Anna Krohn, Lasse Lehtinen & Janne Virkkunen (toim.): Minä & Sibelius - 20 näkökulmaa säveltäjämestariin

©Hande

Anna Krohn, Lasse Lehtinen & Janne Virkkunen (toim.): Minä & Sibelius - 20 näkökulmaa säveltäjämestariin

Karisto 2014

Lähdin mukaan kirjabloggaajien joulukalenteriin ja valitsin luukukseni kahdeksannen päivän, sillä se on Jean Sibeliuksen syntymäpäivä. Valinnan tehtyäni päätin lukea aiheeseen sopivan kirjan, ja valintani kohdistui viime vuoden Helsingin kirjamessuilta osamaani Minä & Sibelius-teokseen.

Kirja sisältää 19 henkilön kertomukset suhteestaan Suomen kuuluisimpaan säveltäjään sekä paljon kuvamateriaalia Sibeliuksesta sekä hänen töistään. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin musiikin ammattilaiset sekä harrastelijat, tutkijat ja mahtuu mukaan myös pari Sibeliuksen jälkeläistä.

Minä & Sibelius on poikkeuksellinen teos lukemistossani, sillä sitä ei tarvitse lukea orjallisesti alusta loppuun järjestyksessö, vaan luettavan näkökulman voi valita senhetkisen mieltymyksensä mukaan. En olisi uskonut, että tällainen toimintatapa vosi tuntua niin vapauttavalta, mutta niin siinä minun kohdallani kävi - aloin lukea kirjaa kapinallisesti sekalaisessa järjestyksessä.

Teos on hyvin mielenkiintoinen lukuisine kertomuksineen: oli hauskaa lukea erilaisten ihmisten näkökulmia, joissa painottuivat erilaiset asiat riippuen esimerkiksi henkilön ammatista ja musiikkimieltymyksistä. Minua kiehtoivat erityisen paljon Sibeliuksen kahden lapsenlapsenlapsen, Jaakko Ilveksen sekä Janne Virkkusen kertomukset, sillä heillä oli kummallakin jonkin verran muistoja säveltäjämestarista itsestään sekä hänen kodistaan Ainolasta sen ollessa vielä asutettuna.

Minä & Sibelius sai minut pohtimaan omaa suhdettani säveltäjään - tästä inspiroituneena kirjoitinkin vastuullani olleen kahdeksannen luukun kirjabloggajien joulukalenteriin. Pohdiskelu herätti minussa monia nukuksissa olleita, rakkaita muistoja Sibeliukseen ja hänen musiikkiinsa liittyen. Minä & Sibelius on otollista luettavaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita Sibeliuksesta ja kuulemaan näkökulmia, jotka heijastelevat säveltäjää nykypäivään.

Arvosana: ✮✮✮✮½

P. S. Kävin viime vuoden kirjamessuilla kuuntelemassa myös teokseen liittyvän ohjelman, ja siellä haastateltavana olleet teoksen toimittajat huomauttivat kirjan olevan ulkonäkönsä osalta erinomainen kahvipöytäjulkaisu. Olen samaa mieltä - kirjaa kelpaisi totisesti pitää näytillä kahvi- tai sohvapöydällä!

Tom Taylor & Brian Buccellato: Injustice - Gods Among Us Year Three Vol. 1 & 2

©Hande

Tom Taylor & Brian Buccellato: Injustice - Gods Among Us Year Three Vol. 1 & 2

DC Comics 2016

Olen ollut niin kiireinen arkielämässäni sekä haastelukemiston parissa, etten ole ehtinyt jatkaa Injustice-sarjan lukemista. Kapasin kuitenkin romaanien väliin nopeaa luettavaa, enkä malttanut pitää itseäni enää jännityksessä jatkokertomuksen suhteen.

Batman liittolaisineen on päässyt supersankareiden sisällissodassa hetkellisesti niskan päälle. Kulissien takana suunnitellaan kuitenkin jo uusia siirtoja sekä Yön ritarin että Teräsmiehen leirissä. Taikuus pääsee avainasemaan useiden hahmojen, kuten Spectren, Dr. Faten ja Zatannan myötä. Kiistan kumpikin osapuoli haalii lisää liittolaisia, mutta onko heillä myös omia motiivejaan valitsemansa puolen avustamiselle?

Injusticen kolmannessa vuodessa keskitytään eniten Batmaniin ja hänen separatistijoukkoihinsa. Tarinaan tulee mukaan myös uusia hahmoja, muun muassa John Constantine, Detective Chimp ja Deadman - kaikki DC:n hahmoja entuudestaan. Tosin minulle nämä hahmot eivät ole vanhastaan erityisen tuttuja, mutta se ei haitannut tarinan ymmärtämistä.

Kolmannen vuoden ensimmäinen osa tempaisi minut sataprosenttisesti mukaansa: tarina oli erittäin kiehtova, Taylor pitää edellisissä osissa luomansa langat hyvin käsissään ja hahmojen kehitys on upeaa seurattavaa. Mukaan mahtui kosolti myös yllättäviä juonenkäänteitä ja se herätti minussa varsinaisen tunteiden myllerryksen. Vaikka mukaan mahtui paljon positiivisia yllätyksiä, tarinan ympärillä vallitsee koko ajan pahaenteisyyden ilmapiiri, minkä vuoksi luin myös toisen osan yhteen menoon.

Toisen osan kohdalla kirjoittaja vaihtuu: Tom Taylorin tilalle astuvat Brian Buccellato sekä Ray Fawkes. Valitettavasti muutoksen huomaa tarinan laadussa, sillä monet tarinan käänteistä ovat erittäin ennalta-arvattavia. Kolmannen vuoden toinen puolikas ei ollut onneksi kuitenkaan epäonnistunut täysin: teos vie mielestäni tarinaa hyvin eteenpäin ja joidenkin hahmojen kehittyminen on erittäin onnistunutta. Mukana on myös takaumia, jotka selittävät edellisten osien juoniaukkoja kelvollisesti.

Sarjakuvien kuvituksesta on vastannut seitsemän taiteilijaa, joista osa on työskennellyt myös edellisten osien parissa. Tämä takaa osien välisen yhtenäisyyden, vaikka variaatioita onkin havaittavissa. On mukavaa huomata, että tarinakokonaisuudella on omanlainen kuvitustyylinsä.

Injustice - Gods Among Us Year Three alkoi Taylorin takuulaadukkaalla otteella, joskin taso laski jonkin verran Buccellaton ja Fawkesin astuttua Taylorin saappaisiin. Tästä huolimatta myös toinen osa oli nautittavaa luettavaa ja kokonaisuus oli toimiva. Odotan mielenkiinnolla sitä, että saan neljännen vuoden käsiini.

Arvosana (Vol 1): ✮✮✮✮✮

Arvosana (Vol. 2): ✮✮✮✮

Kirjakuva päivässä-haaste: kuvat 5-11

Kirjakuva päivässä-haaste jatkuu. Ohessa tämän viikon kuvat ja hiukan selityksiä niille.

Kuvat päiviltä 5-8.
©Hande

5. Talvinen kansikuva
Hyllystäni löytyikin useampikin kriteerin täyttävä kansikuva, mutta John Boynen Tarkoin vartioidun talon vetosi minuun eniten. Romanovien hallintokauden viimeisille vuosille sijoittuva romaani paljastaa aikakautensa jo kannessa: kauniit vaunut lumihangessa suuntanaan mahdollisesti Talvipalatsi.

6. Leffa oli parempi...
Kävin katsomassa Tähtisumua-elokuvan aikoinaan elokuvateatterissa ja pidin siitä kovasti. Jälkikäteen luin kirjan, mutta jouduin pettymään, sillä tällä kertaa elokuva oli ollut alkuperäisteosta parempi. Tähtisumua on minun kohdallani ainoa teos, josta olen tätä mieltä.

7. Pitkäniminen kirja
Luin viime vuonna Sherlock Holmesiin kaukaisemmin liittyvän kirjan taistelulaji bartitsusta. Naureskelin jo tuolloin teoksen todella pitkälle nimelle, mutta tätä haastetta varten se on täydellinen, sillä se on kokoelmani pisin kirja nimensä osalta.

8. Ihmeelliset otukset
Postiluukustani tipahti muutama päivä sitten sopivasti Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuvan käsikirjoitus, joten päätin tylsästi käyttää sitä tämän päivän haastekuvana. En valitettavasti onnistunut juksaamaan kumpaakaan kissoistani yhteiskuvaan kirjan kanssa, joten minun oli tyydyttävä käyttämään rekvisiittana Funko Pop-figuurejani.

Kuvat päiviltä 9-11.
©Hande

9. Nostalginen lastenkirja
Mauri Kunnaksen Rikun, Roopen ja Ringon seikkailut oli niin sanottua kovaa kamaa, kun olin pieni: vanhempani saivat lukea kirjaa minulle ja siskolleni monet kerrat ja jatkoin sen lukemista silloinkin, kun opin lukemaan itse.

10. Lukuhetki
I am vengeance! I am the night! I AM BATMAN!
Minulta löytyy aivan ihana kotihaalari, joka pehmeä ja lämmin - oikein sopiva siis koleisiin talvipäiviin. Minulla on tällä hetkellä menossa Molièren Ihmisvihaajaa ja suosikkipaikkani lukemiseen on sohvani kulmanurkkaus, joten ei muuta kuin Batman-haalari päälle ja lukemaan!

11. Askartelu- tai käsityökirja
Ystäväni löysi aikoinaan Rachel Matthewsin Knitoraman minulle kirpputorilta. Teoksen ohjeet saivat minut nauramaan niin kovasti, että minun oli pakko ostaa se: kirja sisältää muun muassa ohjeet rintaliivien, suklaakakun, kengännauhojen ja käsikranaatin neulomiseen.

James Bowen: Katukatti Bob

©Hande

James Bowen: Katukatti Bob

WSOY 2014

Katukatti Bob on ollut pitkään lukulistallani, mutta sen lukeminen on lykkääntynyt tähän asti. Sain kuitenkin syyn tarttua teokseen Kirjavat kissat-lukuhaasteen myötä. Lainasin kirjan vanhemmiltani ja ahmaisin sen alle vuorokaudessa.

Kuten Säästä ajatuksesi eläviä varten, myös Katukatti Bob on tositarina: Bowen oli kirjan tapahtuma-aikaan vieroitusohjelmassa mukana oleva narkomaani. Hän löysi kotialonsa rappukäytävältä melko huonokuntoisen kissan, jonka otti luokseen hoitaakseen sen terveeksi. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, sillä aikoessaan päästää kissan takaisin vapauteen, se alkaa seurata tuolloin katusoitolla itsensä elättänyttä Bowenia. Bobiksi nimetystä kissasta ja Jamesista tulee erottamaton parivaljakko.

Teos on todella nopealukuinen: olin sen lopussa jo ennen kuin huomasinkaan asiaa. Tarina vei mukanaan enkä huomannut ajankulua lainkaan. Kirja tarjosi minulle uutta tietoa, sillä se kertoo elämästä kodittomana, vieroitushoidosta sekä eläinlääkärisysteemistä Isossa-Britanniassa. Kirjaa lukiessani aloin arvostaa sitä, miten minulla on aina ollut katto pääni päällä.

Katukatti Bob on erittäin sydäntälämmittävä kertomus ihmisen ja kissan välisestä ystävyydestä - siinä on paljon hauskoja, mutta myös vakaviakin tilanteita ja se on täydellinen esimerkki siitä, miten suuri merkitys lemmikillä voi olla. Bowenin teos kertoo osuvasti myös siitä, miten toisen elämästä vastuun ottaminen voi auttaa nousemaan syvästäkin suosta.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

Kirjabloggaajien joulukalenteri - 8. luukku

Olen tämän vuoden aikana päässyt kunnolla sisään kirjabloggaajien yhteisöön, joten päätin uskaltaa osallistua myös joulukalenterin tekoon.

Tänään on kulunut 151 vuotta siitä, kun kuuluisin suomalainen säveltäjä, Johan "Jean" Sibelius, syntyi. Vaikka Sibeliuksella on ollut paikkansa suomalaisten ja myös ulkomaalaisten sydämissä, hän sai liputuspäivän vasta viisi vuotta sitten. Muistan ensimmäisen kerran todella hyvin: opiskelin tuolloin Sibelius-lukiossa ja meidän koulumme oli aiemminkin juhlistanut säveltäjää, jolta koulu oli nimensä saanut. Juhlallisuudet olivat samanlaiset kuin ennenkin, mutta tunsin suurta ylpeyttä siitä, että vihdoinkin maassamme liputettiin suomalaisen musiikin kunniaksi.

