 |
| ©Hande |
WSOY 2015
Koska sain viime vuoden lopulla päättyneet lukuhaasteet kunnialla päätökseen, jatkan saldon kerryttämistä Kirjavat kissat-haasteeseen, joka päättyy helmikuun alussa. Pidin kovasti James Bowenin teoksesta Katukatti Bob, joten lainasin vanhemmiltani jatko-osan miehen ja hänen kissatoverinsa seikkailuille.
Bobin maailmassa kuvaillaan James ja Bobin vaiheita sen jälkeen, kun edellisessä osassa James pääsi irti vieroitushoidossa käytetystä metadonista ja tarina jatkuu aina Katukatti Bob-kirjan ilmestymiseen asti. Hauskana lisänä ensimmäiseen osaa verratuna tässä teoksessa on mukana kuvitusta, josta on vastannut Dan Williams.
Kuten edeltäjänsäkin, romaani on helppolukuinen, eikä sitä lukiessa kauan nokka tuhissut. Minua kuitenkin häiritsi jonkin verran, miten Bowen toistaa edellisen osan sanomisiaan turhankin paljon - kodittoman ja huumeriippuvaise elämän vaikeus olisi tullut selväksi vähemmälläkin rautalangasta vääntämisellä, ainakin empatiakykyiselle ihmiselle.
Toistosta huolimatta kirja oli hauska ja tunteita herättävä: välillä sain nauraa kippurassa erityisesti Bobin edesottamuksille ja välillä sai jännittääkin hieman tai hiljentyä ajattelemaan syntyjä syviä. Jamesin ja Bobin elämä on ollut hyvin vaiherikasta, ja olen kiintynyt heihin sen verran, että haluan heidän pärjäävän - ja onneksi tämä kaksikko porskuttaa ajoittaisista vaikeuksistakin huolimatta. Bobin maailma ei aivan yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on silti minut hyvälle mielelle saava kirja.
Bobin maailmassa kuvaillaan James ja Bobin vaiheita sen jälkeen, kun edellisessä osassa James pääsi irti vieroitushoidossa käytetystä metadonista ja tarina jatkuu aina Katukatti Bob-kirjan ilmestymiseen asti. Hauskana lisänä ensimmäiseen osaa verratuna tässä teoksessa on mukana kuvitusta, josta on vastannut Dan Williams.
Kuten edeltäjänsäkin, romaani on helppolukuinen, eikä sitä lukiessa kauan nokka tuhissut. Minua kuitenkin häiritsi jonkin verran, miten Bowen toistaa edellisen osan sanomisiaan turhankin paljon - kodittoman ja huumeriippuvaise elämän vaikeus olisi tullut selväksi vähemmälläkin rautalangasta vääntämisellä, ainakin empatiakykyiselle ihmiselle.
Toistosta huolimatta kirja oli hauska ja tunteita herättävä: välillä sain nauraa kippurassa erityisesti Bobin edesottamuksille ja välillä sai jännittääkin hieman tai hiljentyä ajattelemaan syntyjä syviä. Jamesin ja Bobin elämä on ollut hyvin vaiherikasta, ja olen kiintynyt heihin sen verran, että haluan heidän pärjäävän - ja onneksi tämä kaksikko porskuttaa ajoittaisista vaikeuksistakin huolimatta. Bobin maailma ei aivan yllä edeltäjänsä tasolle, mutta on silti minut hyvälle mielelle saava kirja.
Arvosana: ✮✮✮✮
P. S. Kirjan lukemalla sain "ruksittua" Helmet-lukuhaasteesta kohdan 22: kuvitettu kirja.
P. S. Kirjan lukemalla sain "ruksittua" Helmet-lukuhaasteesta kohdan 22: kuvitettu kirja.
Totta että hyvän mielen kirjoja nämä ovat, mutta toistoa niissä vähän on, jos lukee useamman kuin yhden kirjan.
VastaaPoistaNiinpä. Kannattaa selkeästi pitää pidempiä taukoja näiden välissä - ehkä silloin toisto ei tuntuisi niin häiritsevältä.
PoistaSamaa mieltä itsekin. Hyvänmielenkirja, mutta ei ihan ensimmäisen osan veroinen.
VastaaPoistaTiia
Näinpä. Olen kuitenkin iloinen, ettei tämä ollut täysin edellisen kopio, silloin olisi tuntunut huijaukselta. Viihdyttävä tämä oli kuitenkin.
Poista