 |
| ©Hande |
Aula & Co. 2016
Tässä se vihdoinkin on: viimeinen vuonna 2017 luettu kirja. Virallisesti ollaan jo kevään puolella, mutta maisemat ovat vielä sen verran lumiset, ettei tästä teoksesta kirjoittaminen maaliskuussa tunnu tänä vuonna niin koomiselta. Matt Haigin jouluaiheinen kertomus oli kiehtonut minua jo melko pitkään, kiitos blogiyhteisön lukuisten arvioiden. Minulla ei ole tapana lukea teemaan sopivia kirjoja joulun alla, mutta viikon mittaisen Superlukumaratonin erityishaasteet saivat minut turvautumaan kirjastoon ja lainaamaan tämän joulukirjan.
Kirjan asetelma muistuttaa mielestäni jossain määrin Joulutarina-elokuvan vastaavaa: Poika nimeltä Joulussa nimittäin kerrotaan, miten köyhän puunhakkaaja-isänsä kanssa keskellä korpea asuvasta Nikolas-pojasta tulee joulupukki. Hänen isänsä lähtee pienen retkikunnan mukana tutkimusmatkalle paremman toimeentulon toivossa. Nikolasta tulee hoitamaan kamala Charlotta-täti, jonka julmuus saa pojan karkaamaan kotoa ja etsimään isäänsä kaukaa pohjoisesta.
Romaanissa oli aistittavissa roalddahlmainen tunnelma: tarina sisältää kosolti mustaa, ajoittain jopa makaaberia huumoria sekä niin absurdeja käänteitä, että välillä piti pysähtyä miettimään, mitä juuri äsken tuli oikein luettua. Teos seisoo kuitenkin vankasti omilla jaloillaan ja sisältää omaperäisiä piirteitä, sillä se yhdistelee häpeilemättä brittiläisiä sekä suomalaisia joulu- ja kansanperinteitä. Se tuntui ajoittain hyvin hassulta, koska tarina sijoittui Suomeen, mutta toisaalta se oli myös mielenkiintoista.
Poika nimeltä Joulu on yhdistelmä vakavuutta, huumoria sekä jouluista tunnelmaa. Chris Mouldin kuvitus tuo siihen hienon lisän ja se sopii tarinaan kuin nenä päähän. Vaikka teos sisältää joitakin epäloogisuuksia (ei, porojen selässä ei voi edelleenkään ratsastaa), nautin kirjan lukemisesta sekä sen tarjoamasta sanomasta. Se nimittäin opettaa, ettei mikään ole mahdotonta: on vain mahdollisuuksia, joita ei ole vielä ymmärtänyt.
Kirjan asetelma muistuttaa mielestäni jossain määrin Joulutarina-elokuvan vastaavaa: Poika nimeltä Joulussa nimittäin kerrotaan, miten köyhän puunhakkaaja-isänsä kanssa keskellä korpea asuvasta Nikolas-pojasta tulee joulupukki. Hänen isänsä lähtee pienen retkikunnan mukana tutkimusmatkalle paremman toimeentulon toivossa. Nikolasta tulee hoitamaan kamala Charlotta-täti, jonka julmuus saa pojan karkaamaan kotoa ja etsimään isäänsä kaukaa pohjoisesta.
Hän ymmärsi, että kauheat asiat - edes kaikkein kauheimmat asiat - eivät pysäyttäneet maailman menoa. Elämä jatkui.Yllätyin saatuani aikoinaan tietää, että teos sijoittuu Suomeen: miljöinä on oikeita maamme paikkakuntia ja Nikolas päätyy tarinan edetessä Korvatunturille. On hauskaa huomata, että joku muukin kuin suomalainen tunnustaa tämän tosiseikan joulupukin asuinpaikasta - se nimittäin on totinen tosi. Tosin, kirja sisältää joitakin hullunkurisuuksia liittyen Suomen maantieteeseen ja geologiaan: Suomessa on vuori ja kirjasta löytyvässä kartassa osa paikkakunnista on aivan väärässä paikassa. Nämä seikat pistivät jonkin verran silmään, mutteivät häirinneet liikaa lukukokemusta.
Romaanissa oli aistittavissa roalddahlmainen tunnelma: tarina sisältää kosolti mustaa, ajoittain jopa makaaberia huumoria sekä niin absurdeja käänteitä, että välillä piti pysähtyä miettimään, mitä juuri äsken tuli oikein luettua. Teos seisoo kuitenkin vankasti omilla jaloillaan ja sisältää omaperäisiä piirteitä, sillä se yhdistelee häpeilemättä brittiläisiä sekä suomalaisia joulu- ja kansanperinteitä. Se tuntui ajoittain hyvin hassulta, koska tarina sijoittui Suomeen, mutta toisaalta se oli myös mielenkiintoista.
Poika nimeltä Joulu on yhdistelmä vakavuutta, huumoria sekä jouluista tunnelmaa. Chris Mouldin kuvitus tuo siihen hienon lisän ja se sopii tarinaan kuin nenä päähän. Vaikka teos sisältää joitakin epäloogisuuksia (ei, porojen selässä ei voi edelleenkään ratsastaa), nautin kirjan lukemisesta sekä sen tarjoamasta sanomasta. Se nimittäin opettaa, ettei mikään ole mahdotonta: on vain mahdollisuuksia, joita ei ole vielä ymmärtänyt.
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti