 |
| ©Hande |
Bazar 2017
Onnistuin viime vuoden lopussa kirimään Flavia-sarjaa kiinni ja luin kuudennen osan, joka on toiseksi viimeinen tähän mennessä ilmestyneistä. Sain etsiskellä teosta kissojen ja koirien kanssa melko kauan, mutta lopulta sain hankittua sen Helsingin kirjamessuilta. Joulukuun lukusaldoni oli ollut melko onneton, kunnes Superlukumaraton korjasi tilannetta roimasti myös tämän kirjan lukemisen myötä.
On huhtikuu vuonna 1951. Flavia seisoo perheensä kanssa rautatieasemalla: hänen äitinsä palaa vuosien kateissaolon jälkeen kotiin. Tilanne saa oudon käänteen, kun asemalle saapuu tuntematon mies, joka kuiskaa salamyhkäisen viestin Flavian korvaan. Hetkeä myöhemmin mies menehtyy jäätyään junan alle - putosiko hän vahingossa vai tönäistiinkö mies raiteille? Flavia saa ratkottavakseen arvoituksen, johon hänen sukunsakin kytkeytyy.
Kuten osasin aiempien osien perusteella odottaa, teoksen kerronta oli hyvin eloisaa sekä Flavian havainnot ja pohdinnat niin oivallisia, etten voi muuta kuin ihailla Bradleyn tarkkasilmäisyyttä, mitä tulee ihmisten havainnointiin. Romaani herätti minussa myös vahvoja tunnereaktioita ääripäästä toiseen ja tempauduin mukaan hahmojen, erityisesti Flavian, tuntemuksiin. Oli erittäin riipaisevaa lukea hahmojen kipuilusta menneisyyden haamujen sekä nykyhetken tuomien muutosten kourissa.
On huhtikuu vuonna 1951. Flavia seisoo perheensä kanssa rautatieasemalla: hänen äitinsä palaa vuosien kateissaolon jälkeen kotiin. Tilanne saa oudon käänteen, kun asemalle saapuu tuntematon mies, joka kuiskaa salamyhkäisen viestin Flavian korvaan. Hetkeä myöhemmin mies menehtyy jäätyään junan alle - putosiko hän vahingossa vai tönäistiinkö mies raiteille? Flavia saa ratkottavakseen arvoituksen, johon hänen sukunsakin kytkeytyy.
Yhdessä hetkessä olin sama Flavia de Luce joka olin aina ollut, ja seuraavassa hetkessä - klik - olin sama Flavia de Luce kuin aina, mutta silti erilainen.
En olisi osannut selittää eroa, vain se oli varmaa että jokin muutos oli tapahtunut.Kirjan juoni poikkeaa osittain totutusta Flavia-dekkarin kaavasta, mikä toi sarjaan virkistävää vaihtelua. De Lucen suvun vaiheet sekä Buckshaw'n kartanon asukkaiden perhedynamiikka ovat kiinnostaneet minua yhä enenevässä määrin ja moniin mielessäni heränneisiin kysymyksiin annettiin viimeinkin vastauksia. Samalla useampikin sarjan vakikasvoista koki melkoisen syventymisen hahmokehityksensä myötä, Flavia etunenässä. Lukijoilleni tulee tuskin yllätyksenä, että tarinan sankarittaren lisäksi tässä osassa sydämeni vei totaalisesti jokapaikanhöylä Dogger - niin paljon olen hehkuttanut häntä edellisten osien arvioissa. Tarinoiden hovimestarimaiset hahmot ovat selkeästi heikko kohtani...
Kuten osasin aiempien osien perusteella odottaa, teoksen kerronta oli hyvin eloisaa sekä Flavian havainnot ja pohdinnat niin oivallisia, etten voi muuta kuin ihailla Bradleyn tarkkasilmäisyyttä, mitä tulee ihmisten havainnointiin. Romaani herätti minussa myös vahvoja tunnereaktioita ääripäästä toiseen ja tempauduin mukaan hahmojen, erityisesti Flavian, tuntemuksiin. Oli erittäin riipaisevaa lukea hahmojen kipuilusta menneisyyden haamujen sekä nykyhetken tuomien muutosten kourissa.
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, jotka olivat viime aikoina alkaneet vaivata minua: ne olivat uudenkarheita eikä niihin voinut kunnolla luottaa. Vähän niin kuin olisi välillä ajatellut jonkun toisen aivoilla. Se liittyi jotenkin siihen, että täyttäisin kohta kaksitoista vuotta enkä ollut aivan varma hyväksyinkö sitä täysin.
Kuolleet linnut eivät laula on tunnelmaltaan synkempi kuin sarjan edelliset osat. Tarina ei ole kuitenkaan pelkkää ankeudessa möyrimistä, sillä se sisältää entuudestaan tuttua sekä minulle rakasta kuivaa ja sarkastista huumoria. Flavia-sarjan kuudes osa poikkeaa edeltäjistään tunnelman lisäksi myös siinä, ettei se toimi itsenäisesti, vaan on kietoutunut tiiviisti viidenteen kirjaan, Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Tulevat osat vaikuttaisivat jatkossakin linkittyvän vahvemmin edeltäviin osiin, sillä Kuolleet linnut eivät laula päättyy kiehtovaan käännekohtaan, joka lupaa muutosta - täytyyhän se seuraavakin osa siis lukea!
Arvosana: ✮✮✮✮½
Bradley osuu ytimeen tällä hienolla sarjalla. Välttää hienosti kliseet ja imelyydet, Flaviasta ei voi olla pitämättä.
VastaaPoistaFlavia on todellakin vienyt sydämeni ja tuntemukseni vain syvenee, mitä pidemmälle sarjaa luen. :) Kirjat ovat mukavan kepeitä, vaikka sisältävätkin synkkiä aiheita.
Poista