lauantai 20. lokakuuta 2018

Nancy Holder: Crimson Peak - virallinen romaaniversio

©Hande
Nancy Holder: Crimson Peak
Like 2015

Syyskuun alussa aloin myöhäisherännäisenä  katsoa Tom Hiddlestonin tähdittämiä elokuvia. Viimeisimpänä katsoin Guillermo del Toron ohjaaman Crimson Peakin (en koskaan nähnyt sitä elokuvateatterissa), ja se jätti minut sekä häkeltyneeksi että vaikuttuneeksi. Olen ostanut elokuvasta tehdyn romaanin hetken mielijohteesta sen ilmestymisvuonna Helsingin kirjamessuilta ja otin sen lukuun pian elokuvan katsomisen jälkeen.
Edith tunsi olevansa näkymätön kuin haamu. Hän halusi, että joku olisi nähnyt hänet ja halannut. Tai heijannut häntä, kertonut iltasadun tai laulanut tuutulaulun.
Edith Cushingilla, amerikkalaisen liikemiehen tyttärellä, on kyky nähdä aaveita, mikä on innoittanut häntä kirjoittamaan kauhua naisille varatun romantiikan sijaan. Aloittelevan kirjailijan elämä muuttuu vuonna 1901, kun hänen kotikaupunkiinsa saapuu englantilainen baronetti, Sir Thomas Sharpe. Ajan mittaan Edith rakastuu mieheen, pari kihlautuu ja vihkimisen jälkeen he muuttavat Sir Thomasin kartanoon Englantiin. Myöhemmin ränsistyneellä sukutilalla alkaa tapahtua kummia...

Luin kirjan erittäin nopeasti, peräti ahmaisin - ajoittain se oli niin hypnoottinen, että kadotin tyystin ajan- ja paikantajuni. Lukukokemustani vaimensivat kuitenkin töksähtelevä kerronta sekä tarinan ajankuvaan sopimattomat sanavalinnat suomennoksessa: erityisesti sanat "kakkulat" ja "söpö" pistivät pahasti silmään muun tekstin seasta. Elokuvan muokkaaminen romaaniksi tuntui jääneen puolitiehen, vaikka teos välillä tempaisikin mukaansa.
Elämä oli uudistunut. Aurinko oli viimein alkanut paistaa, ja kaikki nuo vuodet pimeydessä - kaikki nuo salaisuudet - olivat tulleet tiensä päähän.
Teos sisältää elokuvaakin enemmän viittauksia muuhun kirjallisuuteen: niin suoria kuin symbolisiakin mainintoja saavat muun muassa Jane Austen, Mary Shelley ja Jumalainen näytelmä. Nämä alluusiot nivoutuvat hyvin tarinaan luoden siihen uusia ulottuvuuksia, joita jää pohtimaan pidemmäksikin aikaa. Tosin, osa viittauksista oli tehokkaampia elokuvassa kuin kirjassa, mutta toisaalta osaa niistä ei olisi välttämättä tajunnut lukematta kirjaa.

Crimson Peak - virallinen romaaniversio ei ole sellaisenaan mikään mestariteos - teoksen kerrontatyyli sopii paremmin valkokankaalle kuin kirjan sivuile. Se oli kuitenkin mielenkiintoinen täydennys elokuvalle ja vahvisti oikeiksi tarinan suhteen kehittämiäni teorioita. Pidin myös siitä, että kirja päästi minut paremmin kertomuksen kiehtovien hahmojen päiden sisään. Suosittelen katsomaan Crimson Peak-elokuvan ennen kirjaan tarttumista - siten se toimii mielestäni parhaiten.
Aaveet ovat todellisia. Sen tiedän varmasti. 
Ne haipuvat menneisyyden lailla olemattomiin niin kuin usva päivänvalossa... Jättäen vain muutamia opetuksia jälkeensä. Tiettyjä varmuuksia.
Arvosana: ✮✮✮½

P. S. Kirjan lukemalla sain ruksittua Helmet-lukuhaasteen kohdan 4: kirjan nimessä on jokin paikka.
P. P. S. Muutin pitkästä aikaa blogini ulkoasua. Mitä pidätte?

4 kommenttia:

  1. Minä kävin katsomassa tämän ihan leffateatterissa ja muistan vaan kuinka vaikuttunut olin. Toki siihen teki lisää myös se teatterilumo (ja se, että tämä oli ensimmäinen del Toroni), ja tää leffa nyt vaan näytti erityisen hyvältä isolla kankaalla. Voitin myös tämän kirjan arvonnasta heti leffan katsottuani, ja se oli ihan kiva lisä, olisin tosin pärjännyt mainiosti ilmankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut varmasti vaikuttava elokuvateatterissa nähtynä!
      Juu, ei tämä kirja kyllä mikään maailmaa mullistava ole, mutta kyllä se toi mukavaa lisää elokuvaan.

      Poista
  2. Haa, mulla oli tää just vähän aikaa sitten lainassa. Muistan tykänneeni leffasta ja ajatus siitä, että leffasta tehdään kirja eikä toisin päin, oli kiehtova. En silti päässyt alkua pidemmälle tässä, sen verran tökki kerronta. Toisaalta olen ylipäätään huono lukemaan sellaista, josta tiedän jo etukäteen niin paljon. Hauskaa, että tämä sai sinulta noinkin monta tähteä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että osasyy antamaani tähtimäärään oli tosiaan se, että luin kirjan pian elokuvan katsomisen jälkeen. En varmasti olisi pitänyt noinkaan paljon, jos olisin lukenut sen ennen elokuvaa. Pidin kirjan tunnelmasta sen verran, että olin valmis antamaan jonkin verran anteeksi kerronnan töksähtelyn. Pitäisi ehkä lukea tämä joskus uudestaan pidemmän ajan kuluttua ja katsoa, miten se sitten uppoaa. :D

      Poista