 |
| ©Hande |
DC Comics 2016
Muistan, kuinka muutama vuosi sitten mainostettiin uutta peliä nimeltään Injustice - Gods Among Us. Mainokset kiinnittivät huomioni, sillä peli kertoi DC:n sarjakuvahahmoista - en ole kuitenkaan ollut ikinä peli-ihminen - nykyisin omistan neljä tietokonepeliä, mikä on varsinainen ihme. Sivuutin siis Injusticen, kunnes sain kuulla, että siitä on tekeillä sarjakuvasarja, joka kertoo pelin tarinaa edeltävistä viidestä vuodesta. En tiennyt mitään sarjakuvia innoittaneen pelin juonesta, joten en vieläkään vakuuttunut. Liityttyäni kolme vuotta sitten Tumblriin silmieni eteen alkoi osua satunnaisesti otteita Injustice-sarjakuvista, ja mielenkiintoni heräsi. Aivan hiljaittain ensimmäisestä vuodesta on julkaistu yhteisnide, joten päätin antaa sarjalle tilaisuuden ja ostin ensimmäisen osan.
Teräsmiehen maailma on suistunut raiteiltaan ja hän on päättänyt kitkeä rikollisuuden maailmasta - maksoi mitä maksoi. Teräsmiehen pakkomielle jakaa supersankarit kahteen leiriin: häntä puolustaviin ja vastustaviin. Vastarinnan johtohahmona on Batman, joka ei pidä suunnasta, johon Teräsmies on ihmiskuntaa viemässä. Ennen niin hyvistä ystävistä tulee vihollisia, jotka kumpikin taistelevat oikeaksi kokemansa asian puolesta.
Sarjakuva imaisi välittömästi mukaansa, enkä malttanut millään jättää sitä kesken, ellei ollut aivan pakko arkielämän velvollisuuksien takia. Tarina eteni vauhdikkaasti ja koko ajan sai jännittää, mihin suuntaan se kääntyy. Puitteiden mahtipontisuus sekä dramaattiset juonenkäänteet toivat mieleeni oopperan - päässäni alkoi välillä jopa soida kirjan eri kohtauksiin sopivaa musiikkia. Lisäksi monet kohdat tarinassa muistuttivat antiikin Kreikan jumal- ja sankaritarustoja - etenkin Batmanin ja Teräsmiehen välille luotu asetelma muistuttaa kovasti antiikin jumalien välistä valtataistelua, mikä olisi myös otollinen aihe oopperalle. Tietenkin tämä nosti sarjakuvan pisteitä silmissäni, sillä olen myös parantumaton klassisen musiikin ystävä.
Injusticen ensimmäinen vuosi on yhtä tunteiden vuoristorataa: sen tapahtumat, hahmot sekä heidän välisensä suhteet saavat reagoimaan niin vahvasti, ettei itsekään meinaa pysyä kyydissä mukana. Teos saa pohtimaan henkilöiden motiiveja sekä omia moraalikäsityksiä suhteutettuna tarinan hamojen mielipiteisiin. On myös mielenkiintoista seurata, miten monet sankareista käyvät kamppailua itsensä kanssa vallitsevasta tilanteesta sekä itse tekemistään valinnoista. Eivätkä pelkät sankarit ole sarjakuvassa esillä, vaan myös lain toisella toimivat hahmot saavat äänensä kuuluviin ja heistä paljastuu uusia puolia.
Tarinaa on ollut kuvittamassa kaksitoista taitelijaa. Heidän tuotoksensa sulautuvat hyvin yhteen, vaikka pieniä tyylimuutoksia onkin havaittavissa lukujen välillä. Olen nähnyt jonkin verran Injustice-pelin visuaalista ilmettä ja sen perusteella sarjakuvan kuvitus mukailee onnistuneesti innoittajansa ulkoista olemusta. Pidän teoksen kuvituksesta, erityisesti siitä, miten monipuolisesti kokoelmassa on käytetty värejä, vaikkei tarina olekaan kaikista pirteimpiä. Piirtäjät ovat hyödyntäneet myös onnistuneesti sanatonta viestintää, mikä lisää sarjakuvan vaikuttavuutta entisestään.
Injustice - Gods Among Us: Year One teki minuun suuren vaikutuksen. Tarina on erittäin kiehtova ja onnistui muuttamaan ennen tylsänä pitämäni Teräsmiehen mielenkiintoiseksi hahmoksi. Kirja päättyi sen verran jännittävään kohtaan, että minun on hankittava sarjan toinen vuosi, vaikkeivät sen luvut ole vielä yksien kansien väliin koottuna. Injustice on täynnä draamaa ja suuria tunteita - suosittelen sitä aivan kaikille sarjakuvien ja supersankareiden ystäville!
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Teräsmiehen maailma on suistunut raiteiltaan ja hän on päättänyt kitkeä rikollisuuden maailmasta - maksoi mitä maksoi. Teräsmiehen pakkomielle jakaa supersankarit kahteen leiriin: häntä puolustaviin ja vastustaviin. Vastarinnan johtohahmona on Batman, joka ei pidä suunnasta, johon Teräsmies on ihmiskuntaa viemässä. Ennen niin hyvistä ystävistä tulee vihollisia, jotka kumpikin taistelevat oikeaksi kokemansa asian puolesta.
Sarjakuva imaisi välittömästi mukaansa, enkä malttanut millään jättää sitä kesken, ellei ollut aivan pakko arkielämän velvollisuuksien takia. Tarina eteni vauhdikkaasti ja koko ajan sai jännittää, mihin suuntaan se kääntyy. Puitteiden mahtipontisuus sekä dramaattiset juonenkäänteet toivat mieleeni oopperan - päässäni alkoi välillä jopa soida kirjan eri kohtauksiin sopivaa musiikkia. Lisäksi monet kohdat tarinassa muistuttivat antiikin Kreikan jumal- ja sankaritarustoja - etenkin Batmanin ja Teräsmiehen välille luotu asetelma muistuttaa kovasti antiikin jumalien välistä valtataistelua, mikä olisi myös otollinen aihe oopperalle. Tietenkin tämä nosti sarjakuvan pisteitä silmissäni, sillä olen myös parantumaton klassisen musiikin ystävä.
Injusticen ensimmäinen vuosi on yhtä tunteiden vuoristorataa: sen tapahtumat, hahmot sekä heidän välisensä suhteet saavat reagoimaan niin vahvasti, ettei itsekään meinaa pysyä kyydissä mukana. Teos saa pohtimaan henkilöiden motiiveja sekä omia moraalikäsityksiä suhteutettuna tarinan hamojen mielipiteisiin. On myös mielenkiintoista seurata, miten monet sankareista käyvät kamppailua itsensä kanssa vallitsevasta tilanteesta sekä itse tekemistään valinnoista. Eivätkä pelkät sankarit ole sarjakuvassa esillä, vaan myös lain toisella toimivat hahmot saavat äänensä kuuluviin ja heistä paljastuu uusia puolia.
 |
| Harley Quinn on aivan ihana tässä sarjakuvassa! ©Hande |
Tarinaa on ollut kuvittamassa kaksitoista taitelijaa. Heidän tuotoksensa sulautuvat hyvin yhteen, vaikka pieniä tyylimuutoksia onkin havaittavissa lukujen välillä. Olen nähnyt jonkin verran Injustice-pelin visuaalista ilmettä ja sen perusteella sarjakuvan kuvitus mukailee onnistuneesti innoittajansa ulkoista olemusta. Pidän teoksen kuvituksesta, erityisesti siitä, miten monipuolisesti kokoelmassa on käytetty värejä, vaikkei tarina olekaan kaikista pirteimpiä. Piirtäjät ovat hyödyntäneet myös onnistuneesti sanatonta viestintää, mikä lisää sarjakuvan vaikuttavuutta entisestään.
Injustice - Gods Among Us: Year One teki minuun suuren vaikutuksen. Tarina on erittäin kiehtova ja onnistui muuttamaan ennen tylsänä pitämäni Teräsmiehen mielenkiintoiseksi hahmoksi. Kirja päättyi sen verran jännittävään kohtaan, että minun on hankittava sarjan toinen vuosi, vaikkeivät sen luvut ole vielä yksien kansien väliin koottuna. Injustice on täynnä draamaa ja suuria tunteita - suosittelen sitä aivan kaikille sarjakuvien ja supersankareiden ystäville!
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti