 |
| ©Hande |
Otava 2018
Sain mahdollisuuden lukea tämän teoksen ennen sen julkaisua ja tartuin tilaisuuteen innolla - kiitos kustantamolle. Kiinnostuin teoksesta, koska sen sanottiin miellyttävän Jane Austenin ystäviä. Olen kertonut jo aiemmin lukeneeni kaikki Austenin romaanit ja historian kiinnostavan minua muutenkin, joten en voinut vastustaa kiusausta lukea 1870-luvun Suomeen sijoittuvaa teosta.
Adele Wilenius on 19-vuotias paronin tytär, joka matkustaa Turkuun aloittaakseen naisväenkoulun debytanttikurssin. Koulutuksensa ajan hän asuu sukulaisensa, kreivi Gyllenfredin luona ja tuo residenssiin uutta eloa eloisalla luonteellaan sekä valtavirrasta poikkeavine mielipiteineen. Adele tutustuu ajan mittaan kahteen neitoon, tukholmalaiseen Margarethaan ja porvaritaustaiseen Beatriceen. Tytöt päätyvät monenmoisiin kommelluksiin - ja yrittävät siinä samassa tehdä hyvät naimakaupat.
Tarinan kaava oli minulle entuudestaan jo hyvin tuttu, joten lopputulosta ei ollut vaikea arvata. Silloin on tärkeää, että päätökseen johtavat käänteet ovat mielenkiintoisia, ja Kultaportin kaunottaret onnistuu siinä: romaanissa kuvaillaan oman historian tietämykseni perusteella osuvasti tarinan aikakauden seurapiirielämää ja kertomuksen päähenkilöt ovat mielenkiintoisia. Pidin myös kovasti siitä, miten monet teoksen hahmoista kyseenalaistivat aikakautensa asenteita naisia kohtaan - tosin välillä minulle tuli tunne, että asiaa tungettiin väen vängällä naamalleni julistaen: "näettehän varmasti, että tämä kirja on feministinen". Teoksesta löytyy kyllä feministisiä piirteitä, joista pidän, mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, löytävätkö teoksen sankarittaret itselleen aviomiehet, vaikkakin myötämieliset vaimojensa mahdollista työntekoa tai opiskelua kohtaan.
Nautin suuresti romaanin ajankuvasta ja sen uskottavuudesta: yksityiskohtaiset kuvaukset kulttuurista, ruoasta, muodista, yläluokan elämästä, naisten koulutuksesta, luokkaerojen vaikutuksesta ihmisten välisiin kanssakäymisiin sekä ylimystön muodollisen etäisistä suhteista jopa lähisukulaisiinsa loivat 1870-luvun Turun silmieni eteen, aivan kuin olisin ollut itse paikalla todistamassa teoksen tapahtumia. Samanaikaisesti oli virkistävää, että teoksessa oli hahmoja, jotka kapinoivat joitakin aikakauden tapoja vastaan pysäyttäen muitakin ajattelemaan, onko senhetkinen asennemaailma sittenkään paras mahdollinen.
Ajankuvan lisäksi pidin kovasti siitä, miten hahmot kehittyivät tarinan edetessä. He olivat inhimillisiä puutteineen ja vahvuuksineen, eivätkä tapahtumat kehittyneet kuin taikaiskusta, vaan niiden annettiin kypsyä rauhassa. Vaikka nämä kehityssuunnat olivatkin etukäteen arvattavissa, päähenkilöiden vaiheet kiinnostivat sen verran paljon, ettei se häirinnyt lukukokemusta. Ajoittain kerronta sai kuitenkin harlekiiniromaanien maailmaa muistuttavia piirteitä, kun naisten kaunista ulkomuotoa tai miesten lihaksikkaita käsivarsia tarkkailtiin yksityiskohtaisesti sen verran usein, että asia alkoi ajoittaisesta koomisuudestaan huolimatta jopa ärsyttää. Vähemmällä julistamisella yksityiskohdat olisivat olleet toimivampia - ovathan teoksen päähenkilöt myöhäisteini-iässä, vaikkei kyseistä käsitettä ollut olemassa vielä 1870-luvulla.
Kultaportin kaunottaret on hyvän mielen kirja, jonka miljöön ja hahmojen parissa viihtyi hyvin - romaani on täydellistä luettavaa raskaiden aiheiden jälkeen. Jään odottamaan mielenkiinnolla Medbergin kirjailijan uran kehittymistä. Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet historiasta ja nauttivat kevyemmästä kirjallisuudesta.
Adele Wilenius on 19-vuotias paronin tytär, joka matkustaa Turkuun aloittaakseen naisväenkoulun debytanttikurssin. Koulutuksensa ajan hän asuu sukulaisensa, kreivi Gyllenfredin luona ja tuo residenssiin uutta eloa eloisalla luonteellaan sekä valtavirrasta poikkeavine mielipiteineen. Adele tutustuu ajan mittaan kahteen neitoon, tukholmalaiseen Margarethaan ja porvaritaustaiseen Beatriceen. Tytöt päätyvät monenmoisiin kommelluksiin - ja yrittävät siinä samassa tehdä hyvät naimakaupat.
"Etkö pelkää että sinua pidetään liian lukeneena kun tiedät noin paljon?" Margaretha värisi. "Joku voi luulla, että olet sinisukka." "Mutta sehän olisi hänen ongelmansa eikä minun, eikö totta?" kuului tyyni vastaus. "Papa sanoo, että naistenkin aivot ovat käyttöä varten."Kultaportin kaunottaria on verrattu Jane Austenin ja Kaari Utrion teoksiin. Utriolta olen lukenut vain yhden romaanin vuosia sitten, joten olen jäävi sanomaan siitä mitään, mutta Medbergin teos muistutti hieman tunnelmaltaan ja kaavaltaan Austenin tuotantoa. Romaani oli kuitenkin omanlaisensa, vaikka Medberg oli selvästi ottanut vaikutteita muun muassa Ylpeydestä ja ennakkoluulosta.
Tarinan kaava oli minulle entuudestaan jo hyvin tuttu, joten lopputulosta ei ollut vaikea arvata. Silloin on tärkeää, että päätökseen johtavat käänteet ovat mielenkiintoisia, ja Kultaportin kaunottaret onnistuu siinä: romaanissa kuvaillaan oman historian tietämykseni perusteella osuvasti tarinan aikakauden seurapiirielämää ja kertomuksen päähenkilöt ovat mielenkiintoisia. Pidin myös kovasti siitä, miten monet teoksen hahmoista kyseenalaistivat aikakautensa asenteita naisia kohtaan - tosin välillä minulle tuli tunne, että asiaa tungettiin väen vängällä naamalleni julistaen: "näettehän varmasti, että tämä kirja on feministinen". Teoksesta löytyy kyllä feministisiä piirteitä, joista pidän, mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, löytävätkö teoksen sankarittaret itselleen aviomiehet, vaikkakin myötämieliset vaimojensa mahdollista työntekoa tai opiskelua kohtaan.
Nautin suuresti romaanin ajankuvasta ja sen uskottavuudesta: yksityiskohtaiset kuvaukset kulttuurista, ruoasta, muodista, yläluokan elämästä, naisten koulutuksesta, luokkaerojen vaikutuksesta ihmisten välisiin kanssakäymisiin sekä ylimystön muodollisen etäisistä suhteista jopa lähisukulaisiinsa loivat 1870-luvun Turun silmieni eteen, aivan kuin olisin ollut itse paikalla todistamassa teoksen tapahtumia. Samanaikaisesti oli virkistävää, että teoksessa oli hahmoja, jotka kapinoivat joitakin aikakauden tapoja vastaan pysäyttäen muitakin ajattelemaan, onko senhetkinen asennemaailma sittenkään paras mahdollinen.
Ajankuvan lisäksi pidin kovasti siitä, miten hahmot kehittyivät tarinan edetessä. He olivat inhimillisiä puutteineen ja vahvuuksineen, eivätkä tapahtumat kehittyneet kuin taikaiskusta, vaan niiden annettiin kypsyä rauhassa. Vaikka nämä kehityssuunnat olivatkin etukäteen arvattavissa, päähenkilöiden vaiheet kiinnostivat sen verran paljon, ettei se häirinnyt lukukokemusta. Ajoittain kerronta sai kuitenkin harlekiiniromaanien maailmaa muistuttavia piirteitä, kun naisten kaunista ulkomuotoa tai miesten lihaksikkaita käsivarsia tarkkailtiin yksityiskohtaisesti sen verran usein, että asia alkoi ajoittaisesta koomisuudestaan huolimatta jopa ärsyttää. Vähemmällä julistamisella yksityiskohdat olisivat olleet toimivampia - ovathan teoksen päähenkilöt myöhäisteini-iässä, vaikkei kyseistä käsitettä ollut olemassa vielä 1870-luvulla.
Kultaportin kaunottaret on hyvän mielen kirja, jonka miljöön ja hahmojen parissa viihtyi hyvin - romaani on täydellistä luettavaa raskaiden aiheiden jälkeen. Jään odottamaan mielenkiinnolla Medbergin kirjailijan uran kehittymistä. Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet historiasta ja nauttivat kevyemmästä kirjallisuudesta.
Itse olen lukenut Medbergin aikaisemman romaanin Kreivin käsivarsilla. En yleensä lue tämän genren kirjoja, mutta kyllä se oli ihan virkistävää vaihtelua. Jännittäviä käänteitä siinä muistaakseni oli - ja kiinnostavaa historian kuvausta.
VastaaPoistaSama juttu minulla: en lue tämän genren teoksia kovin usein ja silloinkin hyvin valikoiden. Austenin teoksissa on niin älykästä ironiaa ja tarkkasilmäistä särmikkyyttä, että sille tasolle on vaikeaa päästä.
PoistaSelvittelin hiukan tuon Kreivin käsivarsilla-teoksen tietoja. Se saattaisi olla jo liian imelä minun makuuni, mutta voi olla, että joskus koemielessä tartunkin siihen, kun kaipaan vaihtelua. :)