 |
| ©Hande |
J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
Tammi 2001
Potter-maratonin puoliväli ylitetty! Olen edennyt siihen osaan, jossa lukija havahdutetaan taikamaailman synkkiin tulevaisuudennäkymiin: viimeistään Liekehtivässä pikarissa huomaa, miten suuressa vaarassa Harry Potter ja koko velhomaailma ovat. Neljännestä osasta eteenpäin Potter-kirjat eivät ole enää mitään pienten lasten luettavaa.
Minusta on hienoa, että taikamaailma laajenee edelleen, vaikka sarjasta on luettuna jo yli puolet. Tylypahka sekä taikamaailma ylipäätään jaksavat kiehtoa ja sarja tarjoaa yhä uusia ulottuvuuksia. Muun muassa henkilöhahmot ja heidän väliset suhteensa kehittyvät edelleen. Rowling on taitava käsittelemään suurta hahmokaartiaan - minun on helppo hahmottaa, kuka kukin on sekä miten he vuorovaikuttavat keskenään. On myös kiintoisaa huomata, miten tutuista hahmoista kuoriutuu esiin uusia puolia. Lisäksi minua jaksaa hämmästyttää edelleen, miten Rowling on onnistunut luomaan niin monta hahmoa, joihin kiinnyn - moni uusista tuttavuuksista osui ja upposi luettuani teoksen ensimmäisen kerran.
Itse tarina on mielestäni kiinnostavampi kuin Azkabanin vangissa. Aiemmin mainitsemani hahmokehityksen lisäksi suuri tekijä mielipiteelleni ovat kolmivelhoturnajaiset. Ne ovat kiintoisa kurkistus muiden kuin Iso-Britannian taikakouluihin sekä erinomainen jännitystä luova elementti. Liekehtivä pikari onnistuu myös mielestäni tähän mennessä kuvaamaan parhaiten päähenkilöiden arkielämää suuren juonikuvion rinnalla.
Septologian neljäs osa ottaa eniten kantaa erilaisuuden hyväksymisen puolesta. Vaikka se pysyy yhtenä tärkeimmistä teemoista koko sarjan ajan, Liekehtivä pikari julistaa suoraan erilaisuuden olevan rikkaus. Erityisesti minua koskettaa Rubeus Hagrid ja hänen asenteensa erilaisuuteensa:
Harry Potter ja liekehtivä pikari on erinomainen teos, joka johdattaa lukijan synkemmille vesille. Vaikka olen kahlannut nämä teokset useamman kerran läpi, voin tuntea jännityksen tiivistyvän entisestään: nyt pelissä ovat kovat panokset.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Minusta on hienoa, että taikamaailma laajenee edelleen, vaikka sarjasta on luettuna jo yli puolet. Tylypahka sekä taikamaailma ylipäätään jaksavat kiehtoa ja sarja tarjoaa yhä uusia ulottuvuuksia. Muun muassa henkilöhahmot ja heidän väliset suhteensa kehittyvät edelleen. Rowling on taitava käsittelemään suurta hahmokaartiaan - minun on helppo hahmottaa, kuka kukin on sekä miten he vuorovaikuttavat keskenään. On myös kiintoisaa huomata, miten tutuista hahmoista kuoriutuu esiin uusia puolia. Lisäksi minua jaksaa hämmästyttää edelleen, miten Rowling on onnistunut luomaan niin monta hahmoa, joihin kiinnyn - moni uusista tuttavuuksista osui ja upposi luettuani teoksen ensimmäisen kerran.
Itse tarina on mielestäni kiinnostavampi kuin Azkabanin vangissa. Aiemmin mainitsemani hahmokehityksen lisäksi suuri tekijä mielipiteelleni ovat kolmivelhoturnajaiset. Ne ovat kiintoisa kurkistus muiden kuin Iso-Britannian taikakouluihin sekä erinomainen jännitystä luova elementti. Liekehtivä pikari onnistuu myös mielestäni tähän mennessä kuvaamaan parhaiten päähenkilöiden arkielämää suuren juonikuvion rinnalla.
Septologian neljäs osa ottaa eniten kantaa erilaisuuden hyväksymisen puolesta. Vaikka se pysyy yhtenä tärkeimmistä teemoista koko sarjan ajan, Liekehtivä pikari julistaa suoraan erilaisuuden olevan rikkaus. Erityisesti minua koskettaa Rubeus Hagrid ja hänen asenteensa erilaisuuteensa:
Oon mikä oon, enkä häpee. "Älä ikuna häpee", mun isäpappa tykkäs sanoo, "jotkut pitää sitä pahana, mutta semmosilla ei kannata mieltään vaivata." Ja oikeessa se oli.Minuun on aina vedonnut Potter-saagan moraaliset opetukset - etenkin oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Liekehtivää pikaria lukiessa tulee todella voimaantunut olo: minä olen minä ja ylpeä siitä.
Harry Potter ja liekehtivä pikari on erinomainen teos, joka johdattaa lukijan synkemmille vesille. Vaikka olen kahlannut nämä teokset useamman kerran läpi, voin tuntea jännityksen tiivistyvän entisestään: nyt pelissä ovat kovat panokset.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti