 |
| ©Hande |
Orion Books 2011
En ole lukenut pitkään aikaan Sherlock Holmes-aiheista kirjallisuutta. Hyllyssäni odotteli sopivasti ystävältä jo aikoja sitten lainattu The House of Silk, joten päätin tarttua siihen saadakseni sen palautettua omistajalleen. Olen muutenkin alkanut haikailla suosikkietsiväni pariin uusien tarinoiden muodossa, sillä olen lukenut sir Conan Doylen tuotannon kokonaan jo vuosia sitten.
Baker Streetille saapuu taidekauppias, joka ilmoittaa tuntemattoman miehen seuraavan häntä. Holmes ottaa tapauksen tutkittavakseen, mutta päätyy selvittämään ystävänsä tohtori Watsonin kanssa odotettua monimutkaisempaa mysteeriä: aivan yllättäen kuvaan astuu jokin, jota kutsutaan House of Silkiksi. Mikä se on, miten se liittyy Holmesin asiakkaan ongelmaan vai liittyykö se siihen ollenkaan?
Holmesin mieltä tässä kirjassa askarruttava tapaus on kiinnostava, eikä se ollut liian ennalta-arvattava: pystyin kyllä päättelemään monia asioita etukäteen, mutta kirja onnistui myös yllättämään. Romaani tuntui mukavan kotoisalta, sillä Horowitz on kirjoittanut teoksen samankaltaisella tyylillä kuin Doyle omat kertomuksensa. Toisin sanoen etsivä pitää teoriansa omana tietonaan ja tarinan kertojana toimiva Watson voi vain arvailla, mihin suuntaan mysteeri vie kaksikon. Holmesin salaperäisyydestä huolimatta tarinaan on piilotettu vihjeitä, joiden avulla lukija voi muodostaa omia johtopäätöksiään.
Vaikka Doylen kirjoitustyylille on tehty kunniaa teoksessa, huomasin tarinassa melko pian piirteitä, jotka pokkeavat vahvasti Holmesin luojan käsialasta. The House of Silk käsittelee paljon alkuperäisiä Holmes-tarinoita rohkeammin viktoriaanisen yhteiskunnan nurjia puolia, kuten Lontoon katulasten asemaa, tai pikemminkin sen olemattomuutta sekä aikakauden vahvaa luokkajaottelua. Tämän vuoksi ajatukseni eivät pyörineet vain ratkaistavan tapauksen ympärillä lukemisen aikana.
Baker Streetille saapuu taidekauppias, joka ilmoittaa tuntemattoman miehen seuraavan häntä. Holmes ottaa tapauksen tutkittavakseen, mutta päätyy selvittämään ystävänsä tohtori Watsonin kanssa odotettua monimutkaisempaa mysteeriä: aivan yllättäen kuvaan astuu jokin, jota kutsutaan House of Silkiksi. Mikä se on, miten se liittyy Holmesin asiakkaan ongelmaan vai liittyykö se siihen ollenkaan?
Holmesin mieltä tässä kirjassa askarruttava tapaus on kiinnostava, eikä se ollut liian ennalta-arvattava: pystyin kyllä päättelemään monia asioita etukäteen, mutta kirja onnistui myös yllättämään. Romaani tuntui mukavan kotoisalta, sillä Horowitz on kirjoittanut teoksen samankaltaisella tyylillä kuin Doyle omat kertomuksensa. Toisin sanoen etsivä pitää teoriansa omana tietonaan ja tarinan kertojana toimiva Watson voi vain arvailla, mihin suuntaan mysteeri vie kaksikon. Holmesin salaperäisyydestä huolimatta tarinaan on piilotettu vihjeitä, joiden avulla lukija voi muodostaa omia johtopäätöksiään.
Vaikka Doylen kirjoitustyylille on tehty kunniaa teoksessa, huomasin tarinassa melko pian piirteitä, jotka pokkeavat vahvasti Holmesin luojan käsialasta. The House of Silk käsittelee paljon alkuperäisiä Holmes-tarinoita rohkeammin viktoriaanisen yhteiskunnan nurjia puolia, kuten Lontoon katulasten asemaa, tai pikemminkin sen olemattomuutta sekä aikakauden vahvaa luokkajaottelua. Tämän vuoksi ajatukseni eivät pyörineet vain ratkaistavan tapauksen ympärillä lukemisen aikana.
Teoksen loppuratkaisu yllätti minut - en ole törmännyt vastaavaan yhdessäkään aiemmin lukemassani Sherlock Holmes-kertomuksessa. The House of Silk onnistui järkyttämään minua niin paljon, että minun oli pakko laskea kirja käsistäni toviksi, sillä aloin voida fyysisesti pahoin. Minun piti hengitellä syvään ja juoda vettä, jotta kuvotus lakkaisi - menin aivan hämilleni, sillä kirjan lukeminen ei ole koskaan aiheuttanut minulle näin vahvaa fyysistä reaktiota. Nyt taidan tietää, miltä Alexista tuntui Ludovicon Tekniikalla hoitamisen jälkeen.
The House of Silk on kiintoisa, joskin ajoittain ehkä turhan suurellinen tarina maailman kuuluisimmasta etsivästä. Siinä oli paljon elementtejä, joista pidin ja vaikka teksti pyrkii jäljittelemään Doylen tyyliä, tarina tarjoaa uusia näkökulmia. Tämä dekkari kunnioittaa mielestäni onnistuneesti alkuperäisiä Holmes-kertomuksia, eikä minun tarvitse katua sen lukemista.
The House of Silk on kiintoisa, joskin ajoittain ehkä turhan suurellinen tarina maailman kuuluisimmasta etsivästä. Siinä oli paljon elementtejä, joista pidin ja vaikka teksti pyrkii jäljittelemään Doylen tyyliä, tarina tarjoaa uusia näkökulmia. Tämä dekkari kunnioittaa mielestäni onnistuneesti alkuperäisiä Holmes-kertomuksia, eikä minun tarvitse katua sen lukemista.
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti