Jay Asher: Kolmetoista syytä

©Hande

Jay Asher: Kolmetoista syytä

Otava 2014

En ollut kuullutkaan Asherin teoksesta ennen tätä vuotta. Huomasin parin bloggaajan tekstit kirjasta, jolloin se alkoi kiinnostaa minua aiheensa vuoksi. Lopulta minulle selvisi, että ihmisten yhtäkkinen innostus useamman vuoden vanhaa teosta kohtaan on johtunut Netflixin uudesta sarjasta, joka on tehty romaanin pohjalta. Tämä näkyikin kirjaston varausjonossa, jossa nökötin melkein kaksi kuukautta, ennen kuin pääsin teokseen käsiksi.

Romaani kertoo Hannah Bakerista, lukioikäisestä tytöstä, joka on tehnyt itsemurhan. Ennen kuolemaansa hän on nauhoittanut kolmelletoista henkilölle osoitetun kasettikokoelman, jossa hän kertoo, miten nämä henkilöt ovat vaikuttaneet hänen vaiheisiinsa sekä päätökseen päättää elämänsä. Kasetit kiertävät järjestyksessä kullakin mainituista henkilöistä, joista kirjassa keskitytään eniten Clay Jenseniin - ujoon poikaan, joka oli ihastunut Hannahiin. Hän saa kirja alussa kasetit kuultavakseen, ja Hannahin selostuksen lisäksi kuullaan Clayn ajatuksia kuulemastaan.

Toivon, että olet valmis, koska aion kertoa sinulle elämäntarinani. Tarkemmin sanottuna sen, miksi elämäni päättyi. Ja jos kuuntelet näitä kasetteja. sinä olet yksi syy siihen.

Aihe on siis hyvin synkkä, mutta kirjan lukeminen ei mennyt minulla niin syvälle tunteisiin, että olisin tuntenut esimerkiksi fyysistä pahoinvointia, kuten etukäteen pelkäsin. Oloni oli kyllä haikea ja surumielinen koko kirjan ajan, mutta sen herättämät tunteet eivät olleet erityisen vahvoja. En tiedä, onko syynä ikäni, sillä en ole teoksen varsinaista kohderyhmää. Tarina eteni kuitenkin jouhevasti eikä minulla ollut vaikeuksia lukea kirjaa nopeasti.

Minulle tuli hyvin nostalginen olo c-kaseteista sekä niiden kuunteluun käytetystä Walkmanista, sillä lapsuudessani kasetit olivat vielä yleisessä käytössä - minulla on jopa oma Walkman, jota tuli käytettyä aikoinaan paljon. Tosin eivät vanhat aparaatit olleet suinkaan ainoat minua lähelle tulleet asiat: tarinassa oli joitakin seikkoja, joita tunnistin omasta menneisyydestäni. Kyseessä eivät olleet suinkaan teoksen rankimmat tapahtumat, mutta ymmärsin paremmin kuin hyvin, miltä Hannahista tuntui.

Ihminen ei voi päättää, ettei enää näe itseään. Pään sisäistä ääntä ei saa vaimennetuksi.

Vaikka ymmärsin Hannahia, monet romaanin hahmoista jäivät ärsyttävän yksiulotteisiksi. Erityisen pettynyt olin Clayhyn, jota ei esitelty vain Hannahin näkökulmasta. Hänessä oli niin paljon potentiaalia, joka heitettiin hukkaan - olisin halunnut päästä syvemmälle hänen ajatuksiinsa. Clay ja muut kaseteilla esitellyt hahmot tuntuivat lipsuvan otteestani, mikä vaikutti varmasti osaltaan siihen, että kokonaisuus jäi mielestäni valjuksi.

Kolmetoista syytä olisi voinut olla kirjana toimivampikin, mutta ainakaan se ei käsitellyt itsemurhaa vähättelevästi eikä myöskään ylistävästi. Teos muistuttaa myös, että vaikka muilla ihmisillä olisikin vaikutusta tuon synkän päätöksen tekemiseen, lopullinen päätäntävalta on kuitenkin yksilöllä itsellään. Lisäksi kirjan lopussa on liitteenä tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä, jos kärsii itsetuhoisista ajatuksista.

Asherin romaani ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta, mutta sen melankolisuus sekä tärkeä, melko vaiettu aihe jättivät minut mietteliääksi. Uskon myös, että jonkun toisen käsissä kirja saattaa saada epätoivoisen ihmisen miettimään asioita uudemman kerran.

Kukaan meistä ei tiedä varmasti, miten paljon vaikutusta meillä on toisten ihmisten elämään. Useimmiten emme tiedä siitä mitään. Ja silti meillä vain on.

Arvosana: ✮✮✮½

P. S. Kirjan lukemalla sain täytetyksi Helmet-lukuhaasteesta kohdan 23: käännöskirja.