 |
| ©Hande |
Reuna 2017
Olen huono kirjakatalogien tutkailemisessa tai eri kustantamoiden tarjonnan seuraamisessa. Kuitenkin, kiitos muiden kirjablogien, sain kuulla Kaarlelan romaanista. Se alkoi kiinnostaa minua, joten pyysin siitä arvostelukappaletta ja sain sen - kiitos kustantamolle!
Lasissa on tyttö kertoo lama-ajan Suomessa teinivuosiaan elävästä, nimettömäksi jäävästä tytöstä, joka tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi: perhe on hyvin etäinen eikä ainoa kaverikaan tunnu oikeasti välittävän. Tyttö yrittää kahlata vaikean elämänsä läpi, vaikka valoa ei tunnu olevan tunnelin päässä. Tytön vaiheiden lisäksi kirjassa kuvaillaan 1990-lukua ja aikakauden vaikutusta ihmisten elämään paikkakunnalla.
Romaanin vahvuus on tarkassa ihmiskuvauksessa: Kaarlela havannoi terävästi erilaisia henkilöitä, ja heidän toimintaansa oli helppoa ymmärtää huolimatta siitä, hyväksyinkö sen vai en. Kaarlela onnistuu myös sukeltamaan hahmojen pintakerroksen alle, minkä näkee erityisen hyvin päähenkilöstä, joka ei ole vain ongelmiensa summa - pinnan alla elää vahvana herkkyys, empatia, tahto pidellä lankoja omissa käsissään sekä sitkeys.
Tarina on kaikkea muuta kuin kepeä, eikä se päästä lukijaa helpolla. Teos oli ajoittain hyvin ahdistavaa luettavaa, eikä vähiten siksi, että tunnistin tytössä olevan paljon menneiden vuosien itseäni. Tämän kirjan kohdalla minua suorastaan pelotti, miten kosolti löysin samastumiskohtia: ymmärsin tytön ajatuksia erinomaisesti ja tunnistin yhteisiä tekijöitä myös hänen ja oman luonteeni välillä. Samaan aikaan olin kuitenkin hyvin huojentunut, sillä negatiiviset yhdistävät tekijät ovat osaltani takana päin.
Kaarlelan teos on vaikuttava, mutta se ei kuitenkaan mennyt aivan ihoni alle. En osaa sanoa syytä, mutta kaikesta huolimatta tarina jäi minulle hieman etäiseksi: en kyennyt eläytymään kirjan tapahtumiin täysillä enkä kokenut vahvoja tunteita sitä lukiessani. Seikka ei häirinnyt kuitenkaan lukukokemustani liikaa, sillä luin romaanin nopeasti loppuun.
Lasissa on tyttö on erittäin rankka kertomus, joka sisältää paljon tavaraa pienessä paketissa. Se jäi pohdituttamaan minua lukemisen jälkeen eikä jättänyt minua aivan heti rauhaan. Valitettavasti romaani ei kuitenkaan imaissut minua täysin mukaansa, vaan jätti hiukan kylmäksi. Silti tarina oli kiintoisa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Lasissa on tyttö kertoo lama-ajan Suomessa teinivuosiaan elävästä, nimettömäksi jäävästä tytöstä, joka tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi: perhe on hyvin etäinen eikä ainoa kaverikaan tunnu oikeasti välittävän. Tyttö yrittää kahlata vaikean elämänsä läpi, vaikka valoa ei tunnu olevan tunnelin päässä. Tytön vaiheiden lisäksi kirjassa kuvaillaan 1990-lukua ja aikakauden vaikutusta ihmisten elämään paikkakunnalla.
Romaanin vahvuus on tarkassa ihmiskuvauksessa: Kaarlela havannoi terävästi erilaisia henkilöitä, ja heidän toimintaansa oli helppoa ymmärtää huolimatta siitä, hyväksyinkö sen vai en. Kaarlela onnistuu myös sukeltamaan hahmojen pintakerroksen alle, minkä näkee erityisen hyvin päähenkilöstä, joka ei ole vain ongelmiensa summa - pinnan alla elää vahvana herkkyys, empatia, tahto pidellä lankoja omissa käsissään sekä sitkeys.
Tarina on kaikkea muuta kuin kepeä, eikä se päästä lukijaa helpolla. Teos oli ajoittain hyvin ahdistavaa luettavaa, eikä vähiten siksi, että tunnistin tytössä olevan paljon menneiden vuosien itseäni. Tämän kirjan kohdalla minua suorastaan pelotti, miten kosolti löysin samastumiskohtia: ymmärsin tytön ajatuksia erinomaisesti ja tunnistin yhteisiä tekijöitä myös hänen ja oman luonteeni välillä. Samaan aikaan olin kuitenkin hyvin huojentunut, sillä negatiiviset yhdistävät tekijät ovat osaltani takana päin.
Kaarlelan teos on vaikuttava, mutta se ei kuitenkaan mennyt aivan ihoni alle. En osaa sanoa syytä, mutta kaikesta huolimatta tarina jäi minulle hieman etäiseksi: en kyennyt eläytymään kirjan tapahtumiin täysillä enkä kokenut vahvoja tunteita sitä lukiessani. Seikka ei häirinnyt kuitenkaan lukukokemustani liikaa, sillä luin romaanin nopeasti loppuun.
Lasissa on tyttö on erittäin rankka kertomus, joka sisältää paljon tavaraa pienessä paketissa. Se jäi pohdituttamaan minua lukemisen jälkeen eikä jättänyt minua aivan heti rauhaan. Valitettavasti romaani ei kuitenkaan imaissut minua täysin mukaansa, vaan jätti hiukan kylmäksi. Silti tarina oli kiintoisa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Arvosana: ✮✮✮✮
P. S. Romaani kattaa Helmet-lukuhaasteen kohdan 49: vuoden 2017 uutuuskirja.
P. P. S. Tämä on blogini 200. kirjoitus.
P. S. Romaani kattaa Helmet-lukuhaasteen kohdan 49: vuoden 2017 uutuuskirja.
P. P. S. Tämä on blogini 200. kirjoitus.
Onnittelut pitkäjänteisestä bloginpitämisestä (: Olen lukenut Kaarlelalta pari aiempaa teosta, joten kiinnostaisi vähän kurkata, mihin suuntaan hän on lähtenyt kirjoittajana. (:
VastaaPoistaKiitos! :) Lasissa on tyttö oli minulle ensikosketus Kaarlelan tuotantoon, mutta kiinnostuin kyllä sen verran, että varmasti luen tulevaisuudessa hänen muitakin teoksiaan. :)
PoistaKiitos arviostasi Hande! Lasissa on tyttö on tyyliltään hyvin erilainen kuin aiemmat teokseni, mutta ehkä näissä kaikissa punaisena lankana on eräänlainen syrjään ajautuminen. Menneen talven lumi on ehdottomasti kevyin näistä kolmesta. Ja ensi syksynä ilmestyvä Noutaja on vauhdikas ja hulvaton. Siinäkin tosin vakavia teemoja kuten yksinäisyys ja syrjäytyminen.
VastaaPoistaEipä mitään, on helppoa kirjoittaa kirjasta, jonka lukemisesta piti. :) Laitanpa vinkkisi korvan taakse, todennäköisesti tartun niihin jossakin vaiheessa. Kiitokset kommentistasi! :)
Poista