 |
| ©Hande |
Margaret Atwood: Ryövärimorsian
Otava 1994
Nappasinpa taas vanhempien kirjahyllystä opuksen lainaksi lukuhaastetta varten. Minulla ei ollut mitään erityistä syytä tämän teoksen valitsemiseen - se vain sattui täyttämään haastelistan yhden kohdan kriteerit. Olen kuitenkin kuullut, miten Atwoodin teoksia kehutaan, joten aloitin lukemisen kiinnostuneena.
Romaani ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta: alku oli hidas ja juonen ensimmäinen puolikas sen verran tylsä, etten voinut lukea teosta kovin nopeasti. Suureksi helpotuksekseni juoni muuttui kiinnostavammaksi loppua kohden, joten lukutahtini nopeutui. Mitään käänteentekevää parannusta ei tapahtunut, mutta pystyin ainakin lukemaan useamman luvun yhdellä lukukerralla.
Ryövärimorsian kertoo kolmesta ystävättärestä - Tonysta, Charisista ja Rozista - jotka ovat tutustuneet toisiinsa heitä kaikkia huijanneen Zenian edesottamusten myötä. Tämä femme fatale on viekkaudellaan houkutellut päähenkilöt puolelleen, mutta kadonnut sitten vieden mukanaan rahaa sekä uhriensa miehet. En voi sanoa pitäneeni kolmikosta erityisemmin: mielestäni he olivat ärsyttävän voimattomia ja vaikuttivat elävänsä vain miellyttääkseen miehiään, jotka olivat kaikki inhottava tavalla tai toisella. Toisaalta naisia käy sääliksi heidän rankkojen kokemustensa takia.
Trion yhteinen vihollinen, Zenia, ei myöskään pääse suosikkihahmojeni listalle, vaikka on hänessä enemmän ytyä kuin huiputtamillaan naisilla. Kieltämättä minua huvitti, miten kovasti Zenia muistuttaa käytökseltään Jokeria: hän muun muassa sepittää kullekin uhrilleen erilaisen tarinan menneisyydestään ansaitakseen heidän sympatiansa. Se vähäinen hohto, jonka hahmo sai silmissäni tämän yhteneväisyyden ansiosta, simahti kuitenkin hahmon ennalta-arvattavuuteen.
Juoni muuttui kirjan puolenvälin jälkeen kiinnostavammaksi, mutta loppu oli hyvin outo. En oikein osaa kuvailla kirjan sulkemisen jälkeistä tunnetta - paras sana lienee "epämääräinen". Jos romaanilla oli jokin sanoma, se meni minulta tyystin ohi. Ryövärimorsian on mukiinmenevä teos, muttei mielestäni suosittelemisen arvoinen. Saatan silti tulevaisuudessa tutustua Atwoodin muihin teoksiin.
Arvosana: ✮✮✮
Romaani ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta: alku oli hidas ja juonen ensimmäinen puolikas sen verran tylsä, etten voinut lukea teosta kovin nopeasti. Suureksi helpotuksekseni juoni muuttui kiinnostavammaksi loppua kohden, joten lukutahtini nopeutui. Mitään käänteentekevää parannusta ei tapahtunut, mutta pystyin ainakin lukemaan useamman luvun yhdellä lukukerralla.
Ryövärimorsian kertoo kolmesta ystävättärestä - Tonysta, Charisista ja Rozista - jotka ovat tutustuneet toisiinsa heitä kaikkia huijanneen Zenian edesottamusten myötä. Tämä femme fatale on viekkaudellaan houkutellut päähenkilöt puolelleen, mutta kadonnut sitten vieden mukanaan rahaa sekä uhriensa miehet. En voi sanoa pitäneeni kolmikosta erityisemmin: mielestäni he olivat ärsyttävän voimattomia ja vaikuttivat elävänsä vain miellyttääkseen miehiään, jotka olivat kaikki inhottava tavalla tai toisella. Toisaalta naisia käy sääliksi heidän rankkojen kokemustensa takia.
Trion yhteinen vihollinen, Zenia, ei myöskään pääse suosikkihahmojeni listalle, vaikka on hänessä enemmän ytyä kuin huiputtamillaan naisilla. Kieltämättä minua huvitti, miten kovasti Zenia muistuttaa käytökseltään Jokeria: hän muun muassa sepittää kullekin uhrilleen erilaisen tarinan menneisyydestään ansaitakseen heidän sympatiansa. Se vähäinen hohto, jonka hahmo sai silmissäni tämän yhteneväisyyden ansiosta, simahti kuitenkin hahmon ennalta-arvattavuuteen.
Juoni muuttui kirjan puolenvälin jälkeen kiinnostavammaksi, mutta loppu oli hyvin outo. En oikein osaa kuvailla kirjan sulkemisen jälkeistä tunnetta - paras sana lienee "epämääräinen". Jos romaanilla oli jokin sanoma, se meni minulta tyystin ohi. Ryövärimorsian on mukiinmenevä teos, muttei mielestäni suosittelemisen arvoinen. Saatan silti tulevaisuudessa tutustua Atwoodin muihin teoksiin.
Arvosana: ✮✮✮
Jos olisin tehnyt tästä blogitekstin, niin olisin kirjoittanut hyvin samanlaisen kuin sinä. Olen lukenut tämän ikuisuus sitten. Mieleen nousee sanat kepeä, yhdentekevä ja kyseessä on kirjailija, jota fanitan todella.
VastaaPoistaTuo yhdentekevä on kyllä osuva sana. En oikein vielä itse uskalla muodostaa näkemystäni Atwoodista yhden kirjan perusteella - hänen tuotantonsa on sen verran laaja. En inhoa Ryövärimorsianta, joten enköhän palaa kirjailijan pariin ennemmin tai myöhemmin.
Poista