 |
| ©Hande |
J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
Tammi 2004
Kuten blogistani näkyy, osallistun Kirjan vuoden 2015 lukuhaasteeseen. En voinut vastustaa kiusausta, kun huomasin kohdan "kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä" - siihen oli pakko saada joku todella paksu kirja. Harry Potter ja Feeniksin kilta on sivumäärältään suurin omistamani kirja (1050 sivua). Olen lukenut teoksen nopeimmillani kahdessa päivässä, mutta päätin rikkoa ennätykseni - ja onnistuin.
Harry Potter ja Feeniksin kilta herätti minussa paljon muistoja, kun tartuin siihen uudestaan pitkän tauon jälkeen: se oli tämän kirjasarjan ensimmäinen osa, jota jouduin odottamaan puolta vuotta kauemmin. Olin nimittäin saanut muut osat tasaisin väliajoin joulu- ja syntymäpäivälahjoina. Tämän takia aloin ensimmäisellä kerralla lukea kirjaa hyvin jännittyneenä ja innoissani. Toisaalta mukaan sekoittui kauhua, sillä ennen suomennoksen ilmestymistä oli paljastunut erään tärkeän hahmon kuolevan ja oli pelottavaa arvuutella, kuka se heistä olisi.
Nyt olen lukenut teoksen neljä kertaa. Suhtautumiseni siihen on hiukan ristiriitainen: kirjassa on uusia, kiinnostavia hahmoja ja keskeisten hahmojen välinen vuorovaikutus kehittyy, mutta toisaalta Rowling käyttää joitakin minua ärsyttäviä kliseitä. Myös pari melko turhaa sivujuonta söi mielenkiintoani. Kirjan pituus ei ole tuottanut minulle koskaan ongelmia, vaikka monet kritisoivat kirjaa eniten siitä.
Kokonaisuutena pidän kuitenkin Feeniksin killasta. Septologian viides osa valottaa kiintoisalla tavalla, miksi Harry Potterista on tullut pimeyden lordi Voldemortin vainon kohde. Ihmismieli on aina kiehtonut minua ja Feeniksin killan lukemisen myötä lukija oppii ymmärtämään monien hahmojen motiiveja ja luonnetta paremmin kuin aiemmissa sarjan osissa. Pidän tästä osasta kaikista vähiten, muttei se ole silti missän nimessä huono kirja.
Arvosana: ✮✮✮✮
Harry Potter ja Feeniksin kilta herätti minussa paljon muistoja, kun tartuin siihen uudestaan pitkän tauon jälkeen: se oli tämän kirjasarjan ensimmäinen osa, jota jouduin odottamaan puolta vuotta kauemmin. Olin nimittäin saanut muut osat tasaisin väliajoin joulu- ja syntymäpäivälahjoina. Tämän takia aloin ensimmäisellä kerralla lukea kirjaa hyvin jännittyneenä ja innoissani. Toisaalta mukaan sekoittui kauhua, sillä ennen suomennoksen ilmestymistä oli paljastunut erään tärkeän hahmon kuolevan ja oli pelottavaa arvuutella, kuka se heistä olisi.
Nyt olen lukenut teoksen neljä kertaa. Suhtautumiseni siihen on hiukan ristiriitainen: kirjassa on uusia, kiinnostavia hahmoja ja keskeisten hahmojen välinen vuorovaikutus kehittyy, mutta toisaalta Rowling käyttää joitakin minua ärsyttäviä kliseitä. Myös pari melko turhaa sivujuonta söi mielenkiintoani. Kirjan pituus ei ole tuottanut minulle koskaan ongelmia, vaikka monet kritisoivat kirjaa eniten siitä.
Kokonaisuutena pidän kuitenkin Feeniksin killasta. Septologian viides osa valottaa kiintoisalla tavalla, miksi Harry Potterista on tullut pimeyden lordi Voldemortin vainon kohde. Ihmismieli on aina kiehtonut minua ja Feeniksin killan lukemisen myötä lukija oppii ymmärtämään monien hahmojen motiiveja ja luonnetta paremmin kuin aiemmissa sarjan osissa. Pidän tästä osasta kaikista vähiten, muttei se ole silti missän nimessä huono kirja.
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti