 |
| ©Hande |
Bazar 2017
Olen jäänyt auttamattomasti koukkuun Flavia de Luce-sarjaan. Ennen kuin luin sarjan kuudennen osan loppuun, liityin Nokisen tomumajan arvoituksen varausjonoon kirjastossa, mutta jono oli pitkä kuin nälkävuosi, joten varauduin odottamaan teoksen käsiini saamista pitkään. Suureksi onnekseni huomasin joulukuun alussa, että eräs kirjabloggaajakollega oli myymässä teosta. Tuskin lienee yllätys, että ostin kirjan. Lukemiseen meni taas jokunen tovi, kirjasta johtumattomista syistä.
Nokisen tomumajan arvoituksessa vaihdetaan maisemaa, sillä Flavia lähetetään Neiti Bodycoten tyttökouluun Kanadaan. Hän ei ole tästä lainkaan mielissään, mutta saa jonkin verran muuta ajateltavaa, kun jo ensimmäisenä päivänään koulusta löytyy ruumis, vieläpä Flavian huoneesta. Nuori kemisti saa jälleen mahdollisuuden todistaa kykynsä salapoliisina.
Sain nauttia jälleen kerran Bradleyn eläväisestä kerronnasta sekä nerokkaasta sanailusta, jonka Maija Heikinheimo on oivallisesti suomentanut. Myös minulle hyvin rakas kuiva ja sarkastinen huumori on mukana, vaikkakin romaanin tunnelma on edeltäjänsä tapaan aiempaa synkempi ja ui teemojensa osalta syvissä vesissä.
Teoksen tarjoama mysteeri oli mielestäni kiehtova, mutta kirjan parasta antia on Flavian hahmokehitys. Pikkuvanhasta ja näsäviisaasta 12-vuotiaasta alkaa kuoriutua uusia puolia, jotka syventävät hänen persoonaansa entisestään. Koti-ikävä vaivaa vieraaseen ympäristöön joutunutta tyttöä ja lisäksi Flavia pysähtyy pohtimaan ensimmäistä kertaa, onko hän sittenkään aina oikeassa - tämä kaikki tekee minulle valmiiksi rakkaasta hahmosta vieläkin kiinnostavamman ja saa minut kaipaamaan lisää.
Nokisen tomumajan arvoituksessa vaihdetaan maisemaa, sillä Flavia lähetetään Neiti Bodycoten tyttökouluun Kanadaan. Hän ei ole tästä lainkaan mielissään, mutta saa jonkin verran muuta ajateltavaa, kun jo ensimmäisenä päivänään koulusta löytyy ruumis, vieläpä Flavian huoneesta. Nuori kemisti saa jälleen mahdollisuuden todistaa kykynsä salapoliisina.
Minun on tässä vaiheessa huomautettava, että minua ei missään määrin pelota olla pimeässä huoneessa kuolleen ruumiin kanssa. Pikemminkin päinvastoin. Pieni väristykseni johtui innostuksesta, ei pelosta.Tarinan miljöön vaihtuminen Buckshawista kanadalaiseen sisäoppilaitokseen oli kiintoisa: Flavia saa seikkailuilleen uudenlaiset puitteet ja kirjassa esitellään uusia, kiinnostavia henkilöhahmoja. Flavia on tähän mennessä ollut tekemisissä enimmäkseen aikuisten kanssa, joten oli mukavaa nähdä, miten hän toimii muiden lasten kanssa, vaikka kaikki heistä eivät olekaan hänen ikätovereitaan. Kouluyhteisössä on vaikeaa pysyä yksinäisen suden roolissa, etenkin kun haluaa selvittää siellä tapahtuneen rikoksen.
Sain nauttia jälleen kerran Bradleyn eläväisestä kerronnasta sekä nerokkaasta sanailusta, jonka Maija Heikinheimo on oivallisesti suomentanut. Myös minulle hyvin rakas kuiva ja sarkastinen huumori on mukana, vaikkakin romaanin tunnelma on edeltäjänsä tapaan aiempaa synkempi ja ui teemojensa osalta syvissä vesissä.
Teoksen tarjoama mysteeri oli mielestäni kiehtova, mutta kirjan parasta antia on Flavian hahmokehitys. Pikkuvanhasta ja näsäviisaasta 12-vuotiaasta alkaa kuoriutua uusia puolia, jotka syventävät hänen persoonaansa entisestään. Koti-ikävä vaivaa vieraaseen ympäristöön joutunutta tyttöä ja lisäksi Flavia pysähtyy pohtimaan ensimmäistä kertaa, onko hän sittenkään aina oikeassa - tämä kaikki tekee minulle valmiiksi rakkaasta hahmosta vieläkin kiinnostavamman ja saa minut kaipaamaan lisää.
Olimme kumpainenkin betonimyllyyn työnnettyjä herkkiä sieluja.Nautin kovasti Nokisen tomumajan arvoituksen lukemisesta: mysteeri oli mielenkiintoinen, de Lucen suvun vaiheita paljastui lisää ja Flavian hahmo sai uutta syvyyttä, joka takaa mielenkiintoni säilymisen vastaisuudessakin. Viihdyin hyvin Kanadassa, mutta siitä huolimatta, että seuraavakin osa olisi omasta puolestani voinut sijoittua sinne, olen iloinen Flavian paluusta Buckshawiin - minulla alkaa olla jo ikävä Doggeria. Jään innoissani odottamaan, mitä tulevaisuus tuo Flavialle tullessaan.
Arvosana: ✮✮✮✮½
P. S. Kirja sopii kuin nakutettu Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32: kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.
P. S. Kirja sopii kuin nakutettu Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32: kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.
Ja kahdeksas kirja sarjasta on jo julkaistu suomeksi. On muuten hyvä. Mainio tyyppi tämä Flavia :)
VastaaPoistaHienoa kuulla, että on hyvä - odottelen omaa kappaletta saapuvaksi lähiaikoina. :)
PoistaJuu, samassa koukussa. Flavia! Mikä loistava konsepti kirjailijalta. Näitä voi lukea miten paljon vain, ja aina tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaNämä kirjat todellakin onnistuvat piristämään tilanteessa kuin tilanteessa. :)
Poista