sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset

©Hande
Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset
WSOY 1981
"Katson hiljaisuuden yksimielisyyden osoitukseksi. Me siis lähdemme Valkopeuran puistoon!"
Yritän lukea vielä teoksia Paperilta ruutuun-haastetta varten, kun aikaa on vielä jäljellä. Tajusin vasta aika myöhään, että Colin Dannin lastenkirja sopii myös siihen erinomaisesti. Kaukametsän pakolaisten tv-sarjaversio oli yksi lapsuuden suosikeistani. Sain vasta aikuisuuden kynnyksellä tietää piirretyn perustuvan Dannin kirjoittamaan kirjasarjaan. Löysin suommenetun ensimmäisen osan kirjastosta viisi vuotta sitten ja luin sen. Nyt olikin sitten oivallinen hetki palata teoksen pariin uudemman kerran.

Ihmiset valtaavat elintilaa itselleen, minkä seurauksena Kaukametsä, monen luontokappaleen koti, hakataan maan tasalle. Metsän jäljelle jääneet eläimet lyöttäytyvät yhteen pelastaakseen henkensä. He päättävät lähteä Valkopeuran puistoon, joka on luonnonsuojelualue. Monipuolinen joukkio valitsee ketun johtajakseen, ja reitin aiemmin kulkeneen rupikonnan opastamana he aloittavat vaarojen täyteisen matkan uuteen kotiin.

Tarina on hyvin realistinen ja opettavainen. Mukana olevien eläinten luontainen käytös on huomioitu eikä luonnon kiertokulkua unohdeta. Kaikki matkalaiset eivät myöskään selviä matkasta erinäisistä syistä - se on surullista, mutta muistuttaa samalla siitä, miten sellaista käy myös oikeassa elämässä. Samalla huomasin yllätyksekseni reagoivani kirjan tapahtumiin melkoisen vahvasti: välillä sain purra hammasta, etten olisi alkanut itkeä. Lisäksi iloitsin ja jännitin eläinten puolesta, vaikka teoksen juoni onkin minulle tuttuakin tutumpi.

Mitä tulee kirjan hahmoihin, kiinnyin heihin - osaan heistä vielä erityisen syvästi. Jokaisella hahmolla on omanlaisensa persoonallisuus, jossa on hyödynnetty jonkin verran lajityypillistä käytöstä sekä lajiin liittyviä uskomuksia. Suosikkejani ovat kettu, mäyrä, pöllö ja kyy. Pidin kyseisistä hahmoista myös lapsena televisiosarjan perusteella, joten on hauskaa huomata, etteivät mieltymykseni ole muuttuneet.

Tarina vei minut tyystin mennessään, vaikka sen kohderyhmä onkin lapset. Nostalgia saattoi vaikuttaa asiaan, mutta kirja on kyllä vetävästi kirjoitettu - aivan oikeasti. Kääntelin kirjan sivuja innoissani, eikä minua häirinnyt lainkaan se, että olen lukenut teoksen aiemminkin. Teos pisti minut myös hyvin mietteliääksi: en voinut olla pohtimatta meitä ihmisiä ja kuinka meidän teoillamme voi olla hyvin haitalliset vaikutukset luontoon sekä eläimiin.

Kaukametsän pakolaiset on mukaansatempaava sekä ajatuksia herättävä tarina, joka peräänkuuluttaa luonnon ja eläinten puolesta kovaan ääneen. Mielestäni kaikille lapsille olisi annettava tilaisuus lukea tämä kirja, sillä se antaa paljon ajattelemisen aihetta kaikenikäisille. Haluan etsiä jatko-osat jossain vaiheessa käsiini - niitä ei ole suomennettu - sillä sarjan ensimmäinen osa vetosi minuun edelleen niin paljon, etten voi jättää kokonaisuutta puolitiehen.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Arvio Kaukametsän pakolaiset-animaatiosarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta:


Sarjan virallinen logo.
Lukuhaaste tarjosi minulle myös oivallisen tekosyyn palata lapsuuteni suosikkiohjelman pariin. TV-sarja on valmistettu vuosina 1992-1993 ja se sisältää yhteensä kolme tuotanto-kautta. Valitettavasti Yle ei ole uusinut sarjaa pitkään aikaan, mutta löysin osan suomenkielisistä jaksoista Youtubesta - puuttuvat jaksot katsoin englanniksi.

Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 13 jaksoa ja perustuu kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Animaatio on hyvin uskollinen kirjan tapahtumille. Ensimmäisessä kaudessa on mukana muutama ylimääräinen tapahtuma ja jotkin kirjassa kuvaillut asiat on toteutettu hiukan eri tavalla, mutta muutoin kaikki menee romaanin mukaan. Lisäksi muutaman hahmon sukupuoli on muutettu uroksesta naaraaksi. Tämä ei häiritse minua lainkaan, sillä se tasapainottaa mukavasti hahmokaartin sukupuolijakaumaa.

Kuten kirjassakin, sarjassa on laaja hahmogalleria. Kirjassa keskitytään kuitenkin enemmän muutamaan tiettyyn hahmoon, kun taas tv-sarja tarjoaa monille pienemmille sivuhahmoille suuremman roolin kuin alkuperäisteos. Myös animaatiossa eläimet ovat persoonallisia ja kiinnyin moniin heistä. Kuten jo kirja-arviossani kerroin, kaikista rakkaimmat hahmot ovat minulle kettu, mäyrä, pöllö ja kyy. Kettu oli suursuosikkini - muistan jopa, että olin lapsena korviani myöten rakastunut häneen. :D

Animaation piirrosjälki on aivan ihanaa: se on mainio sekoitus realismia ja inhimillisiä piirteitä. Sekä hahmot että maisemat tekevät vaikutuksen ja välillä haluan vain pysäyttää videon ja ihailla kuvaa. Pidän myös suomalaisista ääninäyttelijöistä. Heidän äänensä sopivat mielestäni hahmoille erinomaisesti ja ihoni menee ajoittain kananlihalle pelkästään jonkun hahmon repliikin kuulemisesta - tästä huomaa, että olen varttunut sarjaa katsellen. Suomenkielisessä versiossa rooleissa kuullaan Eija Ahvoa, Sanna Fransmania, Eeva Litmasta, Paavo Pentikäistä, Erkki Saarelaa, Eero Saarista, Eira Soriolaa, Aapo Vilhusta sekä Jukka Voutilaista.

Myös sarjan musiikki on mukaansatempaavaa: kun alkuintro alkoi soida, ryntäsin aina täyttä päätä television ääreen. Nykyisin minulle tulee aina kylmät väreet kuullessani tunnusmusiikin - oli kyse sitten alun tai lopputekstien versiosta. Jaksojen taustamusiikki myötäilee intron teemaa, muttei ole sen suora kopio - Kaukametsän pakolaisissa musiikki on erinomainen tehokeino, jonka avulla luodaan muun muassa hilpeyttä, jännitystä ja haikeutta.

Kaukametsän pakolaisten ensimmäinen kausi oli nostalgiaa täynnä oleva kokemus. Tunteet nousivat pintaan jo alkumusiikin ensimmäisistä sävelistä ja tapahtumien eläminen uudelleen aiheutti monia tunnekuohuja sekä herätti monia muistoja. En ihmettele yhtään, että Kaukametsän pakolaisista tuli yksi suosikkihojelmani, sillä se teki minuun suuren vaikutuksen monien vuosien jälkeenkin. Toivottavasti vanhempani eivät ole heittäneet pois videokasetteja, joille ohjelma on aikoinaan nauhoitettu minun vaatimuksestani - voisin niiden avulla pelastaa sarjan dvd:lle.

26 kommenttia:

  1. Oi tämä sarja on niin kirjana kuin TV-sarjanakin aivan ihana! Niin nostalgisia, että tunnari nostaa vieläkin ihon kananlihalle :). Pitäisi palata teoksen pariin joskus. Harmi kun jatko-osia ei olla suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sama "vika" minullakin! :) Minuakin harmittaa, ettei jatko-osia ole suomennettu, mutta onneksi osa niistä löytyy kuitenkin englanniksi kirjastoista. Olen kyllä valmis vaikka ostamaan loput osat itselleni, jos joskus onnistun ne löytämään - tiedustelujeni perusteella se ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan kovin helppo tehtävä.

      Poista
  2. Vaikuttaapa hyvältä. Animaatiota olen kaipaillut takaisin telkkariin ainakin 15 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös - haluaisin niin kovasti nähdä sen suomeksi kokonaan. Minusta on typerää, etteivät ole sitä uusineet, eihän sitä tarvitsisi esittää samaan aikaan kuin ennen, jos se kerta siitä on kiinni.

      Poista
  3. Oi kiitos, kiitos, kiitos! Tämä on ihan kuin tehty pojalleni luettavaksi. Hän hyppii nyt tuossa innosta, kun kerroin tästä kirjasta. Hän rakastaa näitä luontoon ja eläimiin liittyviä seikkailutarinoita. Lempparikirjasarja on Erin Hunterin karhujen arktisesta seikkailusta kertova Etsijät ja yksi suosikkikirja lohien vaelluksesta kertova Robert Jacksonin Syvyyksien valtias. Kaikissa näissä pohditaan ihmisten tekojen vaikutuksia luontoon. Mukaansatempaavia tarinoita, jotka myös saavat ajattelemaan. Sait täällä yhden pojan ja äidin iloiseksi postauksellasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä - mukavaa olla avuksi ja tuottaa iloa, etenkin kun kyse on kirjapöhinästä ja lukuvinkeistä! :) Nuo mainitsemasi teokset vaikuttavat minunkin näkövinkkelistä kiinnostavilta - voisinkin perehtyä niihin itsekin.

      Poista
  4. En muista lukeneeni tätä koskaan - olinhan vuonna 1981 jo lähes aikuinen. Ystäväperheen lapsien kanssa olen 90-luvulla katsonut ainakin toisella silmällä tv-sarjaa.
    Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin tällaisiin kokemuksiin liittyvän nostalgisuuden.

    (P.S. Blogisi fontti on kyllä aika hankalalukuista.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset tuntuvat muistavan tv-sarjan paremmin, vaikkeivät itse olisi edes sitä katsoneet. Enhän minäkään tiennyt kirjan olemassaolosta lapsuudessani.

      (Kiitos palautteesta. Tiedustelin useammalta blogiani lukevalta henkilöltä asiaa, eikä heillä ole ongelmaa saada fontista selvää. Jos saan muiltakin samanlaista palautetta kuin omasi, vaihdan totta kai fontin toiseen.)

      Poista
    2. Komppaan tässä Tuulevia molemmissa asioissa :D Kaukametsän pakolaiset olen onnistunut jotenkin hukkaamaan ikäni takia. Jostain syystä en muista, että lapsetkaan olisivat sarjaa katsoneet.

      Avauduin hetki sitten eräässä toisessa blogissa, jossa oli listattu kauniita kirjablogeja, blogien luettavuudesta. Kun lähinäkö on iän myötä huonontunut, olen alkanut karsastaa nettisivuja, joissa on tumma pohja ja vaalea teksti. Jos vielä fontti on koukeroinen, onkin osaltani valmista. Olen pahoillani tästä, mutta näin vain on.

      Poista
    3. Sarja on ollut suosittu, mutta eihän suosittujakaan ohjelmia katso kaikki. :D

      En minä tästä pahastunut lainkaan, arvostan todella sitä, että saan palautetta. Vihreä on yksi lempiväreistäni, joten siitä en osaa luopua. Olen myös sen verran toistaitoinen tämän ulkoasun muokkaamisen suhteen, etten osaa tehdä täysin omanlaista taustaa. Haluan blogini olevan persoonallisen näköinen, mutta voin kyllä katsoa jonkun toisen fontin, että lukeminen olisi helpompaa myös teille molemmille.

      Poista
    4. Kiitos, nyt on jo paljon selkeämpää! Pidän myös näistä blogisi vihreistä sävyistä.

      Poista
    5. Eipä kestä, hyvä että nyt saa selvää! Ja kiitos! :)

      Poista
  5. Tämä ei ole millään lailla tuttu kirjana eikä sarjana, mutta selitys lienee aika yksinkertainen, olen vuonna 1981 ollut jo yläasteella. Ei ole tunnusmusiikistakaan mitään mielikuvaa, vaikka osaan Tao taot ja Maija Mehiläiset :-D Eikä ole sitten myöhemminkään tullut tätä luettua kun en omia lapsia halunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tao tao ja Maija Mehiläinen ovat myös tuttuja. :D Minä taas olen ollut sopivasti pikkulapsi, kun Kaukametsä-animaatio tuli ensimmäistä kertaa televisiosta, joten siksi se on minulle hyvin tuttu.
      Voin kyllä suositella kirjaa itsekseenkin luettavaksi, minusta se voi olla viihdyttävä myös aikuiselle - jopa ilman nostalgisuutta. :)

      Poista
  6. Kaukametsän pakolaiset on tuttu nimenä ja kuvituksena, mutta en ole tainnut sen paremmin lukea kirjaa tai katsoa sarjaa. TV-ohjelma tuntuu jotensakin tutulta, mutta on varmaan tullut ulos vaiheessa, jolloin olen pitänyt itseäni liian "isona" katsomaan lastenohjelmia 😊
    Piti ihan käydä YouTubesta tarkistamassa, siellä näkyy olevan pätkiä paljonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä voi vaikuttaa suuresti siihen, perehtyykö johonkin teokseen tai ohjelmaan. Itse olen katsonut lapsille suunnattuja animaatioita koo ikäni, mutta varmasti innostukseen auttoi se, että tutustuin Kaukametsän pakolaisiin jo pienenä. :)
      Siellä on niitä mukavasti. Harmittaa vain, etteivät aivan kaikki jaksot löydy sieltä suomeksi, kun ei niitä muualtakaan pysty katsomaan.

      Poista
  7. Saattaa olla, että olen katsonut tätä sarjaa lapsena, sillä se kuulostaa tutulta. Eläinaiheiset tarinat ovat erityisesti lapsena mielenkiintoisia.

    Olen muutaman kerran palannut lapsuuden ajan vanhoihin suosikkeihin kuten Muumeihin. Seuraavaksi haaveena olisi lukea ainakin Lindgrenin kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon saman ilmiön: eläintarinat vetivät minua puoleensa kuin hunaja kärpäsiä - myös Avara luonto oli yksi lempihojelmistani lukuisten lastenohjelmien lisäksi.

      Minäkin olen alkanut haikailla Lindgrenin tarinoiden pariin takaisin. Lisäksi Muumit ja Milnen Nalle Puh kiinnostaisivat. Kaikkien näiden lukemisesta on kulunut niin kauan, että olisi hauska kokeilla, millaista niitä on lukea aikuisiällä.

      Poista
  8. Tavattoman kauniisti piirretty tuo sarjan tunnuslogo - kerrassaan upea! En muista kirjaa, enkä sarjaa, mutta on hienoa jos nykylapsetkin saavat / saisivat kosketuksen eläimiin ja luontoon.

    Sinun blogisi leipäteksti on vallan hyvin luettavaa, vaikka tausta on tumma! Kirsin tavoin ohitan semmoiset blogit, joita on fontin koukeroisuuden takia lähes mahdoton lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuo logo on aivan ihana - aivan kuten koko animaationkin piirrostyyli, joka on samanlainen kuin logon. Toivon itsekin, että nykyisinkin kirjoitetaan samanlaisia kirjoja sekä tehdään samanlaisia sarjoja, sillä ne olivat hyvin opettavaisia, etenkin minunlaiselleni kaupunkilaiselle.

      Vaihdoin leipätekstin fontin eilen toiseen palautteen vuoksi - hyvä tietää, että se on sopiva! :)

      Poista
  9. Luin tämän vasta aikuisena (ja tv-sarjakin meni jotenkin hassusti ohi). Nimi tietysti on ollut tuttu kai suurin piirtein aina.
    Tykkäsin kovasti. En yhtään ihmettele, että tällä on klassikon asema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella tv-sarjaakin, jos se joskus vaikka tulisi uusintana. Minuakaan teoksen klassikkoasema ei ihmetytä ollenkaan.

      Poista
  10. Aloin lukea ja koin dejavun, tämän olen nähnyt! Kutsuin tyttären paikalle, joka on erittäin tarkka piirrosjäljestä ja väitti, että ei ole tuttua.
    Hetken keskusteltuamme tajusin, että minulle nuo samannäköiset brittieläimet, kettu, pupu, mäyrä jne, olivat tuttuja Percy the Park Ranger -kirjoista ja tv-sarjasta. Se ei ole tämä sama, vaikkakin kyllä melko spitting image.
    Nostalgiatripit ovat suositeltavia aina aika ajoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hauska sattuma! Minun piti alkaa etsiskellä tietoa tuosta Percy the Park Rangerista - se taas ei ole minulle entuudestaan tuttu, mutta huomaan samankaltaisuuden.
      Kyllä! Nostalgiatripeistä onkin sitten mukavaa jatkaa aivan uusiin tuttavuuksiin. :)

      Poista
  11. Voi että! Minäkin rakastin tätä sarjaa enkä edes tiennyt että se perustuu kirjaan. Kotona on edelleen tallessa Kaukametsän pakolaiset -palapeli ja kesämökkimme seinällä sarjan innostamana tekemäni piirros. Saisipa sarja vielä itselleen.

    Mutta kirjat aion kyllä jostain haalia, aivan loistava kesäkirjavinkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti hyvin harva on tiennyt sarjan perustuvan kirjaan, ainakaan sen perusteella, mitä olen muilta sitä katsoneilta kysellyt. Minustakin olisi kyllä ihanaa saada sarja itselle, ja nimenomaan suomeksi.

      Minäkin kyllä haluaisin nämä kirjat hankkia - toivottavasti löytyisi jostain. Ja tosiaan, nämä ovat varmasti erinomaista lukemista kesällä!

      Poista