 |
| ©Hande |
DC Comics 1991
Helmikuun lopussa minun teki mieleni lukea sarjakuva suosikkisuper-sankaristani, sillä en ollut lukenut mitään Batmaniin liittyvää sitten viime vuoden elokuun. Valintani kohdistui Jim Starlinin teokseen, sillä sen avulla sain lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: se löytyy #hyllynlämmittäjä-pinostani ja sopii erinomaisesti myös Hurja Hassu Lukija-blogin lanseeraamaan Sarjakuvahaasteeseen. Batman - The Cult on muistaakseni ensimmäinen sarjakuvakirja, jonka olen koskaan ostanut - löysin sen vuosia sitten antikvariaatista. Siitä asti se on seistä nököttänyt hyllylläni odottamassa tuota helmikuun otollista lukuhetkeä.
Batman tutkii useamman pikkurikollisen kuolemaa ja päätyy erään johtolangan avulla tutkimaan viemäreitä. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, vaan Yön ritaria ammutaan ja hän menettää tajuntansa. Mies herää kahlehdittuna mystisen uskonnollisen kultin johtajan, Deacon Blackfiren, hoteista. Tämä Messiaan elkein esiintyvä mies yrittää tehdä Batmanista kulttinsa jäsenen kyseenalaisin keinoin - onnistuuko maailman paras etsivä vastustamaan aivopesua?
HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, siirry lukemaan "Juonipaljastukset päättyvät."-tekstistä eteenpäin.
Sarjakuva on tehty 1980-luvulla, ja se on aikalaistensa Killing Joken ja Yön ritarin tapaan synkkä tapahtumiltaan ja teemoiltaan. Teos käsittelee valtaa, korruptiota, uskonlahkojen dynamiikkaa sekä henkistä murtumista. Tarinan asetelma onkin hyvin mielenkiintoinen, sillä sinnikkään kiduttamisen ja manipuloinnin myötä Batman romahtaa henkisesti päätyen Blackfiren käsikassaraksi. Sankarin näkeminen niin haavoittuvaisessa asemassa muistuttaa hänen olevan inhimillinen olento, vaikka onkin harjoittanut itseään äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Vaikka tarinan idea onkin erinomainen, en vaikuttunut siitä niin paljon kuin olisin halunnut. En osaa selittää asiaa sen tarkemmin, mutta toteutuksesta jäi uupumaan jotakin - se ei mennyt ihon alle, vaikka suosikkisupersankarini on erittäin ahdistavassa tilanteessa. Minua jäi harmittamaan myös tarinan konna, Deacon Blackfire: hänessä oli hyvin paljon potentiaalia, mutta loppujen lopuksi hän jäi valitettavan ontoksi hahmoksi.
Juonipaljastukset päättyvät.
Teoksen on kuvittanut Bernie Wrightson ja värittänyt Bill Wray. Sarjakuvan visuaalinen ilme ei hurmannut minua, mutta on tarinaa ajatellen toimiva, ja piirrokset kuljettavat kertomusta hyvin eteenpäin. Kieltämättä minua nauratti, miten teoksen värimaailma on malliesimerkki tyypillisestä 1980-luvun tyylistä: paljon kirkkaita värejä. Se kuitenkin ajaa asiansa ja pidin kovasti murrettujen värien käytöstä neonsekamelskan rinnalla.
Batman tutkii useamman pikkurikollisen kuolemaa ja päätyy erään johtolangan avulla tutkimaan viemäreitä. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, vaan Yön ritaria ammutaan ja hän menettää tajuntansa. Mies herää kahlehdittuna mystisen uskonnollisen kultin johtajan, Deacon Blackfiren, hoteista. Tämä Messiaan elkein esiintyvä mies yrittää tehdä Batmanista kulttinsa jäsenen kyseenalaisin keinoin - onnistuuko maailman paras etsivä vastustamaan aivopesua?
HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, siirry lukemaan "Juonipaljastukset päättyvät."-tekstistä eteenpäin.
Sarjakuva on tehty 1980-luvulla, ja se on aikalaistensa Killing Joken ja Yön ritarin tapaan synkkä tapahtumiltaan ja teemoiltaan. Teos käsittelee valtaa, korruptiota, uskonlahkojen dynamiikkaa sekä henkistä murtumista. Tarinan asetelma onkin hyvin mielenkiintoinen, sillä sinnikkään kiduttamisen ja manipuloinnin myötä Batman romahtaa henkisesti päätyen Blackfiren käsikassaraksi. Sankarin näkeminen niin haavoittuvaisessa asemassa muistuttaa hänen olevan inhimillinen olento, vaikka onkin harjoittanut itseään äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Juonipaljastukset päättyvät.
Teoksen on kuvittanut Bernie Wrightson ja värittänyt Bill Wray. Sarjakuvan visuaalinen ilme ei hurmannut minua, mutta on tarinaa ajatellen toimiva, ja piirrokset kuljettavat kertomusta hyvin eteenpäin. Kieltämättä minua nauratti, miten teoksen värimaailma on malliesimerkki tyypillisestä 1980-luvun tyylistä: paljon kirkkaita värejä. Se kuitenkin ajaa asiansa ja pidin kovasti murrettujen värien käytöstä neonsekamelskan rinnalla.
Batman - The Cult on idealtaan mielenkiintoinen teos, jonka käsittelemät teemat ovat ajankohtaisia nykyaikanakin. Sarjakuva on erittäin synkkä, ajoittain jopa makaaberi, eikä säästele lukijaa lainkaan. Vaikka teos ei hyödyntänytkään kaikkea potentiaaliaan, se oli ajatuksia herättävä: asiat ovat hyvin harvoin mustavalkoisia, eivätkä edes vahvimmat meistä ole voittamattomia.
The cure may kill me, but it's better than the disease... Fear.
Arvosana: ✮✮✮½
P. S. Sain teoksen lukemalla kuitattua Helmet-lukuhaasteen kohdan 12: sarjakuvaromaani.
P. S. Sain teoksen lukemalla kuitattua Helmet-lukuhaasteen kohdan 12: sarjakuvaromaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti