 |
| ©Hande |
Johnny Kniga 2016
Löysin tämän kirjan muistaakseni viime vuonna erään kirjakaupan alelaarista. Kiinnostuin teoksesta sekä sen nimen että kirjailijan vuoksi: olen lukenut Jaatiselta aiemmin teokset Kalpeat sotilaat sekä Tyttö ja sotilas, ja pidin kummastakin. Olen lukenut kummankin ennen blogini perustamista, mutta minulta löytyvät niistä merkinnät paperisista lukupäiväkirjoistani. Aikaisempien kokemusteni suosittelemana tämäkin romaani sai kodin minun kirjahyllystäni, eikä se edes jäänyt lojumaan sinne vuosikausiksi, osittain 1918-lukuhaasteen ansiosta.
Varjo 1917-1918 alkaa vuodesta 1917, kun koko ikänsä merillä seilannut Oskari Varjo saapuu Raaheen. Hän on saanut paikan ratavartijana veljensä ansiosta. Oskari toivoo rauhallista elämää merimiesvuosiensa jälkeen, mutta Euroopan kuohunnat, Suomen itsenäistyminen ja myöhemmin syttyvä sisällissota eivät jätä rauhaan edes pohjoisessa.
Tarina etenee verkkaisesti kohti vääjäämätöntä. Onnistuessaan kerronnan hitaus ei häiritse minua lainkaan, mutta Varjon alkupuolisko on harmillisen tasapaksua, ja ajoittain harkitsin kirjan jättämistä kesken. Tilanteen pelasti kuitenkin yllättävä käänne, joka pisti tapahtumiin vauhtia ja sekoitti pakkaa sopivasti. Erityisen mielenkiintoiseksi asiat muuttuvat myöhemmin, kun Iisakin ja Toivon tarinat samoista tilanteista alkavat poiketa toisistaan. Pohdin lukemisen aikana kuumeisesti, kumpi heistä puhuu totta, vai puhuuko kumpikaan. Jokaisella on oma totuutensa.
Varjo 1917-1918 jäi minulle hieman etäiseksi kokemukseksi. Mukana oli kyllä mielenkiintoisia hahmoja sekä pysäyttäviä tapahtumia, mutta alun jähmeys vaikutti minuun etäännyttävästi. Toisaalta miljöön kuvaus oli yksityiskohtaista: aloin kuvitella paikkoja mielessäni, vaikken ole koskaan nähnyt edes valokuvaa Raahen maisemista. Jaatisen viimeisin romaani ei noussut suosikkieni joukkoon, mutta sain sen kautta kokea sisällissodan vaikutuksia alueella, joka sijaitsi kaukana tapahtumien keskeisimmistä paikoista.
Varjo 1917-1918 alkaa vuodesta 1917, kun koko ikänsä merillä seilannut Oskari Varjo saapuu Raaheen. Hän on saanut paikan ratavartijana veljensä ansiosta. Oskari toivoo rauhallista elämää merimiesvuosiensa jälkeen, mutta Euroopan kuohunnat, Suomen itsenäistyminen ja myöhemmin syttyvä sisällissota eivät jätä rauhaan edes pohjoisessa.
Työläisten ja köyhien oli päivittäin keskityttävä ravinnon hankkimiseen. Vasta toissijaisesti ihmiset olivat kiinnostuneita tunnustavatko ulkomaat Suomen itsenäisyyden.Romaani on tositapahtumiin perustuva fiktio: osalla hahmoista on esikuva todellisessa elämässä ja tarina sisältää todellisiakin tapahtumia. Kerronta koostuu kolmesta eri äänestä: kaikkitietävästä kertojasta, valkoisten puolella olevasta pankinjohtaja Iisak Leppälästä sekä punaisten joukoissa toimivasta Toivo Ahosesta. Tämä ratkaisu tarjoaa näkökulmia kummastakin sotivasta osapuolesta sekä usein kertomuksissa unohtuvista siviileistä, jotka yrittivät selvitä tilanteen synnyttämässä ristipaineessa.
Tarina etenee verkkaisesti kohti vääjäämätöntä. Onnistuessaan kerronnan hitaus ei häiritse minua lainkaan, mutta Varjon alkupuolisko on harmillisen tasapaksua, ja ajoittain harkitsin kirjan jättämistä kesken. Tilanteen pelasti kuitenkin yllättävä käänne, joka pisti tapahtumiin vauhtia ja sekoitti pakkaa sopivasti. Erityisen mielenkiintoiseksi asiat muuttuvat myöhemmin, kun Iisakin ja Toivon tarinat samoista tilanteista alkavat poiketa toisistaan. Pohdin lukemisen aikana kuumeisesti, kumpi heistä puhuu totta, vai puhuuko kumpikaan. Jokaisella on oma totuutensa.
Varjo 1917-1918 jäi minulle hieman etäiseksi kokemukseksi. Mukana oli kyllä mielenkiintoisia hahmoja sekä pysäyttäviä tapahtumia, mutta alun jähmeys vaikutti minuun etäännyttävästi. Toisaalta miljöön kuvaus oli yksityiskohtaista: aloin kuvitella paikkoja mielessäni, vaikken ole koskaan nähnyt edes valokuvaa Raahen maisemista. Jaatisen viimeisin romaani ei noussut suosikkieni joukkoon, mutta sain sen kautta kokea sisällissodan vaikutuksia alueella, joka sijaitsi kaukana tapahtumien keskeisimmistä paikoista.
Arvosana: ✮✮✮½
P. S. Kirja sopii kuin nakutettu Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26: kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.
P. S. Kirja sopii kuin nakutettu Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26: kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti