 |
| ©Hande |
Otava 2017
Yksi bloggaajakollegoistani omisti kappaleen Burtonin teoksesta Nukkekaappi, muttei aikonut lukea sitä ja pisti sen jakoon - ilmoittauduin vapaaehtoiseksi antamaan kirjalle uuden kodin, sillä romaani oli kiinnostanut minua jonkin aikaa. Teos on saanut bloggaajien keskuudessa ristiriitaisen vastaanoton, mutta halusin kuitenkin perehtyä sen tarinaan selvittääkseni oman mielipiteeni. Kirja on odotellut hyllyssäni jo muutaman kuukauden, mutta sain aikaiseksi tarttua siihen vasta kesän kynnyksellä.Mies pitää lelunaan kaikkea minkä käsiinsä saa. Ja pysyy siksi poikasena ainiaan.
Tarina sijoittuu 1680-luvun Amsterdamiin. 18-vuotias Nella Oortman menee naimisiin itseään huomattavasti vanhemman kauppiaan, Johannes Brandtin, kanssa. Kun nuorikko saapuu uuteen kotiinsa, vastassa on aviomiehen sijasta tämän sisar. Johanneksen saavuttua viimein matkoiltaan hän antaa Nellalle omalaatuisen häälahjan: nukkekaapin, joka on kopio heidän omasta kodistaan. Nella alkaa sisustaa kaappiaan, mutta tehtävään palkattu miniatyristi alkaa lähetellä omin lupineen esineitä, joita nuori nainen ei ole tilannut. Mihin miniatyristi tällä pyrkii?
Hänellä ei ole tässä kaupungissa ystäviä eikä sukulaisia, jotka tulisivat katsomaan ja ihastelemaan lahjaa - kaappi on monumentti hänen avuttomuudelleen, hänen keskeneräiselle naiseudelleen.Nukkekaappi on kirja, jonka lukee nopeasti, kun vauhtiin pääsee - alun jälkeen ahmaisin teoksen. Juonenkäänteet seuraavat toisiaan vilkkaaseen tahtiin, minkä vuoksi aloin kaivata lisätietoja malttamattomana. Tarinassa oli silti monia asioita, jotka arvasin reilusti ennen niiden lopullista paljastamista. Se vei jonkin verran pontta lupaavalta vaikuttaneelta juonelta, muttei myöskään pilannut lukukokemusta täysin.
Burton on kuitenkin onnistunut luomaan jännitteen, joka on tiivistä ja käsinkosketeltavaa siitäkin huolimatta, että monet käänteet olivat ennalta-arvattavia. Ajoittain aloin jännitteen ansiosta jopa epäillä joitakin oikeista päätelmistäni ja loin mahdollisia lisäteorioita kaiken varalle. Myös henkilöhahmojen vaiheet kiinnostivat minua, mutta se oli enimmäkseen jännitteen ansiota - hahmot eivät jättäneet täysin kylmäksi, mutta vahvat tunnesiteet heitä kohtaan jäivät syntymättä.
Romaanin parasta antia oli kiehtova ajankuva. Burton on tehnyt huolellista taustatyötä luodakseen tarinalleen historiallisessa mielessä uskottavat puitteet - kirjan lopussa on myös liitteitä, joissa selitetään kertomuksessa käytettyjä termejä ja kerrotaan Amsterdamin tuolloisesta yhteiskuntajärjestyksestä. Burtonin tapa kuvailla sitä kaikkea oli niin elävää, että pystyin näkemään mielessäni reilun 300 vuoden takaisen kauppakaupungin ja sen asukkaat kuin olisin katsonut sitä kaikkea tapahtumapaikalla.
Lopun lähestyessä tarinan jännite oli muuttunut niin tiiviiksi, että tunsin pettymystä, kun tunnelma teoksen loppupuolella lässähti vähän. En osaa perustella asiaa sen tarkemmin, mutta kirjasta jäi hiukan raakilemainen tuntu. Tosin, kyseessä on Burtonin esikoisteos, enkä sano kirjaa missään nimessä huonoksi, sillä oli siinä hyvätkin puolensa. Nukkekaappi ei yllä suosikkikirjakseni, mutta oli yhtä kaikki viihdyttävää luettavaa.
Arvosana: ✮✮✮½
P. S. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17: kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.
P. S. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17: kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.
Samoilla linjoilla ollaan: viihdyttäävää ja mukavasti menee aika tämän kanssa, mutta ei mikään maailmaa mullistava. Näillekin on aikansa ja paikkansa:)
VastaaPoistaKyllä, aina välillä on mukavaa lukea jotain perusviihdyttävää kirjallisuutta. :)
PoistaHyvä, menevä kirja. Olisin ollut kiinnostuneempi Nellan ja Johanneksen suhteesta, en niinkään minityaristista. Lukisin silti Burtonia toistekin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, Nellan ja Johanneksen suhde olisi ollut paljon mielenkiintoisempi syvennettäväksi. Minäkin olen valmis tarttumaan Burtonin teoksiin vastaisuudessakin.
Poista