©Hande

Ostin viime vuoden Helsingin kirjamessuilta Anna Krohnin, Lasse Lehtisen ja Janne Virkkusen toimittaman teoksen Minä & Sibelius - 20 näkökulmaa säveltäjämestariin. Kirja sisältää 19 henkilön kertomukset suhteestaan Sibeliukseen sekä kuvakokoelman säveltäjästä. Teoksen artikkelit olivat hyvin mielenkiintoisia ja ajattelin niiden innoittamana kirjoittaa omasta suhteestani Jean Sibeliukseen.

Kun olin pieni, luulin aluksi Sibeliuksen olevan ulkomaalainen - Jean Sibelius ei kuulosta kovin suomalaiselta nimeltä. Yllätyin ja ilahduin suuresti vanhempieni sivistettyä minua kertomalla, että Sibelius onkin niin sanotusti meidän omia poikia. Olin tykästynyt hänen musiikkiinsa ja huomasinkin tämän jälkeen Sibeliuksen olevan kaikkialla.

Kouluikään asti tiesin Sibeliuksesta vain hänen musiikkiteoksiaan ja hiukan miehen elämästä. Asia muuttui kuitenkin neljännellä luokalla, kun musiikin opettajani pisti meidät tekemään kirjallisen työn Sibeliuksesta - työmme käsittelivät säveltäjää erilaisista näkökulmista, sillä opettaja oli antanut muutaman tarkennetun aiheen, joista valita. Minä valitsin aiheeksi säveltäjämestarin perheen ja sainkin työn ansiosta lisätietoa hänestä.

Voi niitä aikoja, kun piti tehdä työt käsin. :D
©Hande

Olen soittanut viulua 6-vuotiaasta, enkä ole välttynyt Sibeliukselta silläkään saralla: ensinnäkin häntä on käsitelty laajalti musiikin teorian oppitunneilla - musiikkiopistossa soittavat opiskelevat myös teoriaa. Lisäksi olen saanut soittaa hänen musiikkiaan elämäni eri vaiheissa. Soitin yläasteikäisenä Helsingin lapsijouset-orkesterin riveissä, ja ohjelmistoomme kuului vuosien ajan muun muassa Sibeliuksen Andante Festivo - vaikken ole soittanut kappaletta vuosikausiin, muistan sen vieläkin ulkoa lukuisten harjoitus- ja konserttituntien myötä. Muistan myös ikuisesti, miten raikuvat aplodit saimme jokaisessa konsertissa kappaleen esittämisen jälkeen. Olen soittanut Sibeliusta myös yksityistunneilla: hänellä on lukuisia pienkappaleita pianolle ja viululle ja olen soittanut niistä osia vuosien varrella.

Peruskoulun päätyttyä hain Suomen musiikkiaiheisen erityistehtävän saaneeseen lukioon, Sibelius-lukioon, ja pääsin sinne musiikkilinjalle. Kuten jo aloituskappaleessa kerroin, siellä säveltäjää oli juhlistettu jo ennen kuin hänen syntymäpäivästään tuli virallinen liputuspäivä. Oli hienoa voida opiskella lukiossa, jossa pystyi opiskelemaan kosolti musiikkiaiheisia kursseja ympäristössä, joka kannusti musikaalisuuteen lukion perustehtävän lisäksi. Olin jo elämäni aikaisemmissa vaiheissa huomannut Sibeliuksen merkityksen suomalaisessa kulttuurissa, mutta se korostui entisestään opiskeltuani hänen mukaansa nimetyssä koulussa.

Viuluni ja Sibeliuksen
op. 78 nro 2: Romanssi.
©Hande

Sibeliuksessa minulle on luonnollisesti ollut tärkeintä musiikki, erityisesti tietyt kappaleet. Finlandia on tietysti ollut ensimmäisiä säveltäjän teoksista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä - olen kuunnellut sitä sekä soittanut ja laulanut Finlandia-hymniä erinäisissä tilanteissa. Lauluosuuttahan Sibelius ei ollut itse aikonut mukaan, mutta kun ajan saatossa ihmiset alkoivat tehdä sävelrunoon erilaisia sanoituksia ja laulaa niitä, Sibelius taipui. Finlandian lisäksi minulle erityisen rakkaita teoksia Sibeliukselta ovat viulukonsertto d-mollissa, Karelia-sarja, Andante Festivo sekä sävelruno Kullervo.

Minulle tulee aina Sibeliuksen musiikkia kuunnellessa hyvin kotoisa olo - siinä heijastuu suomalainen mielenmaisema sekä kunnioitus luontoa kohtaan. Sibeliuksen teokset ovat hyvin tunteikkaita ja hänen teosluettelostaan löytyy mitä erilaisimpiin tunnetiloihin sopivia kappaleita. Hänen säveltäjän uransa oli myös hyvin pitkä, joten siihen mahtuu paljon Suomen historian käännekohtia, minkä myös huomaa musiikkia kuunnellessaan. Palaan herkästi Sibeliuksen musiikin pariin, kun minulla koti-ikävä tai kaipaan rauhaa kiireiden keskellä.

En ole lukenut Minä & Sibelius-kirjan lisäksi pitkään aikaan mitään Sibeliukseen liittyvää kirjallisuutta. Kirjaihmisenä minulla on kuitenkin lukulistalla useampia teoksia, joita haluaisin häneen liittyen lukea. Alla on lyhyt lista Sibeliukseen, hänen elämäänsä ja musiikkiinsa liittyvistä kirjoista, joihin haluaisin tarttua:

• Sakari Ylivuori: Sibeliuksen lampaanviulu - tarinoita sävelten takaa
• Jean Sibelius: Päiväkirja 1909-1944
• Esko Häkli ja Severi Blomstedt: Ainola - Sibeliusten koti Järvenpäässä
• Jenni Kirves: Aino Sibelius - ihmeellinen olento

♪♫ Hyvää Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää! ♪♫

Kirjabloggaajien joulukalenterissa mukana olevat blogit:

1. Hyllytontun höpinöitä
2. Luetaanko tämä?
3. Limalepakon kirjablogi
4. Lukuhumua
5. Aarrekirjasto
6. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
7. Pieni kirjasto
8. Tuntematon lukija
9. Kirja hyllyssä
10. Hurja Hassu Lukija
11. Dysphoria
12. Annelin kirjoissa
13. Lukutoukan kulttuuriblogi
14. Aina joku kesken
15. Satun luetut
16. Kirjaluotsi
17. Tuulevin lukublogi
18. Hannan kirjokansi
19. Kirjakaapin avain
20. Pauline von Dahl
21. Unelmien aika
22. Luettua elämää
23. Karvakasan alta löytyi kirja
24. Pikun kirjablogi

Kirjakuva päivässä-haaste: kuvat 1-4

Kirjablogi Rougen Emilie järjestää nyt joulukuussa kirjakuva päivässä-haasteen, johon päätin osallistua. Päivitän kuvia reaaliajassa Facebookiin ja Twitteriin, mutta teen blogiini viikoittain koonnin, jossa avaan tarkemmin ottamiani kirjakuvia. Yllä olevassa kuvassa näkyvät kunkin päivän aiheet.

©Hande

1. Top 3 (tällä hetkellä)

Olen ollut aina huono valitsemaan pientä määrää suosikkeja, saatika asettamaan niitä paremmuusjärjestykseen. Onnistuin kuitenkin valitsemaan tämän vuoden lukemistosta kolme sykähdyttävintä ja mielenpainuvinta kokemusta - trioa en ole asettanut paremmuusjärjestykseen, ne ovat kaikki yhtä hyviä.

Grant Morrison: Arkham Asylum

Batman vaeltelee vankien valtaamassa Arkham Asylumissa - samalla sukelletaan vankimielisairaalan taustoihin sekä Batmanin mielenliikkeisiin. Sarjakuva oli yhtäaikaa sekä typerä että nerokas ja voitti minut puolellensa psykologisella otteellaan kuin myös lukuisilla alluusioillaan.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Moyesin romaani oli todellinen yllättäjä, sillä en erityisemmin välitä chick litistä, mutta silti rakastuin siihen. Neliraajahalvaantuneen miehen ja tämän henkilökohtaiseksi avustajaksi ryhtyvän, pikkukaupunkiin jumittaneen naisen tarina käsittelee vakavia aiheita kepeällä tyylillä.

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini

Narsistisen teinipojan tarinan kertova romaani teki minuun suuren vaikutuksen yhteiskuntakritiikillään sekä ristiriitaisia tunteita herättävällä päähenkilöllään. Vaikka lukeminen oli ajoittain hyvinkin ahdistavaa, en kuitenkaan pystynyt laskemaan teosta käsistäni.

©Hande

2. Suosikkigenre(t)

Kuten minulla ei ole yhtä suosikkikirjaa, minulla ei ole myöskään yhtä suosikkigenreä. Minun oli pohdittava pidemmän aikaa, mitkä lajityypit ovat minulle kaikkein rakkaimmat ja sain valikoitua viisi: sotakirjallisuus, historialliset romaanit, klassiset arvoitusdekkarit, psykologiateokset sekä sarjakuvat.

©Hande

3. Kansikuvarakkautta
Tavallisesti minun tapauksessani kokonaisuus ratkaisee kirjan kiinnostavuuden, mutta joskus kansikuva vetää minua niin vahvasti puoleensa, että olisin valmis ostamaan sen jopa lukematta takakantta. Luin kyllä kaikkien kuvassa esiintyvien teosten takakannetkin, mutta niiden kansikuvitus sai minut tutkimaan niitä tarkemmin.

©Hande

4. Sukkasunnuntai!
Syksyn ja talven yksi parhaista puolista on se, että voi pitää villasukkia jalassa. On erittäin tunnelmallista lukea kirjaa, kun jalassa ovat itse neulotut sukat - nämä sukat saivat inspiraation ajalta, jolloin katsoin vielä Putousta. Rakastuin Antsku-nimisen sketsihahmon villasukkiin ja päätin tehdä samanlaiset. :D

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten

©Hande

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten

Kosmos 2016

En ole yleensä kovin suuri "elämässäni tapahtui suuri mullistus, tein matkan kauas kotoa löytääkseni itseni"-kirjojen ystävä - en edes ole varma, onko genrelle mitään nimeä. Päätin kuitenkin kokeilla tätä teosta, sillä jokin siinä veti minua puoleensa, vaikken osaakaan selittää sitä sen tarkemmin. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos on tositarina: Elomaan veli teki itsemurhan, minkä johdosta hänen elämänsä suistui raiteiltaan. Elomaa kokee olevansa eksyksissä ja lähtee matkalle Aasiaan joogaamaan, hoitamaan orankeja sekä vain oleilemaan riisipeltojen läheisyyteen. Kirja kertoo, miten Elomaa käsittelee menetysiään matkansa aikana.

Aluksi teos tuntui etenevän tutun kaavan mukaan: ensin kerrotaan ylimalkaisesti, mitä on tapahtunut ja sitten lähdetään matkalle aiemmista tapahtumista johtuen, Kuitenkin tarinan edetessä se iski ajoittain syvälle sisimpääni, ja vielä aivan yllättävissä kohdissa. Minun ja Elomaan kokemukset ovat olleet hyvin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Olen ollut itsekin useamman kerran tekemisissä kuoleman kanssa, joten Elomaan kokemuksia oli helppo ymmärtää.

Kirja tarjosi myös kiintoisan kurkistuksen erilaisiin kulttuureihin. En tunne kovin hyvin Aasian maiden tapoja tai elämää, joten sain  teoksen avulla paljon uutta tietoa. Ei sitä voi sanoa kaiken kattavaksi matkaoppaaksi, muttei se ole kirjan tarkoituskaan.

Suurimmaksi osaksi Säästä ajatuksesi eläviä varten oli kiinnostavaa luettavaa, mutta harmikseni loppuvaiheessa Elomaa sortuu toistelemaan turhaan jo aiemmin sanomiaan asioita. Se tuntui ärsyttävältä ja söi lukukokemuksen nautittavuutta. Viesti olisi saapunut perille vähemmälläkin jankuttamisella.

Säästä ajatuksesi eläviä varten oli samastuttava ja ajatuksia herättävä teos, muttei valitettavasti tarjonnut niin säväyttävää lukukokemusta kuin alun perusteella olisin odottanut. Silti se sai minut pohtimaan omia kokemuksiani - pystyn onneksi toteamaan, etten roiku menneessä, vaikkei ikävä katoakaan minnekään. Siitä sanoisin tässä kirjassa olevan pohjimmiltaan kyse.

Arvosana: ✮✮✮½