 |
| ©Hande |
Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa
Atena 2012
Jatkan dekkariviikkoa arkistojen kaivamisella. Ajattelin julkaista kirjoitukseni Graham Mooren esikoisromaanista Kuolema Sherlock-seurassa, koska kirja päätyi käsiini hauskan sattuman kautta ja rakastan sir Conan Doylen kirjoittamien alkuperäisten Holmes-tarinoiden lisäksi muita aiheeseen liittyviä teoksia. Olen kirjoittanut arvostelun 17.3.2013.
Kerrankin Onnetar suosi minua: reilu kuukausi sitten sain tietää voittaneeni Historia-lehden lukija-kyselyn arvonnassa kirjan. Enkä voittanut mitä tahansa kirjaa, vaan Mooren Kuolema Sherlock-seurassa-kirjan, jonka perään olin haikaillut jo kauan. Saatuani teoksen kotiin alon heti lukea.
Romaani tempaisi minut heti mukaansa ja sen keskeyttäminen oli vaikeaa joka kerta. Juoni oli kiinnostava, hahmot realistisia ja samaistuttavia, kahden aikatason välillä kulkeminen luontevaa ja jännitystä nostattavaa. Lisäksi Sherlock Holmes-sitaatit ja -triviat olivat herkullisia. Pidin myös Mooren tavasta yhdistää faktaa ja fiktiota sekä nyky-, että sir Arthur Conan Doylen ajassa.
Yllätyin jälkisanat luettuani siitä, että hyvinkin moni asia kirjassa oli faktaa (osan olin tietysti tiennyt etukäteen, mutta en kaikkea) - ihanaa huomata, miten niin rakkaasta aiheesta voi vieläkin oppia uutta! Suurena Sherlock Holmes-fanina yritin ratkoa romaanin arvoituksia etukäteen melko hyvällä menestyksellä. Moore onnistui silti myös yllättämään, mikä on vain hyvä asia.
Kaiken kaikkiaan Kuolema Sherlock-seurassa oli erittäin nautinnollinen lukuelämys, johon varmasti tartun uudestaan. Se myös tarjosi erinomaisen selityksen Holmes-fanitukselleni:
"Hän tajusi, ettei hänen ollut koskaan tarvinnut pukea sanoiksi, miksi hän rakasti Holmes-tarinoita. Oliko tällaisiin pakkomielteisiin edes olemassa järkiperäisiä syitä? Jos Sarah olisi kysynyt Haroldilta, miksi hän rakasti äitiään, hänellä ei olisi ollut vastausta. Miten hän siis olisi myöskään osannut selittää rakkauttaan Holmesia kohtaan?"Arvosana: ✮✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti