Helsingin kirjamessut 2017 1/4

©Hande

Koko vuoden suosikkitapahtumani eli Helsingin kirjamessut on nyt nähty ja koettu - pientä messuväsymystä on vielä ilmassa, mutta päällimmäisenä on tyytyväisyys. Hyvällä muistilla varustetut, pitkäaikaiset lukijani saattavat tietää, että kyseessä oli minun 17. kertani kirjamessuilla. Olen käynyt tapahtumassa niiden ensimmäisestä järjestämiskerrasta lähtien, enkä suostuisi jättämään sitä väliin mistään hinnasta. Osallistuin kirjamessuille toista kertaa kirjabloggaajan ominaisuudessa - kiitokset Messukeskukselle bloggaajapassista!

Osallistuin messuille jokaisena päivänä. Jaan tunnelmointini neljään osaan lukijaystävällisyyden nimissä.

Messupäivä 1

Koska tahdon olla tunnollinen opiskelija, menin kiltisti torstain aamupäivällä oleville oppitunneilleni sen sijaan, että olisin ottanut omaa lomaa ja mennyt messuille heti aukeamishetkellä. Saavuin Messukeskukseen puolenpäivän jälkeen. Pian paikalle pääsyni jälkeen myös äitini saapui messuilemaan ja suuntasimmekin yhdessä kuuntelemaan ensimmäistä ohjelmaa Heidi Köngäksen Sandra-romaanista. Kirja kertoo Suomen sisällissodasta sivustakatsojan näkökulmasta ja kuvailee torpparin vaimon selviytymistä, kun mies on viety rintamalle ja tila sekä lapset jäävät yksin Sandran kontolle. Kaiken hyvän lisäksi talo sijaitsee kahden rintamalinjan välissä. Romaani pohjaa Köngäksen omaan sukuhistoriaan - Sandra on hänen isoäitinsä. Olen lukenut Köngäkseltä entuudestaan vain Dora, Dora-teoksen, ja Sandra alkoi kiinnostaa minua haastattelun myötä.

Ehdin kierrellä paikkoja hetkisen, ennen kuin matkasin kuuntelemaan päivän toista ohjelmaa HS Suomi 100 vuotta: 1917. Historijoitsijat Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma ovat kirjoittaneet kirjan 1917 - Suomen ihmisten vuosi, jossa he käsittelevät vuoden 1917 tapahtumia silloin eläneiden suomalaisten näkökulmasta. Heidän mukaansa maamme itsenäistymiseen vaikutti suurimmaksi osaksi nationalismi. Itsenäistyminen ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys: Suomen "talouspatut" halusivat ensin pysyä kiinni Venäjässä liiketoimiensa vuoksi, mutta ääni muuttui kellossa lokakuun vallankumouksen puhjettua - haluttiin jättää uppoava laiva. Mielenkiintoista oli lisäksi, miten monesta Venäjän palveluksesta loikanneesta suomalaisesta - Mannerheim heidän joukossaan - tuli ajan mittaan suomalaisten sankari. Keskustelussa kävi ilmi myös, että tuon ajan kirjailijat olivat ainutlaatuisen aktiivisia poliittisesti. Keskustelijat eivät uskoneet vastaavanlaista tapahtuvan enää nykyaikana, sillä sata vuotta sitten vain harvalla oli mahdollisuus ilmaista kirjallisesti mielipiteensä, joten kirjailijoista kehkeytyi koko kansan äänitorvia, sillä heidän joukostaa löytyi erilaisia poliittisia mielipiteitä.

Kai Häggman (vas.), Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma
haastattelijanaan Jukka Petäjä.
©Hande

Tässä välissä myös isäni oli liittynyt seuraamme - en ollut ainoa, jolla oli arkivelvollisuuksia hoidettavanaan ennen messuilua. Kiertelin jonkin aikaa heidän seurassaan, kunnes päätin viettää aikaa muutaman kanssabloggaajan kanssa. Olin jo aiemminkin messujen aikana törmännyt osaan: Kirja vieköön!-blogin riitta k:hon, Yöpöydän kirjojen Niinaan, Tekstiluolan Tuomakseen sekä Tiina Pasaseen. Hengailuhetken vietin Lukulahnan, Bookishteapartyn Katrin sekä Kirjavarkaan kanssa. Tuli jutusteltua melko pitkät pätkät.

Ruokataukoni omine eväineni vietin perheeni kanssa, ja suuntasin saman tien päivän kolmanteen ja viimeiseen ohjelmaan Katja Kallion Yön kantajasta. Kallion kuudes romaani pohjaa tositapahtumiin, huonomaineisella Seilin saarella yli 20 vuotta eläneen Amanda Aaltosen vaiheisiin - tai oikeammin siitä annettuihin pieniin vihjeisiin. Haastattelun aikana kirjailija totesi, ettei Aaltonen olisi nykyaikana joutunut suljetuksi muun yhteiskunnan ulkopuolelle loppuelämäkseen. Kallio ei kuitenkaan tehnyt Aaltosesta pelkästään uhria tai marttyyria, vaan hän myöntää Amandan olevan luonteeltaan myös vaikea, eräänlainen energiasyöppö. Yhdyn täysin haastattelijana olleen Anna Kortelaisen ylistyksiin kirjan kauniista kielestä ja vaietun asian esille tuomisesta - en edes tiennyt Seilin saaren olemassaolosta ennen kirjan ilmestymistä. Kirja kertoo tarinan, kuten Kallio itse kauniisti ilmaisi, elämän kuokkavieraista. Haastattelun jälkeen rohkaisin mieleni ja aloin jutella Kallion kanssa. Sain myös häneltä signeerauksen omaan kappaleeseeni Yön kantajasta - voi jukran pujut!

Katja Kallio (vas.) haastattelijanaan Anna Kortelainen.
©Hande

Viimeisten aukiolotuntien ajan kiertelin vanhempieni kanssa Messukeskusta - kävimme myös katsastamassa Ruoka & Viini-puolen tarjonnan maistiaisista nauttien ja muutamia ostoksia tehden. Tämän jälkeen lähdimme kotimatkalle. Kassini ei painanut mahdottomasti, sillä olin ostanut messujen ensimmäisen päivän aikana vain kolme kirjaa sekä yhden kortin.

Jatkuu huomenna...