 |
| ©Hande |
DC Comics 2010
Palasin lukumaratonin aikana Kainuun maisemista Gothamin suurkaupunkiin jatkamalla Streets of Gotham-sarjan parissa. Ensimmäinen osa ei täysin vakuuttanut minua, mutta se päättyi niin jännittävästi, että halusin jatkaa sarjaa. Tätä toista osaa on ollut kirjoittamassa Paul Dinin lisäksi Mike Benson sekä Chris Yost.
Leviathan keskittyy erityisen paljon Batmaniin sekä tämän liittolaisiin. Hush Moneyssa keskeisessä asemassa ollut Tommy Elliot eli Hush on niin sanotusti kahvitauolla - hän ei siis esiinny tässä osassa lainkaan. Muita rikollisia sarjakuvassa nähdään kylläkin, erityisesti Victor Zsaszia. Kokoelma koostuu useammasta, erillisestä tarinasta, mutta ne muodostavat yhdessä toimivan ja yhtenäisen kokonaisuuden.
Streets of Gotham-sarjan toinen osa on minusta huomattavasti edeltäjäänsä vetävämpi juonen osalta. Sarjakuvan tunnelma on hyytävä, enkä voinut laskea kirjaa käsistäni hetkeksikään. Minusta oli myös kiintoisaa huomata, että tarinoissa vallitsi arvoitusdekkareiden tuntua: Leviathanissa korostuu rikosten ratkominen ja lukijalle tarjotaan mahdollisuutta selvitellä niitä samaan aikaan Yön ritarin kanssa. Jotkut tapauksista olivat hyvinkin jännittäviä ja mukaansatempaavia, mutta osa juonenkäänteistä sortui ennalta-arvattavuuteen. Nautin kuitenkin kovasti siitä, että pääsin käyttämään aivojani tarinoiden aikana.
Teos syventyy entistä paremmin henkilöhahmoihin sekä heidän välisiinsä suhteisiin. Koska moni asia on muuttunut Gothamissa, on erityisen mielenkiintoista nähdä, miten tapahtumat ovat muokanneet hahmoja, heidän toimintaansa sekä heidän välejään muihin hahmoihin. Parasta antia olivat Batmanin ja hänen liittolaistensa keskinäinen dynamiikka tarinoiden aikana sekä monien hahmojen, niin sankareiden kuin konnienkin, hahmokehitys.
Suosikkini sarjakuvan kertomuksista oli ehdottomasti Chris Yostin käsialaa oleva nimikkotarina. Sen aikana rakentui erinomainen jännite, enkä ollut kovin varma, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Pidin myös Dinin kirjoittamista kolmesta tarinasta: In the Bleak Midwinter, The Heroes ja Final Cut. Kiehtovinta niissä oli hahmokehitys, joka kuuluukin Dinin tarinankerronnallisiin vahvuuksiin. Mike Bensonin kynäilemä tarina, Hardcore Nights, oli mukiinmenevä, mutta valitettavasti sen loppuratkaisun arvasi turhankin helposti. Jännittävät hetket maustettiin jälleen Dustin Nguyenin kuvituksella, joka kruunasi kokonaisuuden.
Streets of Gotham - Leviathan on kiintoisa sarjakuva, jonka taso oli huomattavasti edeltäjäänsä parempi. Täydellinen tämäkään kirja ei ollut, mutta siitä oli hyvä jatkaa sarjan päätösosaan, The House of Hushiin.
Leviathan keskittyy erityisen paljon Batmaniin sekä tämän liittolaisiin. Hush Moneyssa keskeisessä asemassa ollut Tommy Elliot eli Hush on niin sanotusti kahvitauolla - hän ei siis esiinny tässä osassa lainkaan. Muita rikollisia sarjakuvassa nähdään kylläkin, erityisesti Victor Zsaszia. Kokoelma koostuu useammasta, erillisestä tarinasta, mutta ne muodostavat yhdessä toimivan ja yhtenäisen kokonaisuuden.
Streets of Gotham-sarjan toinen osa on minusta huomattavasti edeltäjäänsä vetävämpi juonen osalta. Sarjakuvan tunnelma on hyytävä, enkä voinut laskea kirjaa käsistäni hetkeksikään. Minusta oli myös kiintoisaa huomata, että tarinoissa vallitsi arvoitusdekkareiden tuntua: Leviathanissa korostuu rikosten ratkominen ja lukijalle tarjotaan mahdollisuutta selvitellä niitä samaan aikaan Yön ritarin kanssa. Jotkut tapauksista olivat hyvinkin jännittäviä ja mukaansatempaavia, mutta osa juonenkäänteistä sortui ennalta-arvattavuuteen. Nautin kuitenkin kovasti siitä, että pääsin käyttämään aivojani tarinoiden aikana.
Teos syventyy entistä paremmin henkilöhahmoihin sekä heidän välisiinsä suhteisiin. Koska moni asia on muuttunut Gothamissa, on erityisen mielenkiintoista nähdä, miten tapahtumat ovat muokanneet hahmoja, heidän toimintaansa sekä heidän välejään muihin hahmoihin. Parasta antia olivat Batmanin ja hänen liittolaistensa keskinäinen dynamiikka tarinoiden aikana sekä monien hahmojen, niin sankareiden kuin konnienkin, hahmokehitys.
Suosikkini sarjakuvan kertomuksista oli ehdottomasti Chris Yostin käsialaa oleva nimikkotarina. Sen aikana rakentui erinomainen jännite, enkä ollut kovin varma, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Pidin myös Dinin kirjoittamista kolmesta tarinasta: In the Bleak Midwinter, The Heroes ja Final Cut. Kiehtovinta niissä oli hahmokehitys, joka kuuluukin Dinin tarinankerronnallisiin vahvuuksiin. Mike Bensonin kynäilemä tarina, Hardcore Nights, oli mukiinmenevä, mutta valitettavasti sen loppuratkaisun arvasi turhankin helposti. Jännittävät hetket maustettiin jälleen Dustin Nguyenin kuvituksella, joka kruunasi kokonaisuuden.
Streets of Gotham - Leviathan on kiintoisa sarjakuva, jonka taso oli huomattavasti edeltäjäänsä parempi. Täydellinen tämäkään kirja ei ollut, mutta siitä oli hyvä jatkaa sarjan päätösosaan, The House of Hushiin.
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti