 |
| ©Hande |
Heidi Köngäs: Dora, Dora
Otava 2013
Nappasin tämän kirjan joskus kaupan alennusmyynnistä - taisi jälleen kerran toiseen maailmansotaan liittyvä juoni herättää mielenkiintoni. Teos jäi ostamisen jälkeen kirjahyllyyni odottamaan aikaansa ja nyt se koitti Kirjan vuoden lukuhaasteen ansiosta.
Dora, Dora kertoo Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speerin joulukuussa 1943 tekemästä matkasta Suomen Lappiin. Fakta ja fiktio sekoittuvat romaanissa, sillä Speer todella teki kyseisen matkan. Tarinaa kertovat omasta näkökulmastaan neljä kertojaa: Speer itse, hänen sihteerinsä Annemarie Kempf, suomalainen tulkki Eero Kallankari sekä seurueen huviksi palkattu taikuri Ewald Himmelblau. Romaanissa on lisäksi useita muita henkilöitä, mutta heidän kuvailunsa jää kertojaäänien varaan.
Kirja ei tempaissut minua mukaansa, mutta siinä oli silti alussa asti outoa imua, joka sai jatkamaan lukemista alun verkkaisuudesta huolimatta. Kerronta on samanaikaisesti reipasta ja hidasta, jolloin se tuntuu leijuvan eteenpäin. Rytmi pysyy koko ajan samanlaisena, mutta jokaisella kertojalla on oma, helposti tunnistettava äänensä. Pidin myös Köngäksen tavasta kirjoittaa historialliseen tapahtumaan liittyvä teos: Dora, Dora on ihmisten tarina, jonka kehikkona toinen maailmansota toimii.
Romaanin henkilöhahmot ovat kiehtovia. Lukija päästetään heidän mieliinsä näkemään asioita, joita he eivät anna muiden nähdä. Suosikkini kaikista on taikuri Himmelblau, joka on itseironinen ja epävarma ihminen - nämä piirteet tekevät hänestä erittäin sympaattisen. Pidän myös Kallankarista, joka tuo suomalaisnäkökulmaa saksalaisvoittoisen hahmokaartin sekaan. Kaikki hahmot ovat keskenään erilaisia, mikä tekee romaanista monipuolisen.
Dora, Doran tunnelma on hyvin kolkko: joulukuinen Lappi on olosuhteiltaan ankara ja lisäksi myös henkilöhahmojen ajatukset ovat erilaisista syistä melko synkkiä. Teos kuvaileekin oivaltavasti ihmismieltä, erityisesti sodan vaikutuksia siihen sekä ihmisten välisiä valtasuhteita.
Tarinan lopputulos ei miellyttänyt minua, mutta muuten viihdyin kirjan parissa - se oli kiintoisa ja ajatuksia herättävä kokemus.
Arvosana: ✮✮✮✮
Dora, Dora kertoo Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speerin joulukuussa 1943 tekemästä matkasta Suomen Lappiin. Fakta ja fiktio sekoittuvat romaanissa, sillä Speer todella teki kyseisen matkan. Tarinaa kertovat omasta näkökulmastaan neljä kertojaa: Speer itse, hänen sihteerinsä Annemarie Kempf, suomalainen tulkki Eero Kallankari sekä seurueen huviksi palkattu taikuri Ewald Himmelblau. Romaanissa on lisäksi useita muita henkilöitä, mutta heidän kuvailunsa jää kertojaäänien varaan.
Kirja ei tempaissut minua mukaansa, mutta siinä oli silti alussa asti outoa imua, joka sai jatkamaan lukemista alun verkkaisuudesta huolimatta. Kerronta on samanaikaisesti reipasta ja hidasta, jolloin se tuntuu leijuvan eteenpäin. Rytmi pysyy koko ajan samanlaisena, mutta jokaisella kertojalla on oma, helposti tunnistettava äänensä. Pidin myös Köngäksen tavasta kirjoittaa historialliseen tapahtumaan liittyvä teos: Dora, Dora on ihmisten tarina, jonka kehikkona toinen maailmansota toimii.
Romaanin henkilöhahmot ovat kiehtovia. Lukija päästetään heidän mieliinsä näkemään asioita, joita he eivät anna muiden nähdä. Suosikkini kaikista on taikuri Himmelblau, joka on itseironinen ja epävarma ihminen - nämä piirteet tekevät hänestä erittäin sympaattisen. Pidän myös Kallankarista, joka tuo suomalaisnäkökulmaa saksalaisvoittoisen hahmokaartin sekaan. Kaikki hahmot ovat keskenään erilaisia, mikä tekee romaanista monipuolisen.
Dora, Doran tunnelma on hyvin kolkko: joulukuinen Lappi on olosuhteiltaan ankara ja lisäksi myös henkilöhahmojen ajatukset ovat erilaisista syistä melko synkkiä. Teos kuvaileekin oivaltavasti ihmismieltä, erityisesti sodan vaikutuksia siihen sekä ihmisten välisiä valtasuhteita.
Tarinan lopputulos ei miellyttänyt minua, mutta muuten viihdyin kirjan parissa - se oli kiintoisa ja ajatuksia herättävä kokemus.
Arvosana: ✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti