 |
| ©Hande |
J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Tammi 2008
Grande finale - tehtävä suoritettu. Olen lukenut Potter-sarjan läpi monta kertaa aikaisemmin, mutta silti oloni on haikea. Tähän se päättyy, seitsemän vuoden matka.
Septologian päätösosa eroaa edeltäjistään miljöön osalta: enää ei olla Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa, vaan Harry, Ron ja Hermione ovat pakosalla. Samalla he yrittävät suorittaa tehtävää, jonka avullla Voldemort saadaan kukistettua. Muutos vapauttaa Rowlingin koulun luomista puitteista tarinankerronnalle, ja aikaa jää enemmän pääjuonelle.
Tarina on hyvin toiminnantäyteinen ja synkkä. Vaara on aikaisempaa todellisempi ja tunnen edelleen samaa jännitystä kuin saadessani teoksen ensimmäistä kertaa käsiini. Päätösosa vastaa myös moniin mieltäni vuosia vastanneisiin kysymyksiin - oli kiehtovaa huomata, miten monet ennen viimeisen osan ilmestymistä luomani hypoteesit pitivät paikkansa.
Harry Potter-saagan lukeminen oli hyvin nostalginen kokemus: olen kasvanut tämän sarjan kanssa ja se on toiminut jopa pelastusrenkaana vaikeina aikoina. Se on vahvistanut myös oikeudentajuani, periksiantamattomuuttani sekä käsitystäni erilaisuuden rikkaudesta.
Seitsemän vuoden tauon aikana päässäni on ehtinyt muhia paljon Potter-sarjaan liittyviä ajatuksia, joten uusi lukukerta tarjosi uusia näkökulmia sarjan tapahtumiin, hahmoihin ja teemoihin. Oli myös hauskaa nähdä, mitä kaikkea kirjoista muisti ja mitkä asiat olivat päässeet unohtumaan tai sekoittumaan elokuvaversioiden juonikuvioihin.
Suljettuani Kuoleman varjelukset minulle tuli tyhjä olo: tähänkö kaikki päättyy? Kaipaisin Rowlingilta lisää Potter-tarinoita kirjojen muodossa, mutta onneksi hän on luonut Pottermore-sivuston, joka tarjoaa faneille lisätietoa taikamaailmasta sekä sen ilmiöistä ja hahmoista.
Haikeudesta huolimatta olen iloinen, että luin septologian uudestaan. Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että Rowling on kirjoittanut näin hienon tarinan, joka vetoaa minuun yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Harry Potterit eivät kulu puhki.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Septologian päätösosa eroaa edeltäjistään miljöön osalta: enää ei olla Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa, vaan Harry, Ron ja Hermione ovat pakosalla. Samalla he yrittävät suorittaa tehtävää, jonka avullla Voldemort saadaan kukistettua. Muutos vapauttaa Rowlingin koulun luomista puitteista tarinankerronnalle, ja aikaa jää enemmän pääjuonelle.
Tarina on hyvin toiminnantäyteinen ja synkkä. Vaara on aikaisempaa todellisempi ja tunnen edelleen samaa jännitystä kuin saadessani teoksen ensimmäistä kertaa käsiini. Päätösosa vastaa myös moniin mieltäni vuosia vastanneisiin kysymyksiin - oli kiehtovaa huomata, miten monet ennen viimeisen osan ilmestymistä luomani hypoteesit pitivät paikkansa.
Harry Potter-saagan lukeminen oli hyvin nostalginen kokemus: olen kasvanut tämän sarjan kanssa ja se on toiminut jopa pelastusrenkaana vaikeina aikoina. Se on vahvistanut myös oikeudentajuani, periksiantamattomuuttani sekä käsitystäni erilaisuuden rikkaudesta.
Seitsemän vuoden tauon aikana päässäni on ehtinyt muhia paljon Potter-sarjaan liittyviä ajatuksia, joten uusi lukukerta tarjosi uusia näkökulmia sarjan tapahtumiin, hahmoihin ja teemoihin. Oli myös hauskaa nähdä, mitä kaikkea kirjoista muisti ja mitkä asiat olivat päässeet unohtumaan tai sekoittumaan elokuvaversioiden juonikuvioihin.
Suljettuani Kuoleman varjelukset minulle tuli tyhjä olo: tähänkö kaikki päättyy? Kaipaisin Rowlingilta lisää Potter-tarinoita kirjojen muodossa, mutta onneksi hän on luonut Pottermore-sivuston, joka tarjoaa faneille lisätietoa taikamaailmasta sekä sen ilmiöistä ja hahmoista.
Haikeudesta huolimatta olen iloinen, että luin septologian uudestaan. Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että Rowling on kirjoittanut näin hienon tarinan, joka vetoaa minuun yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Harry Potterit eivät kulu puhki.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti