjasta mieleen jäänyt asia. Innostuin pienenä myös selvittämään, kenen sävellyksestä on kyse ja mitä varten kappale on alunperin tehty.

      Olen itsekin päässyt kokemaan vanhan ajan mustavalkotelevision, jossa piti vaihtaa kanavaa kiertämällä televisiossa olevaa säädintä, aivan kuin joissakin radioissa vieläkin (mökillä oli monta vuotta sellainen). On varmasti ollut omanlainen kokemuksensa katsoa tätä epookkisarjaa mustavalkoiselta ruudulta.

      Poista