sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kesälukumaraton - koonti

©Niina Tolonen

Osallistun elämäni toiseen lukumaratoniin - edellinen kerta oli niin hauska kokemus, etten voinut vastustaa kiusausta, kun tieto kesän lukumaratonista julkistettiin. Päivä on myös sopivasti vapaata, joten pääsen jälleen nauttimaan kokonaisen vuorokauden ajan omistautumisesta pelkästään kirjoille. Valikoin lukupinoon sarjakuvia sekä keskeneräisiä romaaneja - tarkemman listauksen voi katsoa valmistelukirjoituksestani.

En aio nytkään ottaa stressiä mahdollisesta sivumäärästä - tosin olisi hauskaa, jos onnistuisin ylittämään Ystävänpäivän lukumaratonin saldon, joka oli 835 sivua. Aion lukea sarjakuvat sekä Thérèse Raquinin loppuun asti - tiiliskiviä luen sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Hauskaa maratonia ja tsemppiä kaikille osallistujille!

Klo 15:00 - Kohti Elämää, maailmankaikkeutta - ja kaikkea
Nyt on pakolliset velvollisuudet hoidettu ja maratoonaaminen voi alkaa! Pienen pähkäilyn jälkeen päätin aloittaa Douglas Adamsin Linnunradalla. Olen lukenut aiemmin jo kaksi ensimmäistä osaa, joten jatkan kolmannesta nimeltään Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki. Musiikkia vain soimaan ja se on menoks!

Aloituskirja ja muistiinpanovälineet.
©Hande

Klo 19:00 - Spurtti maailman nopeimman miehen voimin
Linnunrata on edelleen hulvatonta luettavaa. Olen lukenut kolmannesta osasta vähän vajaa puolet, ja ajattelin lukea välissä sarjakuvaa - palaan Linnunradan pariin kenties myöhemmin. Valitsin sarjakuvista luettavakseni The Flash by Geoff Johns Book Onen, jotta saisin vähän vaihtelua Batman-teemaisesta sarjakuvalukemistostani.
Sain Flash-sarjakuvan luettua. Se ei yllä Johnsin Flashpointin tasolle, mutta oli viihdyttävää ja kiintoisaa luettavaa. Ajattelin aloittaa nyt Thérèse Raquinin.
Sivuja luettuna 506.

Klo 22:15 - Tervetuloa hullujenhuoneelle!
Onpa mukavaa lukea, kun kissat tulevat vierelle tai syliin - irtokarkkipussikin on on mainio seuralainen kirjallisten herkkujen kyytipojaksi. Thérèse Raquin vei mukaansa välittömästi - kuvaileva, oikeastaan maalaileva kerronta on koukuttavaa! Ajattelin kuitenkin lukea vaihtelun vuoksi taas yhden sarjakuvan, vaikka Zolan teos onkin vielä kesken. Olen ostanut Grant Morrisonin Arkham Asylumin jo yli vuosi sitten Lontoosta, ja sen tarina kiinnostaa minua, joten astelen Yön ritarin muassa mielisairaalaan. Jo alku saa niskakarvat nousemaan pystyyn...
Sivuja luettuna 590.

Klo 2:10 - Jännittävistä tunnelmista höyhensaarille
Huhhuh, Arkham Asylum oli typerryttävä kokemus! Tarina oli hyvin outo, mutta kävi silti erinomaisesti järkeen... Toivuttuani sarjakuvan aiheuttamista tunnekuohuista jatkoin taas Thérèse Raquinia - se on mukavan helppolukuinen, vaikka luenkin englanniksi alunperin vuonna 1867 ilmestynyttä romaania. Minua alkaa jo väsyttää kiitettävästi, joten lopetin romaanin lukemisen yhdessä juonen käännekohdassa ja vaihdoin jälleen sarjakuvaan - jatkan Tom Taylorin Injustice-sarjaa, josta olen lukenut aiemmin jo ensimmäisen vuoden sekä toisen vuoden ensimmäisen osan. Luen tätä vielä jonkin verran, ja painun sitten pehkuihin.
Hyvää yötä!
Sivuja luettuna 871.

Klo 12:05 - Supersankareiden sisällissotaa ja tuulimyllyjä vastaan taistelua
Herättyäni jatkoin lukemista välittömästi. Olen saanut Injusticen toisen vuoden päätökseen - voi, että, miten hienoa hahmokehitystä siinä tapahtui! Pitää jossain vaiheessa hankkia seuraava vuosi käsiini... Ajattelin jatkaa nyt jonkin verran Don Quijotea ja sitten luen listani viimeisen sarjakuvan, Brian Azzarellon Jokerin. Jos suinkaan ehdin, palaan vielä myös Linnunrataan ja Thérèse Raquiniin.
Sivuja luettuna 1002.

Klo 15:10 - Linnunradan kautta maaliin
No niin, nyt on elämäni toinen lukumaraton suoritettu! Azzarellon Jokeri jätti minut sanattomaksi, en osaa vielä päättää, mitä mieltä siitä olen - se oli aika... outo. Loppuajan luin Linnunrataa, joka on sentään selkeää ja hauskaa luettavaa.
Onnistuin tälläkin kertaa lukemaan kaikkia lukulistalleni päässeitä kirjoja - tosin Thérèse Raquinia en saanut luettua loppuun asti, muttei se minua haittaa. Kirjoitan jälleen kaikista lukemistani kirjoista erilliset tekstit, kunhan ehdin ne tehdä.

Maratonin lukemisto:
Douglas Adams: Linnunrata, 90 sivua
The Flash by Geoff Johns Book One, 448 sivua (luettu loppuun)
Émile Zola: Thérèse Raquin, 101 sivua
Grant Morrison: Batman - Arkham Asylum, 219 sivua (luettu loppuun)
Tom Taylor: Injustice - Gods Among Us Year Two Vol. 2, 176 sivua (luettu loppuun)
Cervantes: Don Quijote, 30 sivua
Brian Azzarello: Jokeri, 128 sivua (luettu loppuun)

Sivuja luettu yhteensä: 1192

Oho, nyt olen kyllä erittäin ällistynyt lukemastani sivumäärästä! En olisi osannut arvata, että tuhat sivua menisi rikki. Olen hyvin tyytyväinen tulokseen, luin 357 sivua enemmän kuin ystävänpäivänä.
Kesälukumaraton oli hieno kokemus - lukeminen on mukava tapa rauhoittua vapaapäivinä! Yhteisöllisyyden kokemus oli myös vahva, sillä mukana urakassa oli tällä kertaa 94 osallistujaa - wau! Olen tykästynyt maratoonaamiseen niin paljon, että tästä tulee minulle varmasti tapa - aion osallistua aina, kun aikataulut sen suovat.

Kiitos ja kumarrus!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions-haaste

Sain Kirjavarkaalta haasteen, josta täytyy myöntää, että olen pelännyt kovasti saavani sen joltakulta. Kysymykset ovat melkoisen hankalia, enkä ole useamman harkintakerrankaan jälkeen keksinyt kaikkiin vastauksia. Tartun nyt kuitenkin rohkeasti härkää sarvista ja kohtaan mielipiteeni, jotka uhmaavat suurta yleisöä - vaikka joutuisinkin kaivamaan ne syvältä muistilokeroideni arkistoista.

Haasteen säännöt:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta, ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.

Ja nyt vuorossa itse kysymykset:

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki pitävät, mutta sinä et
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on monen ihmisen suosikkeja, mutta minä en pitänyt siitä. Kirjan lukeminen oli minulle lähes koko ajan varsinaista tervan juontia: juoni oli kuolettavan tylsä ja ennalta-arvattava, puhumattakaan henkilöhahmojen raivostuttavuudesta. Tämä on yksi niistä harvoista elämäni aikana lukemista teoksista, joiden läpi kahlaaminen oli ajan hukkaa - vaikka tiedänkin olevani melkoisen yksin mielipiteeni kanssa.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät
Sanoisin tähän Markus Zusakin Kirjavarkaan. Tunnen olevani yksin hehkutukseni kanssa, sillä muiden palaute on ollut enimmäkseen laimeaa ja korkeintaan "ihan ok"-kommenttien luokkaa. Rakastuin kirjaan jo ensimmäisellä lukukerralla ja olen tehnyt siitä aikoinaan tutkielmankin.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut
Tämä oli erittäin vaikea, sillä en pitkänkään muistelemisen jälkeen saanut mieleeni kirjaa, jossa olisi käynyt tällä tavalla. Lopulta tajusin kuitenkin, että vastaava skenaario löytyy sarjakuvien maailmasta: Uudessa 52:ssa - DC:n sarjassa, jossa kaikkien hahmojen taustatarinat on uusittu - Harley Quinn häipyy Jokerin kelkasta ja alkaa heilastella palkkamurhaaja Deadshotin kanssa.

Jokeri on kaikkea muuta kuin ihanteellinen kumppani, mutta hän on paljon kiinnostavampi hahmo kuin Deadshot: hän on hauskempi, karsimaattisempi ja vaikka välillä huudan mielessäni Harleylle, että hänen on häivyttävä Jokerin luota, heidän suhteessaan on hyviäkin puolia. Kaiken kukkuraksi Deadshot ei ole Harleylle yhtään sen parempi vaihtoehto kuin Jokeri: hän murhaa ihmisiä (vaikkakin rahasta), on narsisti ja käyttäytyy väkivaltaisesti Harleya kohtaan - tehden tämän kaiken vielä tylsällä tavalla.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty
Chick-lit. Tämä genre ei vain ole koskaan iskenyt minuun. En myöskään koe menettäväni kauheasti tämän takia, eli ei minulla ole halujakaan pitää tyylilajista.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä
Gale Nälkäpeleistä. Hän on ylimielinen, kajoaa ihmisiin ilman lupaa ja on valmis tappamaan viattomia saavuttaakseen tavoitteensa. Taidan kuulua vähemmistöön, mutten voi millään sietää kyseistä hahmoa.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et
En ole koskaan ymmärtänyt Rick Riordanin suosiota. Olen lukenut Percy Jacksonit uteliaisuudesta, mutteivät ne olleet kuin keskinkertaisia. Sarjan juoni oli hyvin ennalta-arvattavissa ja kaikki tuntui kieltämättä vanhan kopioinnilta.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa
E. L. Jamesin Fifty Shades of Grey (vai mikä ikinä sarjan varsinainen nimi sitten onkaan). Aihe ei muutenkaan ole kiinnostanut minua, mutta mitä enemmän olen kuullut palautetta kirjoja lukeneilta, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että päätökseni on oikea.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva
Neil Gaimanin Tähtisumua-kirjasta tehty elokuva oli mielestäni parempi - se onkin sitten ainoa teos, josta olen tätä mieltä. Siitä on kauan, kun olen kirjan lukenut, mutta muistan, miten elokuvassa juoni tuntui etenevän jouhevammin ja pidin lopusta alkuperäisversiota enemmän.

Huhhuh, selvisinpäs koitoksesta, vaikka vastaamiseen kuluikin useampi päivä!
Heitän haasteella seuraavia:

Yöpöydän kirjat-blogin Niina

Hurja hassu lukija-blogin Jassu

Kirsin kirjanurkka-blogin Kirsi

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Rudyard Kipling: Viidakkokirja

©Hande
Rudyard Kipling: Viidakkokirja
Otava 2009

Kävin katsomassa parisen viikkoa sitten live action-version Disneyn Viidakkokirjasta. Silloin mieleeni muistui, että omistan alkuperäisen romaaniversion, ja että se on vielä lukematta. Halusin selvittää, millainen on populaarikulttuuria suuresti inspiroinut teos, joten otin sen luettavakseni.

Viidakkokirja on kokoelma tarinoita, joista suurin osa sijoittuu Intian viidakoihin. Tarinoiden enemmistö seuraa susien joukossa varttuneen Mowgli-pojan vaiheita, mutta keskiöön pääsee muitakin hahmoja sekä paikkoja. Ne ovat mukavia pikku tarinoita, joita voi lukea esimerkiksi tauoilla ilman, että kesken jättäminen alkaa ahdistaa. Siksi otinkin tämän mielelläni mukaan töihin.

Tarinat ja niiden hahmokaartit ovat monipuolisia. Romaanissa on paljon mielenkiintoisia hahmoja, joista osasta pidän ja osasta en. Mowgli on ollut mielestäni ärsyttävä jo kahden näkemäni filmatisoinnin perusteella, eikä asenteeni kirjan lukemisen myötä muuttunut - hänestä tulee kuitenkin esiin muitakin puolia, jotka lieventävät ärtymystäni häntä kohtaan. Monet eläinhahmot voittivat minut puolelleen, mutta ylitse muiden nousi musta pantteri Bagheera. Hän on ollut suosikkini Disneyn elokuvien perusteella ja oli mukavaa huomata, ettei hänen persoonaansa oltu muutettu niihin.

Romaani on viihdyttävä, mutta se sisältää muutamia epäkohtia: tarinoista heijastuu 1800-1900-lukujen vaihteen konservatiiviset asenteet ärsyttävällä tavalla. Tuli jopa irvisteltyä välillä kuin petoeläin jollekin pienelle sivuhuomautukselle, joka kuitenkin kertoi liikaa kirjoittajan minua etovasta asennemaailmasta. Lisäksi kirjan Mowgli-tarinat etenivät epäkronologisessa järjestyksessä, mikä muutti teoksen rakenteen melko sekavaksi.

Huonoista puolistaan huolimatta teos ei ole epäonnistunut, pikemminkin päinvastoin: Kipling on saanut vaikutteita kirjaansa intialaisista tarinoista ja on kuvaillut lukuisia eläimiä sekä niiden käytöstä onnistuneesti. Hän on selkeästi perehtynyt aiheeseen hyvin, minkä ansiosta kertomukset tuntuvat uskottavilta, vaikka niissä on myös muutamia yliluonnollisia piirteitä.

Viidakkokirja on kiehtova tarinakokoelma, jossa pääsee tutustumaan Intian viidakoiden laajaan eläinkuntaan. En suosittelisi tätä kovin pienille lapsille, sillä kertomuksissa on jonkin verran melko raakojakin kohtia, mutta kouluikäisestä eteenpäin tämä on viihdyttävää luettavaa.

Arvosana: ✮✮✮½

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Tulossa pian: Blogistanian kesälukumaraton

Aurinko helottaa. Ilma on hiostavaa. Sen sijaan, että olisi ulkona, muuan kirjabloggaaja miettii päänsä puhki valmistautuessaan suureen koitokseen: Kesälukumaratoniin. Maraton on bloggaajan toinen, joten lukemistoa on valikoitu jo melko varmoin ottein. Ilmassa on aistittavissa myös jännitystä - lukujumin iskeminen pelottaa, mutta vielä enemmän bloggaajaa mietityttää, onnistuuko hän rikkomaan edellisen maratoninsa sivumääräennätyksen...

Kun Ja kaikkea muuta-blogin Minna ilmoitti emännöivänsä tänä kesänä lukumaratonia, olin heti ilmoittautumassa mukaan, Ystävänpäivän lukumaratonin kokemuksesta rohkaistuneena. Aloin haalia kirjoja koitosta varten jo hyvissä ajoin ja nyt pinoni on valmis.

©Hande

Hyllystäni löytyy vielä useita lukemattomia sarjakuvia ja ne olivat selkeästi hyvä valinta edelliselläkin kerralla, joten luen niitä tälläkin kerralla. Minulla on myös kesken kaksi tiiliskiveä, joita jatkan urakan aikana. Lisäksi mukaan mahtuu vielä yksi ohuempi klassikko, joka saapui postissa parisen viikkoa sitten. Alla lukulistani kokonaisuudessaan:
  • Douglas Adams: Linnunrata
  • Brian Azzarello: Jokeri
  • Cervantes: Don Quijote
  • The Flash by Geoff Johns Book One
  • Grant Morrison: Batman - Arkham Asylum
  • Tom Taylor: Injustice - Gods Among Us Tear Two Vol. 2
  • Émile Zola: Thérèse Raquin

Näiden lisäksi ajattelin lukea Rowlingin Harry Potter and the Goblet of Fire-kirjaa, jos saan varaukseni maraton-päivään mennessä. Aion tehdä tälläkin kertaa maratonista postauksen, jota päivitän rupeaman edetessä.

Nyt vain sitten odottelemaan h-hetkeä, joka koittaa kahdeksan päivän päästä - IIK!

Osallistutko sinäkin tähän lukumaratoniin? Mitä olet ajatellut lukea?

torstai 30. kesäkuuta 2016

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

©Hande
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Tammi 2008

Tein kaksi vuotta sitten Helsingin kirjamessuilla erinomaisen löydön: Harry Pottereiden kääntäjän kirjan työstään Rowlingin saagan parissa. Rakastan Pottereiden suomennoksia, joten kirjan mukaan nappaamista ei tarvinnut miettiä lainkaan. Tuolloin minulla oli kuitenkin menossa yksi Batman-kausistani, joten teos jäi hyllyyn odottamaan aikaansa. Nyt Harry Potter-kärpänen on puraissut minua pahemman kerran: ennen Pollomuhkun ja Posityyhtysen aloittamista olin lukenut oheislukemiston lisäksi sarjan ensimmäisen osan englanniksi ja odottelin toista osaa kirjastosta, joten tämä oli mielestäni sopivaa välilukemista.

Kirjassa Kapari-Jatta kertoo hyvin seikkaperäisesti työstään suomentajana yleisesti sekä tietysti Pottereiden parissa - se urakka teki hänestäkin kuuluisan ja sai suuremman yleisön kiinnostumaan kääntämisestä. Teos sammuttaa hyvin tiedonjanoani kääntäjien työtä kohtaan: olen kyllä ymmärtänyt, ettei suomentaminen ole vain sanasta sanaan kääntämistä, mutten ole hahmottanut kunnolla, miten monivaiheinen ja aikaa vievä prosessi on.

Minusta on hauskaa, miten Kapari-Jatan kirjoitustyyli antaa vaikutelman, että rupattelisin hänen kanssaan teepöydän ääressä, enkä lue hänen työstään kirjan sivuilta. Teoksen tunnelma on leppoisa ja se on niin helppolukuinen, että lapsikin voisi lukea sen mielenkiinnolla. Tosin suomentaja sortuu jossain määrin itsensä toistamiseen - se häiritsee hiukan, muttei onneksi niin paljon, etten voisi kirjasta nauttia.

Pollomuhkussa ja Posityyhtysessä lukija pääsee perehtymään yksittäisten sanojen kääntämisen taustoihin. Minulle tuli kieltämättä ylpeä olo, kun olen tajunnut lukuisat sanaleikit asioiden, esineiden tai hahmojen nimissä. Selostuksista huomaa myös, miten Kapari-Jatta on suomentanut saagan ajan kanssa ja ajatuksella.

Vaikka nautin myös yksittäisten sanojen käännöksiin tutustumisesta, olen hyvin iloinen, että mukaan on sisällytetty myös tietoa siitä, miten Kapari-Jatta on pyrkinyt sisällyttämään suomennoksiin alkuperäisversioiden hengen. Se on kuitenkin ollut pääsyy sille, että olen alun alkaenkin rakastunut velhopojan seikkailuihin Tylypahkassa.
Hyvänkin, kauniisti hengittävän tekstin voi pilata hukkaamalla hengityksen, kääntämällä kaiken yhdeksi pötköksi, luikkimalla pintoja pitkin. Tätä voi havainnollistaa vaikkapa lukemalla jotain kirjaa ääneen siten, että kuvittelee sen olevan vierasta kieltä, josta ei ymmärrä höykäsen pölähtämää: lukemalla pelkät kirjainten muodostamat sanat ajattelematta lainkaan, mitä ne tarkoittavat ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa. Kenties vielä tehokkaampaa on pyytää kaveria lukemaan pelkät sanat ja kuunnella itse. Takaan ettei lempikirja kuulosta lempikirjalta.
Pollomuhku ja Posityyhtynen saa kunnioittamaan kääntäjiä ja heidän työtään entistä enemmän. Se on sopivaa lukemista Harry Pottereiden ystäville, mutta myös heille, joita kiinnostaa tietää suomentamisesta yleisellä tasolla.

Arvosana: ✮✮✮✮

Pollomuhkun ja Posityyhtysen lukemisen myötä sain taas yhden kirjan lisättyä Okklumeus-haasteeseen. Nyt saldoni on seitsemän kirjaa ja lukutasoni Tylypahkan rehtori. Enää yhtä kirjaa vaille ja olen saavuttanut ylimmän tason. :D

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ultimate Harry Potter-tag

©Hande

En malttanutkaan pitää näppejäni erossa Harry Potter-kirjoista, joten palasin niiden pariin - tällä kertaa englanniksi. Olen lukenut jo Viisasten kiven sekä Salaisuuksien kammion ja minulle iski suuri Harry Potter-innostus niiden myötä. Löysin internetistä laajan Potter-tagin, jonka päätin kääntää ja vastata sen kysymyksiin. Mukana on myös elokuva-aiheisia kysymyksiä, mutta muuten vastaan kysymyksiin kirjojen perusteella.

HUOM! Tag sisältää kysymyksiä, joiden vastaukset voivat paljastaa merkittäviä kohtia kirjasarjan juonesta. Jos Harry Potterit kiinnostavat, mutta ovat vielä lukematta, ei kannata lukea tätä tekstiä.

YLEISTÄ

1. Mikä on lempikirjasi?
Puoliverinen prinssi. Se tuntuu mielestäni eheimmältä, sillä kirja on selvästi osa suurempaa kokonaisuutta, mutta sisältää silti oman, hienon tarinansa. Lisäksi monet henkilöhahmot kehittyvät valtavasti ja heistä paljastuu paljon uusia, kiehtovia puolia.

2. Mistä kirjasta pidät vähiten?
Feeniksin kilta. Kyllä minä pidän tästäkin osasta, mutta siinä Rowling sortuu mielestäni käyttämään turhan paljon ärsyttäviä, tarinankerronnallisia kliseitä. Romaanissa on myös pari sivujuonta, joita pidän melko turhina.

3. Mikä on suosikkielokuvasi?
Viisasten kivi tai Salaisuuksien kammio, en osaa päättää. Ne ovat uskollisimpia kirjoille ja rakastan pääkolmikon yhteen hitsautumisen prosessia elokuvissa. Kaiken lisäksi Viisasten kivi teki minusta vannoutuneen Alan Rickman-fanin, koska minusta hän oli Kalkaroksena kuin suoraan kirjan sivuilta nostettu.

4. Entä mikä on inhokkielokuvasi?
Feeniksin kilta. Käsikirjoituksessa on menty monessa kohtaan metsään: juonen kannalta tärkeitä kohtia on jätetty pois ja tilalle tungettu turhia kohtauksia, joista kaikki eivät olleet edes kirjassa. Elokuva on myös Potter-sarjan ainoa, jota katsoessa sorruin katsomaan kelloa kesken kaiken (olin elokuvateatterissa).

5. Lempisitaattisi?
Miksi, oi miksi, tässä kysytään niin vaikeita? :D En pysty millään valitsemaan yhtä sitaattia, joten saatte yhden hinnalla kolme (oikeasti niitä suosikkeja olisi paljon enemmän):

"Onko totta, että sinä huusit professori Pimennolle?"
"On", Harry sanoi.
"Nimitit häntä valehtelijaksi?"
"Niin."
"Sanoit hänelle, että hän-joka-jääköön-nimeämättä on palannut?"
"Niin."
Professori McGarmiwa istuutui pöytänsä taakse ja rypisti otsaansa. Sitten hän sanoi: "Ota keksi, Potter."

"Oon mikä oon, enkä häpee. 'Älä ikuna häpee', mun isäpappa tykkäs sanoo, 'jotkut pitää sitä pahana, mutta semmosilla ei kannata mieltään vaivata.' Ja oikeessa se oli."

"Aina."

6. Kuka on suosikkisi Weasleyn perheestä?
Rakastan koko Weasleyn perhettä, mutta jos on aivan pakko valita, suosikkini ovat Fred ja George - heitä en suostu erottamaan toisistaan. Heidän huumorintajunsa vetoaa minuun ja pidän siitä, miten ilkikurisista luonteistaan huolimatta he eivät kiusaa ketään ja puolustavat perheenjäseniään sekä ystäviään.

Minun on annettava myös kunniamaininta Arthurille, sillä hän on aivan mahtava isä ja rakastan hänen jästi-intoiluansa.

7. Kuka on suosikkisi naispuolisista hahmoista?
Yhden suosikin valitseminen mihinkään ei ole erikoisalaani, joten sanon taas kolme: Hermione, Luna ja professori McGarmiwa. He ovat kaikki älykkäitä, neuvokkaita, rohkeita ja saavat sarjan aikana paljon ikimuistoisia puheenvuoroja. Rakastan myös sitä, miten he kaikki - erityisesti Luna - ovat rohkeasti sitä mitä ovat, välittämättä muiden mielipiteistä.

8. Suosikkipahis?
Tähän on vastattava, että itse pääkonna, lordi Voldemort. Alusta asti hänestä haluaa saada tietää enemmän ja mikä parasta, ajan myötä moniin kysymyksiin annetaan vastaus. Hän ei ole karikatyyrinen pahis, joka vain on paha, vaan hänellä on uskottavat motiivit ja taustat, jotka ovat saaneet hänet toimimaan kirjoissa kuvaillulla tavalla.

Myös Dolores Pimento on hieno pahis, sillä hän on täysi hirviö harmittomalta ja typerältä vaikuttavan ulkokuorensa alla. Voldemortia päädyin jopa säälimään ajan myötä, mutta Pimentoa vihaan sydänjuuriani myöten, eikä mikään saa sitä muutettua. :D

9. Entä suosikkisi miespuolisista hahmoista?
Töherrykseni vuodelta 2008. :D
©Hande
Jälleen kerran, minulla ei ole vain yhtä suosikkia. Eniten pidän Remus Lupinista, Nevillestä, Harrysta ja Severus Kalkaroksesta (kyllä, luit aivan oikein).

Minuun vetoaa kolmessa ensiksi mainitussa heidän hyväsydämisyytensä, vaikka välillä Harryn käytös käykin hermoille.

Kalkaroksesta olen pitänyt alusta asti, vaikka välillä manaankin hänet käytöksineen alimpaan maan rakoon - rakastan hänen sarkastisuuttaan ja olen huomannut myös samastuvani häneen pelottavan paljon.

Kaikkia heitä yhdistää kaksi arvostamaani piirrettä: lojaalius ja rohkeus. Elämä on myös potkinut kaikkia neljää kovasti päähän, mikä voittaa minut heidän puolellensa.  

10. Suosikkiprofessori?
Tähänkin minulla olisi monta vahvaa ehdokasta, mutta eniten pidän Lupinista ja McGarmiwasta. He ovat opettajan tehtävässään ehdottomasti Tylypahkan parhaimmistoa - he ovat oikeudenmukaisia ja tietävät, mistä puhuvat. Lisäksi pidän kovasti siitä, että Lupin antaa myös aremmille ja huonommin menestyville oppilailleen mahdollisuuden loistaa.

KUMMAN TEKISIT MIELUUMMIN

11. Peset Kalkaroksen hiukset vai kuuntelet koko päivän Lockhartin itsekehua?
Pesen Kalkaroksen hiukset. Se kestää taatusti vähemmän aikaa kuin kokonaisen päivän - tosin veikkaan professorin hiusten kaipaavan useamman kuin yhden shampookäsittelyn. Ja ainahan voin pitää hanskoja tätä tehdessäni. Vaikka jotkut Lockhartin tempaukset huvittavatkin minua, inhoan hänen omahyväisyyttään ja tulisin hulluksi, jos joutuisin kuuntelemaan häntä edes tunnin, saatika vuorokauden.

12. Kaksintaistelet innostunutta Bellatrixia vai vihaista Mollya vastaan?
Bellatrix, ehdottomasti. Inhoan Bellatrixia, vaikka hän onkin kieltämättä mielenkiintoinen hahmo, mutta hän murhaa kylmäverisesti minulle monia rakkaita hahmoja, joten ei ihmekään, että haluaisin taistella häntä vastaan. Enkä missään nimessä haluaisi suututtaa Molly Weasleya, sillä hän on todistanut kaikille kirjat lukeneille, miten vaarallinen vastustaja tästä pullantuoksuisesta kotiäidistä tulee, jos hänet onnistuu suututtamaan.

13. Matkustat Tylypahkaan Tylypahkan pikajunalla vai lentävällä autolla?
Pikajunalla. Pääsisin tutustumaan junassa muihin tylypahkalaisiin ja onhan se varmasti hieno elämys kiitää Iso-Britannian halki maagiseen kouluun. 

14. Suutelet Voldemortia vai kylvet Pimennon kanssa?
Yök, mitkä vaihtoehdot... Kumpikaan näistä ei erityisemmin miellytä minua, mutta suutelen mieluummin Voldemortia. Vihaan Pimentoa niin paljon, etten todellakaan suostuisi olemaan hänen kanssaan samassa tilassa, etenkään samassa kylpyammeessa. Ja hehheh, kukaan ei määritellyt, minne Voldemortia pitää suudella, joten voisinhan muiskauttaa sen suukon poskelle tai käteen - ja kaikkoontua välittömästi paikalta pesemään suuni huolellisesti.

15. Ratsastat hevoskotkalla vai lennät Tulisalamalla?
Tämä oli todella vaikea! Olen haaveillut jo ennen Harry Potter-sarjan olemassaoloa luudalla lentämisestä, mutta minua houkuttelisi kuitenkin enemmän hevoskotkalla ratsastaminen. Se olisi varmasti erityisen hienoa, koska ratsaille pääsemisestä tietää, että on ansainnut olennon kunnioituksen. Mutta jos vain mahdollista, ottaisin molemmat vaihtoehdot!

ELOKUVASOVITUKSET

16. Tuntuiko joku hahmoista sinusta erilaiselta elokuvissa kuin kirjoissa?
Ginnyn elokuvaversio eroaa suuresti romaani-minästään. Ginny ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta pidän hänestä paljon enemmän kirjoissa: hän on fiksu ja sanavalmis tyttö, joka ei hätkähdä vähästä. Elokuvissa hän on paljon passiivisempi, mikä harmittaa minua.

17. Pidätkö enemmän jonkun kirjan elokuvaversiosta?
En missään nimessä. Kirjasarjat muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa kaikki langat solmitaan loppujen lopuksi yhteen. Pidän myös filmatisoinneista, mutta ne laskevat liikaa sen varaan, että kaikki katsojat ovat lukeneet kirjat - monia kokonaistarinan kannalta tärkeitä kohtauksia on jäänyt pois, monet kysymykset jäävät vaille vastauksia ja eritysesti loppupuolen elokuvissa edetään usein liian hätiköiden.

18. Kumpi on parempi Dumbledore: Richard Harris vai Michael Gambon?
Richard Harris, ehdottomasti. Hänestä huokuu se arvokkuus ja auktoriteetti, jota kirjoissa kuvaillaan. Hän onnistuu mielestäni myös paremmin ilmaisemaan Dumbledoren lempeän puolen. Olin aivan murtunut kuultuani, että hän oli menehtynyt syöpään (että minä vihaan sitä tautia).

Michael Gambon ei ole toivottoman huono, mutta minua raivostuttaa hänen "sekoilunsa" - enkä ikinä suostu antamaan anteeksi, että neljännessä elokuvassa hän raivosi Harrylle kysyessään, oliko poika laittanut nimensä liekehtivään pikariin, kun hänen olisi pitänyt olla rauhallinen ja huolestunut...

Lähde:
http://29.media.tumblr.com/tumblr_m1z5csFMUq1rsfiixo1_400.gif

19. Minkä hahmon tai tapahtuman poisjääminen elokuvista ärsyttää sinua eniten?
Riesun puuttuminen on huutava vääryys, vaikka ymmärränkin syyt hänen pois jättämiselleen. Kuitenkin Riesu tuntuu kirjoissa Tylypahkan sielulta ja olisi ollut hauskaa nähdä hänet valkokankaalla. Minua raivostuttaa myös erityisen paljon kahden tapahtuman vajaaksi jääminen elokuvissa: Kalkaroksen pahin muisto sekä Remuksen avioliitto ja isäksi tuleminen.

Kalkaroksen muistosta leikattiin kaikista tärkein kohta pois - se, joka olisi selittänyt hyvin paljon hänen motiivejaan (ai niin, eikä sitäkään ikinä kerrottu, että Voldemort kuuli ennustuksesta alun perin Kalkarokselta). Remuksen kehityskaaren olennaisimmat osat ovat hänen rakastumisensa ja isäksi tulemisensa. Olisin halunnut nähdä hänen sisäisen kamppailunsa syyllisyytensä ja onnellisuutensa välillä - puhumattakaan siitä, että hän lopulta pyytää Harrya poikansa kummisedäksi.

20. Jos voisit tehdä jonkun Potter-elokuvista uusiksi, minkä valitsisit?
Minun on valittava tähän useampi: Feeniksin kilta sekä Kuoleman varjeluksien molemmat osat. Nämä kaikki sortuivat siihen, että tärkeitä kohtauksia jäi vajaaksi tai kokonaan pois. Pitäisin huolen, että myös kirjoja lukemattomat katsojat saisivat kysymyksiinsä vastaukset.

TYLYPAHKA

21. Mihin tupaan koit aluksi kuuluvasi?
Siitä lähtien, kun luin Viisasten kiven ensimmäistä kertaa, olen pohtinut, mihin tupaan kuuluisin. Totta kai puntaroin tarkkaan, millainen luonteeni on - minulta löytyy paljon piirteitä kaikista tuvista, mutta tulin siihen lopputulokseen, että olisin Rohkelikko tai Korpinkynsi (kuulostanko nyt Hermionelta :D).

22. Mihin tupaan sinut on lajiteltu Pottermoressa tai muualla?
Liityin Pottermoreen neljä vuotta sitten ja olin sekä innostunut että hyvin jännittynyt lajittelutestistä, Pohdin vastauksiani tarkkaan, jotta tulos olisi oikea. Lajitteluhattu julisti lopulta, että olen Rohkelikko. Olin siis arvuutellut itsekseni mahdolliset tupani onnistuneesti. :D

23. Mikä oppiaine olisi suosikkisi?
Pimeyden voimilta suojautuminen ja taikajuomat - kyllä, olen todellakin ollut aina sitä mieltä, että taikajuomat olisi hyvin kiehtova oppiaine. Minä keittelin ja sekoittelin lapsena kaikesta kotoa löytyvästä taikajuomia - tämäkin harrastus on peruja Pottereita edeltävältä ajalta. Minulla on ollut myös outo kiinnostus myrkkyjä kohtaan. Pimeyden voimilta suojautuminen on myös erittäin kiehtova aine, sillä tunneilla on esitelty paljon mielenkiintoisia olioita ja loitsuja. Eikä koskaan ole pahitteeksi osata puolustautua pimeitä voimia vastaan.

24. Mikä loitsuista olisi sinusta hyödyllisintä oppia?
Olisi varmasti erittäin hyödyllistä osata suurin osa kirjoissa mainituista loitsuista, mutta jos on aivan pakko valita, niin varmasti joku parannusloitsu olisi hyödyllisin - sen avulla voisi auttaa monia ja mahdollisesti myös pelastaa lukuisia henkiä.
Tämäkin raapustus on vuodelta 2008.
©Hande

25. Kenen hahmon kanssa ystävystyisit Tylypahkassa välittömästi?
Tähänkään en osaa valita vain yhtä, etenkin kun tätä oli mietittäväkin jonkin aikaa. Varmaan Luna ja Hermione olisivat oppilaista sellaisia, joiden kanssa kemiat kohtaisivat nopeasti.

Lasketaanko professorit mukaan tähän? Silloin sanoisin ystävystyväni nopeasti Lupinin kanssa, samoista syistä kuin aiemmin valitessani suosikkihahmojani. Hänen kanssaan olisi myös mukavaa keskustella lukemistaan kirjoista - hän vaikuttaa lukutoukalta.

Pakko sanoa vielä yksi hahmo: Dobby! Muistin sopivasti, että hän on myöhemmin töissä Tylypahkassa. Hän on aivan ihana hahmo, josta en voi olla pitämättä, joten todennäköisesti myös hänestä tulisi ystäväni.

SEKALAISTA

26. Jos saisit omistukseesi yhden kuoleman varjeluksista, mikä se olisi?
Hömm... Minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista valita: elpymyskivi tai näkymättömyysviitta. Minulla olisi suuri kiusaus käyttää elpymyskiveä, sillä olen menettänyt monia läheisiäni ja olisi mukavaa saada jutella heidän kanssaan edes hetken.

Toisaalta, näkymättömyysviitta tulisi kaiken kaikkiaan hyödyllisemmäksi, kun miettii kokonaisuutta. Kyllä minä kuitenkin ottaisin näkymättömyysviitan - olisi hauskaa voida kulkea paikoissa huomaamatta tai tarpeen tullen piilottaa itsensä, läheisensä tai jonkin esineen.

27. Haluaisitko muuttaa jonkun asian kirjoissa (hahmo, tapahtuma jne)?
Ei minulla taida oikein olla mitään, mitä haluaisin muuttaa. Paitsi säästäisin suurimman osan hahmoista, jotka saavat surmansa sarjan aikana - inhoan, kun itselle rakkaita hahmoja kuolee...

28. Kuka on suosikkisi Kelmeistä?
Tätä ei tarvinnut miettiä hetkeäkään: Remus Lupin. Hän on hurmaava luonne ja tietää vastuunsa sekä opettajana että Harryn isähahmona. Hän ei myöskään osallistunut omana kouluaikanaan Kalkaroksen kiusaamiseen, vaikka katseen kääntäminen onkin mielestäni yhtä väärin kuin itse kiusaaminen. Hän on kuitenkin Kelmeistä ainoa, joka selkeästi katuu Kalkarosta kohtaan tekemäänsä vääryyttä ja yrittää hyvittää sitä jollain tavalla, vaikkei Kalkaros olekaan kovin anteeksiantavainen luonne.

29. Jos voisit herättää yhden hahmoista kuolleista, kuka se olisi?
Voi että, kun sarjassa on niin monta hahmoa, joiden kuoleman haluaisin peruuttaa... Listalleni pääsisi suurin osa menehtyneistä hahmoista, mutta jos on aivan pakko valita, herättäisin henkiin Remuksen sekä hänen vaimonsa, Tonksin - heistä en suostu valitsemaan vain toista. Remus oli juuri saamaisillaan ansaitsemansa onnellisen lopun, kun se riistettiin häneltä. Tonks sai kärsiä myös aivan tarpeeksi elämässään ilman tätäkin

Olisi myös julmaa jättää toinen heistä leskeksi, sillä se vaikuttaisi varmasti peruuttamattomasti heistä kumpaankiin. Tärkein syy kuitenkin heidän kuolleista herättämiseensä on se, että heiltä jäi jälkeen pieni poika, joka muuten varttuisi tuntematta omia vanhempiaan - minusta tarinaan ei tarvita enää yhtäkään sellaista lasta, heitä on aivan tarpeeksi ilmankin.

30. Kuoleman varjelukset vai hirnyrkit?
Varjelukset, tietysti. En halua tappaa ketään ja siten repiä sieluani useampaan osaan enkä halua olla kuolematon - kyllästyisin tai ahdistuisin ennemmin tai myöhemmin. Kuoleman varjelusten avulla voisin suojella itseäni mahdollisilta vaaroilta ja olisi kieltämättä mukavaa voida silloin tällöin jutustella edesmenneiden läheisteni kanssa.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka

©Hande
Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka
Otava 2014

Huomasin, etten ole lukenut melkein kolmeen kuukauteen mitään Roald Dahlilta, joten päätin korjata asian lainaamalla kirjastosta hänen ensimmäisen lasten kirjansa. Valikoin luettavakseni kyseisen teoksen, koska muistan lapsuudestani mainoksia kirjan filmatisoinnista - ne saivat tarinan vaikuttamaan kiinnostavalta ja halusin saada selville, mitä siinä tapahtuu.

Jaakko on orvoksi jäänyt poika, joka joutuu asumaan kaameiden tätiensä luona. Hänen ankeaan elämäänsä tulee muutos, kun puutarhan lähes kuolleeseen persikkapuuhun ilmestyy hedelmä, joka kasvaa lopulta valtavaksi. Eräänä päivänä Jaakko huomaa hedelmässä olevan pienen aukon ja ryömii sisään - tästä alkaa hänen elämänsä suurin seikkailu.

Kertomuksen kirjoitustyyli on sama, Dahlin tavaramerkiksi myöhempien teosten myötä muodostunut hullunkurisuus: tarina sisältää mielikuvituksellisia asioita ja perustunnelma on hyväntuulinen, mutta taustalla on myös vakavia teemoja. Lisäksi tarina on opettavainen ja kannustava.

Jaakko ja jättipersikka on minusta parempi kuin Nilviöt, muttei vedä vertoja muille lukemilleni Dahlin kirjoille. Jotkut Jaakon ja jättipersikan hahmot olivat mielestäni ärsyttäviä, eikä tarina ollut yhtä hyvä kuin Matildan, Kuka pelkää noitien sekä Jalin ja suklaatehtaan juonet. Se oli kuitenkin viihdyttävä hyvän mielen kirja, jonka luin mielelläni.

Arvosana: ✮✮✮

Kuten arvata saattaa, luin teoksen osana Roald Dahl-lukuhaastetta. Jaakko ja jättipersikka oli viides haastetta varten lukemani kirja ja olen täten saavuttanut tason Ylinoita.