 |
| ©Hande |
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
Otava 2015
Joka kerta, kun postiluukustani kolahtaa kirja, tulen hyvälle tuulelle: saan mahdollisuuden tutustua uudenlaisiin maailmoihin. Lohikäärmeen värit tarjosi minulle erilaisen lukukokemuksen, sillä en ole lukenut koskaan Kiinaan sijoittuvaa kirjaa. En ole myöskään lukenut aiemmin teosta, joka käsittelee näin avoimesti prostituutiota.
Lohikäärmeen värit kertoo kolmikymppisen Kimin sekä hänen kiinalaisen äitinsä tarinan. Kimin äiti Xiaolong on lähtenyt Suomesta pojan ollessa vasta vuoden vanha - suomalaisen isän kanssa kahdestaan jääminen ja äidittä eläminen ovat vaivanneet Kimiä aina ja hän päättää lopulta lähteä äitinsä kotimaahan toivoen löytävänsä hänet. Ajoittain teoksessa siirrytään ajassa taaksepäin seuraamaan Xiaolongin vaiheita. Suomi ja Kiina vaihtelevat tapahtumapaikkoina koko teoksen ajan.
Vaikka tarina oli mielestäni mielenkiintoinen, kerronta jäi ajoittain melko valjuksi. Petyin myös siihen, että suomalaiset kuvattiin poikkeuksetta jurmuiksi, jotka eivät puhu tunteistaan - tämä stereotypia on kulutettu jo puhki. Myönnetään, joskus stereotypioiden viljely on paikallaan, mutta tässä romaanissa se vain turhautti.
Pekkola on valinnut kertomukselleen mielenkiintoisen näkökulman: se on erittäin raadollinen, mutta samaan aikaan myös hyvin kaunis. Kielikuvat lumoavat, vaikka kirja kuvailee enimmäkseen köyhien naisten kurjaa asemaa Kiinassa - heidän vaihtoehtonsa ovat avioliitto, työskentely huonoissa olosuhteissa tehtailla tai prostituutio. Moni valitsee prostituution, koska sillä tienaa paremmin kuin tehtaalla raatamisella. Romaanin teemat pysäyttävät ajattelemaan.
Teoksen tunnelma on ennen kaikkea haikea: se koostuu ihmisten kipeistä henkisistä haavoista sekä kaipuusta taloudellisesti parempaan elämään ja rakkauteen. Oloni oli kirjan sulkemisen jälkeen surumielinen, mutta silti levollinen - tuli tehtyä aikamoinen matka, mutta pääsin perille. Eikä tämä lukukokemus unohdu hetkessä.
Arvosana: ✮✮✮½
Lohikäärmeen värit kertoo kolmikymppisen Kimin sekä hänen kiinalaisen äitinsä tarinan. Kimin äiti Xiaolong on lähtenyt Suomesta pojan ollessa vasta vuoden vanha - suomalaisen isän kanssa kahdestaan jääminen ja äidittä eläminen ovat vaivanneet Kimiä aina ja hän päättää lopulta lähteä äitinsä kotimaahan toivoen löytävänsä hänet. Ajoittain teoksessa siirrytään ajassa taaksepäin seuraamaan Xiaolongin vaiheita. Suomi ja Kiina vaihtelevat tapahtumapaikkoina koko teoksen ajan.
Vaikka tarina oli mielestäni mielenkiintoinen, kerronta jäi ajoittain melko valjuksi. Petyin myös siihen, että suomalaiset kuvattiin poikkeuksetta jurmuiksi, jotka eivät puhu tunteistaan - tämä stereotypia on kulutettu jo puhki. Myönnetään, joskus stereotypioiden viljely on paikallaan, mutta tässä romaanissa se vain turhautti.
Pekkola on valinnut kertomukselleen mielenkiintoisen näkökulman: se on erittäin raadollinen, mutta samaan aikaan myös hyvin kaunis. Kielikuvat lumoavat, vaikka kirja kuvailee enimmäkseen köyhien naisten kurjaa asemaa Kiinassa - heidän vaihtoehtonsa ovat avioliitto, työskentely huonoissa olosuhteissa tehtailla tai prostituutio. Moni valitsee prostituution, koska sillä tienaa paremmin kuin tehtaalla raatamisella. Romaanin teemat pysäyttävät ajattelemaan.
Teoksen tunnelma on ennen kaikkea haikea: se koostuu ihmisten kipeistä henkisistä haavoista sekä kaipuusta taloudellisesti parempaan elämään ja rakkauteen. Oloni oli kirjan sulkemisen jälkeen surumielinen, mutta silti levollinen - tuli tehtyä aikamoinen matka, mutta pääsin perille. Eikä tämä lukukokemus unohdu hetkessä.
Arvosana: ✮✮✮½
Tätä on kehuttu kovasti ja aion tämän lukea.
VastaaPoistaKannattaa lukea. Pidin siitä, vaikkei ylläkään suosikkilistalleni.
Poista