maanantai 11. kesäkuuta 2018

DEKKARIVIIKKO - David Finch: Batman: The Dark Knight - Golden Dawn

©Hande
David Finch: Batman: The Dark Knight - Golden Dawn
DC Comics 2012

Perinteinen dekkariviikko on täällä taas! Olen saanut rästitekstit vihdoinkin kirjoitettua, joten uskaltauduin lähtemään teemaviikkoon mukaan. En ole lukenut tarpeeksi aiheeseen sopivia kirjoja julkaistakseni viikon jokaisena päivänä, mutta useampi kirjoitus on kuitenkin luvassa. Aloitan epätavallisesti sarjakuvalla, mutta tämä kyseinen opus on hyvin dekkarimainen, joten päätin sisällyttää sen mukaan.

Kaksi vuotta sitten näin eräällä internetsivustolla kuvasarjan, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Se oli kohtaus jostakin Batman-sarjakuvasta, ja tutkittuani asiaa tarpeeksi kauan, sain tietää kohtauksen olevan osa melko uutta The Dark Knight-sarjaa. Olenkin etsiväntyöstäni lähtien hankkinut mahdollisuuksien mukaan kyseiseen sarjaan kuuluvia teoksia. Omistan tällä hetkellä kolme ensimmäistä osaa ja osallistun Sarjakuvahaasteeseen, joten päätin vihdoinkin tarttua aloitusosaan Kevätlukumaratonin aikana.

Golden Dawn on prologi varsinaiselle The Dark Knight-sarjalle. Seurapiirineito Dawn Golden (heko heko), joka on Bruce Waynen lapsuudentuttava, on kadonnut jäljettömiin. Tapausta selvittävät niin Gothamin poliisivoimat kuin myös Batmankin. Johtolankoja seuratessaan Yön ritari joutuu kasvotusten useamman Gothamin rikollisen kanssa sekä kohtaa maagisia voimia, jotka tuntuvat liittyvän Dawniin.

Koko teoksen ainoa
kiinnostava naispuolinen hahmo.
Tarina itsessään oli kelvollinen: mysteeri oli kiintoisa ja nautin siitä, kuinka Batmanin etsiväntyötä kuvailtiin tarkasti. Pidin myös poliisipäällikkö James Gordoniin liittyvästä sivujuonteesta, jonka ansiosta pääsin seuraamaan viittasankarin lisäksi poliisien työskentelyä kinkkisen jutun kimpussa. Finch päästi myös harvemmin käytettyjä Gothamin konnia parrasvaloihin: kaikista mahdollisista vaihtoehdoista muun muassa Killer Croc oli aktiivisena toimijana - tämä on ominaisuus,
johon en ole törmännyt liian usein.

Toisaalta, tarina ei ollut kovin mullistava, sillä se
ei tarjonnut paljonkaan yllätyksiä: arvasin suurimman osan käänteistä etukäteen, vaikken osannutkaan ennakoida kaikkien hahmojen mukanaoloa. Valitettavasti myös tarinan vähäiset naishahmot jäivät melko ontoiksi kuriositeeteiksi yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Vain Mira-niminen tyttö osoitti potentiaalia ja toivonkin näkeväni häntä sarjan muissakin osissa.

Finchillä näkyisivät olevan
kauneusihanteet terveellä tolalla.
/sarkasmi
David Finch on tarinan kirjoittamisen lisäksi kuvittanut sarjakuvan Jason Fabokin kanssa. Enimmäkseen hänen kynänjälkensä miellyttää silmääni, mutten voi sivuuttaa hänen tulkin-tojaan muutamista hahmoista: Batman on steroiditason lihaksikas, vaikkei pistänytkään kaikkein pahiten silmääni, sillä olen nähnyt aiemmin paljon pahempiakin ylilyöntejä. Sen sijaan minut saivat raivon partaalle naiskehot, sillä Finch piirtää naiset anorektikoiksi, jotka
ovat ehostaneet itseään silikonilla ja botoxilla. Valitettavasti supersankarisarjakuvissa naiskehoja kohdellaan harvoin kunnioittavasti, mutta Finchin näkemykset ovat jo rimanalitus, joka saa minut voimaan fyysisesti pahoin.

Batman: The Dark Knight - Golden Dawn sisälsi mielenkiintoisia elementtejä, mutta kokonaisuus jäi melko vaisuksi ja raakilemaiseksi. Päätarinan lisäksi sarjakuvaromaanissa on yksi Grant Morrisonin kirjoittama, lyhyempi tarina, josta pidin Finchin kertomusta enemmän. Teos onnistui puutteistaan huolimatta herättämään mielenkiintoni jatkoa kohtaan, joten toivon seuraavien osien olevan aloitusta parempia.
In my mind I see a big, beautiful kite. And it's floating away. And there's nothing I can do about it. There's nothing I can ever do. They all get blown away by the wind. Washed away by the rain. All the ones I ever care for. A big, beautiful kite. And it's floating away. And there's nothing I can ever do. But let it go.
Arvosana: ✮✮✮½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti