maanantai 31. lokakuuta 2016

Okklumeus-lukuhaasteen koonti

©Hande

Osallistuin Hyllytontun höpinöitä-blogin Tiinan järjestämään Okklumeus-lukuhaasteeseen Alan Rickmanin muistoa kunnioittaakseni. Alun perin tarkoituksenani oli lukea vain Potter-maailmaan liittyvää oheislukemistoa, mutta innostuinkin tarttumaan vain vuoden tauon jälkeen uudestaan myös päätarinaan. Luin septologian ensimmäistä kertaa englanniksi, joten sain hiukan vaihtelua tuttuun ja turvalliseen.

Etenin haasteessa yllättävänkin vikkelään: Potterin taikamaailma vei niin pahasti mennessään, että yhdessä vaiheessa vain ahmin siihen liittyviä teoksia. Septologia on minulle entuudestaan erittäin tuttu, mutta oli mukavaa perehtyä päätarinan lisäksi Rowlingin itse kirjoittamiin oheisteoksiin, elokuvasarjan tekemiseen sekä septologian suomentamiseen. Heinäkuussa ilmestyi myös jatkoa tarinalle tuovan näytelmän Harry Potter and the Cursed Child käsikirjoitus, joten pitihän minun tilata ja lukea se.

Luetut kirjat:

J. K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat
J. K. Rowling: Huispaus kautta aikojen
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Brian Sibley: Harry Potter - suuri velhouskirja
J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
J. K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
J. K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire
Jack Thorne, John Tiffany & J. K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child
J. K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix
Jody Revenson: Harry Potter - suuri hahmokirja
J. K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
J. K. Rowling: Harry Potter and the Deatly Hallows

Lukusaldoni on 14 kirjaa ja saavutin sillä ylimmän lukutason, Taikaministerin. Olen tyytyväinen, sillä aluksi ajattelin pyrkiväni tasoon Aurori, mutta innostuinkin sitten lukemaan suunniteltua enemmän, mikä on vain hyvä asia. Oli ihanaa palata taas itselle rakkaan maailman pariin ja laajentaa näkemystään siitä.

Kiitos Tiinalle haasteen järjestämisestä!

tiistai 25. lokakuuta 2016

John Irving: Vapauttakaa karhut!

©Hande
John Irving: Vapauttakaa karhut!
Tammi 2012

En ole lukenut pitkään aikaan mitään Läpi historian-lukuhaastetta varten, joten päätin korjata asian. Sain samalla mahdollisuuden lukea lisää John Irvingin tuotantoa - tällä kertaa tartuin hänen esikoisromaaniinsa.

Vapauttakaa karhut! kertoo kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta, Siggystä ja Graffista, jotka ystävystyvät sattuman kautta ja lähtevät moottoripyörämatkalle. Matkallaan he joutuvat ties millaisiin outoihin tilanteisiin sekä pohtivat syntyjä syviä.

Ensimmäinen selkeä ajatukseni kirjasta oli sitä lukiessani: "Graff ja Siggy ovat ihan ihme hyypiöitä". Heidän spontaaniutensa sekä aivoituksensa olivat niin korkealentoisia, että menin aivan hämilleni. Minulla meni jonkin verran aikaa saada tarinan punaisesta langasta kiinni, mutta totuttuani teoksen kertojaääniin se oli helpompaa.

Irvingin esikoisteoksesta löytyy lukuisia kirjailijalle ominaisia "tavaramerkkejä": on omenoita, karhuja, moottoripyöriä sekä tragiikan ja komiikan omituinen yhdistelmä - unohtamatta omintakeisia henkilöhahmoja. Vaikka olenkin lukenut tätä ennen Irvingiltä vain kaksi kirjaa, hänen tyylinsä on helposti tunnistettavissa.

Kirjan tarina sivuaa jonkin verran myös toista maailmansotaa, mitä en osannut aavistaa etukäteen. Sain siis perehtyä aiheesta uudesta näkökulmasta, sillä en tunne Itävallan historiaa entuudestaan kovin hyvin - myös kaunokirjallisuus voi sivistää faktojen maailman osalta. Sodat eivät ole mikään hilpeä aihe, ja kuitenkin Irving käsittelee muun muassa tätä vakavaa aihetta pilke silmäkulmassa kuitenkaan irvailematta sille.

Vapauttakaa karhut! meinasi mennä minulta alkupuolella yli ymmärryksen, mutta lopulta sain kuin sainkin jonkinlaisen otteen tarinasta ja aloin ymmärtää sen henkilöhahmoja. Irvingin esikoisromaani ei ole suosikkini hänen tuotannostaan, mutta oli silti erittäin kiintoisaa luettavaa.

Arvosana: ✮✮✮½

perjantai 21. lokakuuta 2016

Liebster Award-tunnustus IV


Olen totisesti otettu, sillä sain jälleen kerran Liebster Award-tunnustuksen, tällä kertaa Kansientakaiset maailmat-blogin Ethell Rediltä - kiitos!

1. Minkä kirjan maailmassa haluaisit elää?
Heti ensimmäisenä vaikea kysymys. :D Gotham voisi olla mielenkiintoinen paikka elää, vaikka onkin melko epävakaa paikka - hyvällä tuurilla ei törmää kaupungin superrikollisiin, mutta saattaisi nähdä vilauksen Yön ritarista.

Mutta ehkä ainakin jonkin verran turvallisempi vaihtoehto olisi Hary Potterien maailma ja erityisesti Tylypahka, vaikka heidän olisi syytä aloittaa kunnon talkoot koulukiusaamisen nitistämiseksi. Olisi hienoa oppia taikomista ja elää velhomaailmassa.

2. Kumpaa on helpompi lukea: minä- vai hän-kertojaa?
Minusta kumpaakaan ei ole sen helpompaa tai vaikeampaa lukea. Molemmissa on puolensa ja olen lukenut monia kirjoja, joissa on erinomaisesti toteutettu minä- tai hän-kertoja. Minä-kertojaan voi olla vaikeampaa luottaa todennäköisemmän puolueellisuuden takia, mutta hän-kertoja voi olla sitä myös eikä hän-kertojan kautta välttämättä pääse tutustumaan tarpeeksi hyvin hahmojen mielenmaisemiin.

3. Leikitäänpä, että olet saanut kaksi lasta, tytön ja pojan, ja sinun tulee nimetä heidät lempihahmojesi mukaan (1-3 nimeä). Mitä antaisit heille nimeksi ja miksi?
Apuuva, kamalan vaikeaa tämä! Monien lempihahmojeni nimet ovat sellaisia, joita en oikeassa elämässä antaisi mahdolliselle omalle lapselle... Nooh...

Pojalle voisin antaa nimeksi Vilho Antero Tuntemattoman sotilaan Koskelan ja Rokan mukaan. He ovat suurimpia suosikkejani kirjoissa ja nimet ovat sopivasti suomalaisessa muodossa. Lisäksi heidän nimensä ovat sellaisia, joista pidän ja ne sopivat hyvin yhteen.

Tytön nimi onkin sitten huomattavasti vaikeampi... Monilla naispuolisilla suosikkihahmoillani on räikeän ulkomaalaiset nimet. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin nimetä tytön Hermione Elisabetiksi. Hermione on ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani Harry Potter-sarjassa ja tykästyin pienenä hänen nimeensä kovasti. Tytön toinen nimi taas on muokattu suomalaiseen asuun Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabeth Bennetin mukaan. 

4. E-kirja vai paperiversio?
Paperiversio ehdottomasti. Minun on vaikeampaa keskittyä lukemaan näytöltä kuin paperista. Lisäksi rakastan sivujen hypistelyä ja kääntelyä sekä kirjan tuoksua.

5. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kauneimmat kannet?
No nyt taas pitäisi sitten yrittää miettiä, mitä kaikkea sitä on tullut lukeneeksi. :D Ainakin Gene Wolfen Kiduttajan varjossa on kauniit kannet... Ai niin, Victor Hugon The Man Who Laughsin kannet ovat aivan ihanat - valitsen sen!

6. Voisitko kuvitella kirjoittavasi kirjan?
Olen joskus ammoisina aikoina kirjoitellut pieniä tekstejä, mutta siitä on hyvin kauan aikaa. Enkä tiedä, keksisinkö tarpeeksi hyvää tarinaa, että siitä saisi kirjan ja että riittäisikö minulla omistautuminen. Olisi aika typerää aloittaa kirjaa, joka jäisi sitten kesken, jos siihen kyllästyy.

Olisi kyllä kiva alkaa aktivoida kirjoitusharrastustakin uudestaan. Jos vaikka löytäisin jostain sanataidekurssin tai muun vastaavan, jolle osallistua...

7. Minkä taruolennon ottaisit lemmikiksi?
Hömm... Monet taruolennot kiinnostavat minua, mutta taitaisin ottaa feenikslinnun - se ei kuolisi koskaan, vaan syntyisi aina uudestaan. Siitä olisi seuran lisäksi myös suurta hyötyä, sillä sen kyyneleet parantavat, se pystyy kantamaan painaviakin taakkoja ja tulee paikalle, kun apua tarvitsee kaikkein eniten.

8. Onko kirjahyllyssäsi jokin tietty järjestys vai laitatko kirjat vain sinne missä on tilaa?
Kirjani ovat järjestetty aakkosjärjestykseen kirjailijoiden mukaan. Tosin minulla alkavat kirjahyllyt olemaan sen verran täynnä, että osa kirjoista on vain pinoina lattialla - suurin piirtein kokojärjestyksessä, jotta tasapaino säilyy.

9. Keräiletkö fanitavaraa? Jos keräilet niin mitä sinulla on?
Kyllähän minä jonkin verran keräilen, Keräilen erilaisia Funko Pop-figuureja, Batman the Animated Series-toimintafiguureja sekä Noble Collectionin Harry Potter-tuotteita.

Funko Popeja on ehtinyt kertyä jo muutama kymmenen, enimmäkseen Batman- ja Harry Potter-aiheisia. BTAS-toimintafiguureja minulla on vasta neljä: Batman, Phantasm, Creeper ja Jokeri. Noble Collectionilta minulla on Severus Kalkaroksen taikasauva, Tom Valedron päiväkirja sekä Hermionen ajankääntäjä.

10. Millaisista asioista et pidä kirjoissa?
Ulkoisista seikoista paperiset irtokannet ovat melko ärsyttäviä, koska niiden pilalle menoa saa pelätä koko ajan - jos otan kirjan mukaan kodin ulkopuolelle, irtokannet jäävät aina kotiin.
Jos taas puhutaan sisällöstä, niin minua turhauttavat mitäänsanomattomat henkilöhahmot, täysin ennalta-arvattava juoni ja seksismi.

11. Käytkö kirjallisuus- tai fanitapahtumissa, kuten messuilla tai coneissa?
Helsingin kirjamessut ovat minulle perinne - olen käynyt siellä niin kauan kuin tapahtuma on ollut olemassa eli vuodesta 2001. Suomeen on alkanut myös pikkuhiljaa rantautua länsimaiseen populaarikulttuuriin liittyviä tapahtumia, kuten Popcult, jossa olen käynyt kumpanakin kertana. Tylyconiin olisi tarkoitus osallistua ensi vuonna. Olen myös osallistunut pari kertaa elokuvalippujen jonotustapahtumaan (Hobitti-trilogian aikana).

******

Haaste on kiertänyt niin laajalti ja olen vähän ajan sisällä tehnyt tämän useampaan kertaan, joten en haasta ketään enkä kehittele omia kysymyksiä. Liitän kuitenkin alle säännöt vielä muistutukseksi:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkintokuva esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 seuraajaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin valitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma kirjoituksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

torstai 20. lokakuuta 2016

Hanna Morre: Tuonen tahto

©Hande
Hanna Morre: Tuonen tahto
Osuuskumma 2016

Uskaltauduin pyytämään ensimmäistä kertaa elämässäni arvostelukappaletta suoraan kustantajalta ja sain sen - kiitokset siitä. En lue kovin paljon kauhua tai siihen liittyvää kirjallisuutta, mutta Tuonen tahto herätti mielenkiintoni inhimilliseltä vaikuttavalla tarinalla sekä suomalaisella mytologialla.

Teos kertoo pariskunnasta, jonka tytär kuolee jouduttuaan rattijuopon yliajamaksi. Kumpikin heistä yrittää selvitä menetyksestään tavalla tai toisella. Omalaatuiseksi tarinasta tekee suomalaismytologian yhdistyminen kauhuelementteihin.

Kirjan alku ei saanut minua innostumaan: se tuntui jumittavan paikoillaan, mutta eniten minua ärsyttivät henkilöhahmot. En kiintynyt erityisemmin kumpaankaan päähenkilöistä, mutta aloin vihata Timoa tämän ylimielisyyden ja idioottimaisten aivoitustensa takia. Sivuhenkilöitä oli hyvin vähän, eivätkä he esiintyneet teoksessa kovin usein, joten he jäivät minulle etäisiksi.

Vaikka teoksen alku ei vakuuttanut minua erityisemmin, tarina alkoi saada myöhemmin tuulta alleen. Suomalaisen mytologian käyttäminen oli erittäin kiintoisaa ja sopi hyvin yhteen tarinassa käytettyjen kauhupiirteiden kanssa. Pahaenteisyys hiipii pikkuhiljaa esiin näennäisen rauhallisen ilmapiirin alta ja luo loppua kohden käsin kosketeltavissa olevan jännitteen.

Tarinan loppu yllätti minut tyystin. En aio paljastaa loppuratkaisua, mutta viimeisillä sivuilla suuni loksahti auki ja minun piti jäädä hetkeksi miettimään, mitä oikein oli tullut luettua. Minun on annettava Morrelle pisteet oveluudesta, sillä minua onnistuttiin sumuttamaan aikalailla juonen suhteen.

Tuonen tahto oli melko kiinnostava kirja, vaikkei se ollut niin vaikuttava kuin olin ajatellut pelkän takakannen perusteella. Romaani ei ollut kuitenkaan missään nimessä huono: siinä inhimillinen tarina yhdistyi kauhuun, ja minusta suomalaisen mytologian käyttäminen oli omintakeinen lisä. Tuonen tahto on sopivan tiivis pakkaus, muttei vienyt sydäntäni mennessään.

Arvosana: ✮✮✮½

perjantai 30. syyskuuta 2016

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni

©Hande
Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Otava 2012

Roald Dahl-lukuhaaste päättyi jo reilut kaksi viikkoa sitten, mutta olen ollut sen verran kiireinen, etten ole aiemmin ehtinyt kirjoittaa viimeisestä haastetta varten lukemastani kirjasta. Valintani kohdistui tähän teokseen, sillä hyvin moni oli suositellut sitä minulle. Sainpahan aikaisiksi lukea tänäkin vuonna edes yhden novellikokoelman, sillä ne eivät kuulu tavanomaisimpaan lukemistooni.

Rakkaani, kyyhkyläiseni sisältää 15 novellia, joilla kaikilla on yksi yhteinen teema: ihmisyys, erityisesti sen nurja puoli. Novelleja mainostetaan jännityskertomuksina, mutta niitä löytyi tästä kokoelmasta vain muutama. Mainitsisin yhteiseksi tekijäksi ennemmin mustan huumorin, jota Dahl on viljellyt teoksen kaikissa tarinoissa.

Novellien tunnelmat vaihtelevat melko rajustikin: joidenkin kohdalla nauroin kippurassa, joitakin lukiessani tunsin taas huolta maailmasta ja sen tulevaisuudesta - oli mukana myös niitä jännityskertomuksia, jotka saivat niskakarvat nousemaan pystyyn. Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten Dahl on onnistunut luomaan mukaansatempaavia tunnelmia hyvin vähäistenkin sivumäärien aikana - kokoelman lyhyin novelli on vain yhdeksänsivuinen.

Vaikka nämä tarinat on suunnattu aikuisille, niissä on aistittavissa samanlaista hullunkurisuutta kuin Dahlilta lukemistani lastenkirjoista. Joissakin novelleissa se oli hienovaraisempaa, mutta joidenkin käänteet olivat niin absurdeja, että piti oikein miettiä, mitä tuli luettua ja olinko ymmärtänyt lukemani oikein. Toisaalta osassa tarinoista hullunkurisuus oli syy sille, että nauroin makeasti.

Rakkaani, kyyhkyläiseni on hykerryttävä novellikokoelma. Sen kaikki tarinat eivät ole prima-luokkaa, mutta mahtui mukaan varsinaisia helmiäkin. Teos ei ole täydellinen, mutta nautin sen lukemisesta yhtä kaikki, ja olen sen lukemisen perusteella tullut siihen johtopäätökseen, että voin jatkossa lukea lisää Dahlin aikuisille suunnattua tuotantoa.

Arvosana: ✮✮✮✮

tiistai 13. syyskuuta 2016

Roald Dahl 100 vuotta-lukuhaasteen koonti

©Hande

Osallistuin Yöpöydän kirjat-blogin Niinan järjestämään Roald Dahl-lukuhaasteeseen kirjailijan syntymästä kuluneen 100:n vuoden kunniaksi. Olen lukenut lapsuudessani, yllättävää kyllä, melko vähän Dahlin teoksia. Lapsena luin ainoastaan Nilviöt, Matildan sekä Kuka pelkää noitia, vaikka pidinkin kirjoista kovasti. Päätin kuitenkin haasteen myötä korjata tämän vahingon ja perehtyä syvällisemmin Dahlin tuotantoon - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Haaste eteni osaltani sujuvasti. Keskityin enimmäkseen Dahlin lastenkirjoihin, jotka ovat erinomaista välipalalukemista raskaampien ja paksumpien teosten ohella. Näiden lisäksi luin myös yhden kirjailijan aikuisille suunnatuista kirjoista ja valitsin sen, jota minulle kovasti suositeltiin - Rakkaani, kyyhkyläiseni. Oli mielenkiintoista perehtyä Dahlin aikuisille suunnattuihin novelleihin: niissä oli tunnistettavissa lastenkirjoista tuttu hullunkurisuus, mutta novellien sävyt olivat suurimassa osassa paljon synkempiä kuin Dahlin lastenkirjoissa.

Luetut kirjat:

Jali ja suklaatehdas
Matilda
Kuka pelkää noitia
Nilviöt
Jaakko ja jättipersikka
Iso kiltti jätti
Rakkaani, kyyhkyläiseni

Lukusaldokseni kertyi täten seitsemän kirjaa ja saavutin korkeimman lukutason, Matildan. Olen tyytyväinen, sillä saavutin tavoitteeni sekä luettujen kirjojen lukumäärän että Dahl-sivistykseni lisäämisen osalta. Kiitos Niinalle haasteen järjestämisestä!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Liebster Award-tunnustus III


Sain Rossin lukucornerilta kolmannen Liebster Award-tunnustukseni - kiitos siitä! Koska sain edellisen tunnustuksen vasta hiljattain, vastaan vain saamiini kysymyksiin, enkä jaa haastetta eteenpäin.

1. Mihin kirjan hahmoon syntyi viimeksi vahva tunneside?
Viime aikoina vahva tunneside on kehittynyt kolmeen hahmoon kahdesta eri kirjasta: Lou Clarkeen, Will Traynoriin ja Isoon kilttiin jättiin. Kaksi ensimmäistä ovat Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-romaanista ja kolmas Dahlin samannimisestä kirjasta.

Vaikka Lou ja Will ovat luonteiltaan ja taustoiltaan hyvin erilaiset, samastuin heistä kumpaankin vahvasti ja ymmärsin molempien teoksen aikana tekemiä valintoja hyvin. IKJ on taas ihanan sympaattinen luovine puhetyyleineen ja hauskoine tarinoineen - hän on hahmo, jonka kanssa olisi erittäin mukavaa ystävystyä.

2. Kuunteletko musiikkia lukiessa, jos, niin mitä?
Minulle tulee orpo olo, jos kotona ei soi musiikkia - kuuntelen sitä myös kirjoja lukiessani. Minulla ei ole mitään erityistä "lukemismusiikkia", vaan kappaleet valikoituvat senhetkisen fiiliksen mukaan. 

3. Oletko tutustunut ulkomaisiin kirjavlogeihin YouTubessa? Mihin?
En seuraa kirjavlogeja lainkaan, en kotimaisia enkä ulkomaisia. Minulle kirjoitetussa muodossa olevat blogit ovat jostain syystä mieluisampia. Olen katsonut muutamia satunnaisia kirjavlogi-videoita, eivätkä ne ole vedonneet minuun samalla tavalla kuin blogista luettu teksti.

4. Valitse yksi kirja minkä olisit itse halunnut kirjoittaa?
Aijaijai, nyt pistit pahan! Tulee myös kieltämättä melko lockhartmainen olo ajatuksesta, että olisin halunnut kirjoittaa jonkun toisen tekijän kirjan itse. :P Asiaa kuitenkin kauan pohdittuani päädyin valitsemaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla. Historialliset romaanit kiinnostavat minua kovasti, ja tämä trilogia käsittelee Suomen historiaa mielenkiintoisesta näkökulmasta. Sen tekeminen on vaatinut paljon taustatyötä, ja minusta olisi mukavaa kirjoittaa sellainen teos.

En sitten yhtään kunnianhimoisemmin valinnut, mutta vastasinpahan rehellisesti! :D

Muokkaus ©Hande
Kuvan lähde: http://herocomplex.latimes.com/movies/harry-
potter-a-decade-of-hogwarts-professors-and-first-class-
actors/attachment/clh1-ca-oe-1025-chamber29-o-1/

5. Onko sinulla salaa "huonoja" tapoja? Esim. kaivat nenää julkisesti tai pieraiset ja syytät siitä toista? Kerro yksi.
Öööö... Ei nyt äkkiseltään tule mieleen... Minulla saattaa nousta äänenvoimakkuus vahingossa, jos innostun puhumastani aiheesta, mutten nyt tiedä, onko se varsinaisesti huono tapa... 

6. Olet yksin Alaskan erämaassa, sinua paleltaa ja löydät aution hirsimökin. Sisälle päästyä huomaat, että siellä on kaikki sinun omistamasi kirjat hyllyillä. Sinun pitää sytyttää takka, eikä saatavilla ole muuta sytykettä kuin kirjasi. Minkä valitset?
Aivan kamala kysymys! Saattaisin kyllä tuossa vaiheessa yrittää uhrata hirsimökin osia lämmittämiseen... :P Mutta jos on aivan pakko valita yksi... hmmm... No, oikeastaan voisin heittää takkaan surutta Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Vaikka kuulunkin vähemmistöön, en välittänyt kirjasta erityisemmin, joten tuskin potisin suuria tunnon tuskia heittäessäni sen takkaan, vaikken yleisesti hyväksykään kirjoihin kohdistuvaa väkivaltaa (lukuunottamatta Valittujen palojen lyhennettyjä tekeleitä).

7. Pidätkö yleisesti paljon lukevia ihmisiä keskivertoa fiksumpina?
Olen huomannut paljon lukemisen korreloivan ainakin mielekkään keskustelun kanssa - moni henkilö, jonka kanssa voin käydä rakentavaa keskustelua ilman tunteiden kuumenemista, vaikka mielipiteet eroaisivat, ovat monesti paljon lukevia.

En tiedä, pidänkö paljon lukevia yleisesti fiksumpina, mutta olen huomannut, että paljon lukevien vaikuttaisi olevan helpompaa suhtautua uusiin asioihin avomielisesti verrattuna keskivertoihmiseen. 

8. Valitse: Kalevala vs. Tuntematon sotilas
Tuntematon sotilas, ehdottomasti. En ole lukenut Kalevalaa (vielä), mutta Tuntematon on tullut luettua yhteensä viisi kertaa. Olen kyllä lukenut erillisiä kappaleita Kalevalasta, ja niiden perusteella uskallan sanoa, että vaikka lukisinkin teoksen kokonaan jossain vaiheessa, se ei tule herättämään minussa yhtä vahvaa tunnesidettä kuin Tuntematon.

9. Jos mielikuvitusystäväsi möläyttää yksi päivä, että sinun lukumakusi on aivan hirveä, niin vaihdatko mielikuvitusystävää vai alatko lukemaan jotain muuta?
Mielukuvitusystäväni vaihtuisi ja hyvin äkkiä. Minun lukumakuni on sen verran laaja, että jos minun lukumakuni olisi jonkun mielestä aivan hirveä, voisi päätellä, ettei tämä ihminen pidä muista kirjoista kuin harlekiini-romaaneista (ainoat kirjat, joihin en missään nimessä suostu koskemaan).

10. Minkä kirjan antaisit eduskunnalle luettavaksi?
No tässä on kyllä toinen vaikea kysymys... Ensimmäisenä tuli mieleen William Goldingin Kärpästen herra. Olen lukenut sen itse viisi vuotta sitten ja se teki lähtemättömän vaikutuksen - ja nykyisin tuntuu, että ajat muistuttavat pelottavan paljon kirjan tilannetta. Voisin lisätä mukaan vielä saatesanoiksi jonkinlaisen varoituksen, ettei varmasti jäisi pointti huomaamatta...

11. Itsellesi tärkeä lause lukemastasi kirjasta?
Hitsit, näitäkin on todella paljon... Taidan olla tylsä ja ottaa taas lainauksen Harry Pottereista, tarkemmin sanottuna Liekehtivästä pikarista:

"Oon mikä oon, enkä häpee. 'Älä ikuna häpee', mun isäpappa tykkäs sanoo, 'jotkut pitää sitä pahana, mutta semmosilla ei kannata mieltään vaivata.' Ja oikeessa se oli."
******

Huhhuh, nämä kysymykset olivat kovia paloja purtavaksi, mutta sainpas vastattua kaikkiin! :D Kiitos vielä Rossille tunnustuksesta ja haasteesta, kysymykset olivat hyvin mielenkiintoisia, ja oli hauskaa pohtia niihin vastauksia!^^

Laitetaan tänne loppuun vielä säännötkin, vaikken enää laitakaan haastetta eteenpäin:

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.