 |
| ©Hande |
Thomas Harris: Uhrilampaat
Gummerus 1989
Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa. En ole lukenut viime aikoina mitään teemaan sopivaa, mutta päätin huvin vuoksi selailla ensimmäistä lukupäiväkirjaani, johon olen arvostellut kirjoja vuosina 2011-2014. Sieltä löytyi useampikin luettu dekkari, joten päätin jakaa joitakin niistä tässä blogissa. Julkaisen ensimmäisenä kirjoitukseni Thomas Harrisin Uhrilampaista, koska se kuuluu ehdottomasti suosikkeihini genrestä ja koska se on yksi ensimmäisistä dekkareista, jotka ikinä arvostelin. Olen kirjoittanut arvostelun lukupäiväkirjaani 30.8.2012.
Punaisen lohikäärmeen lukemisen jälkeen minun oli pakko tarttua heti Harrisin seuraavaan teokseen. Uhrilampaat on jatko-osa Punaiselle lohikäärmeelle, mutta silti tarinan päähenkilöt vaihtuvat kokonaan: Will Graham saa vain muutaman ohimenevän maininnan, kun hänen paikkansa romaanin keskeisimpänä poliisihahmona perii Clarice Starling - yksi harvoista poliisiksi opiskelevista naisista, salaisena haaveenaan päästä FBI:hin.
Vaikka sarjan toisessakin osassa jahdataan sarjamurhaajaa, juonikuvio poikkeaa täysin edeltäjästään. Clarice lähetetään Baltimoren mielisairaalaan haastattelemaan kannibaalia sarjamurhaajaa Hannibal Lecteriä siinä toivossa, että tämä osaisi kertoa nuoria naisia murhaavasta, Buffalo Billiksi nimitetystä henkilöstä. Lecter päättää auttaa nuorta FBI-agentin alkua antamalla hänelle vihjeitä vastineeksi Starlingin yksiyiselämään liittyvistä tiedoista.
Uhrilampaat on vähintään yhtä hyvä teos kuin edeltäjänsä. Myös tässä romaanissa Harris esittää kaikki asiat kaunistelematta, muttei kuitenkaan mässäille muun muassa väkivalla tai ihmisten perversioilla. Ne vain eivät ole tabuja, mikä tekee kerronnasta luontevaa ja realistista. Minusta on hienoa, että Harris uskaltaa käsitellä teoksessaan vaikeiksikin miellettyjä aiheita.
Tarinan lisäksi kirjan henkilöhahmot herättävät mielenkiintoni, sillä ne ovat kiehtovan salaperäisiä, vaikka heidän taustojaan avataan melko paljon. Erityisesti Hannibalin tausta ja motiivit jäävät vielä pimentoon, vaikka hänestä on tullut yksi päähenkilöistä. Tuntuu kuin hahmot väittäisivät olevansa avoimia, mutta kätkevät kuitenkin olennaisimman itsestään kulissien taakse.
Jännitys tiivistyy kirjan loppua kohden ja avoimeksi jäävä päätös saa minut himoitsemaan jatko-osaa (joka onneksi on olemassa). Uhrilampaat on psykologinen trilleri parhaimmillaan!
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti