 |
| ©Hande |
Bazar 2016
Sain ennakkokappaleen ensimmäisestä Lucinda Rileylta suomennetusta teoksesta. Kiinnostuin romaanista, koska historialliset, sukusalaisuuksia sisältävät tarinat ovat lähellä sydäntäni. En alkanut lukea kirjaa aivan heti, kun se tipahti postiluukusta, sillä Jumalainen näytelmä oli minulla silloin vielä kesken. Päästyäni aloittamaan tarina vei minut tyystin mukaansa, ja vain pakolliset tehtävät saivat minut keskeyttämään lukemisen.
Keskiyön ruusu on kahden aikatason välillä kulkeva sukutarina, joka etenee tyylilajille tutun kaavan mukaan: nykyajassa tapahtuu jotain, jonka myötä yksi päähenkilöistä alkaa tutkia iäkkäämmän sukulaisensa menneisyyttä. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän mukana on takaumia, joiden avulla lukija pääsee seuraamaan mennyttä aikaa sen kokeneiden ihmisten näkökulmasta. Pikkuhiljaa salaisuuksien vyyhti alkaa aueta ja paljastuu asioita, joiden vaikutukset yltävät nykyhetkeen asti.
Kuten edellä mainitsin, tarina on mukaansatempaava, vaikka kaava onkin entuudestaan tuttu. Romaani on nopealukuinen, mikä toi mukavaa vaihtelua Jumalaisen näytelmän jälkeen. Aikatasot vaihtuivat sujuvasti ja niiden välillä vallitsi tasapaino. Kummassakin osiossa on mielenkiintoisia piirteitä, mutta pidin silti hiukan enemmän menneisyyden tarinasta. 1920-luku on minua kiehtova vuosikymmen ja Iso-Britannian lisäksi pääsin matkalle minulle melko tuntemattomaan Intiaan sekä tutustumaan sen kulttuuriin.
Romaanissa on mukana paljon kiinnostavia, inhmillisiä henkilöhahmoja, joista suurimpaan osaan minulle kehittyi vahva tunneside - joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Olen oikeastaan yllättynyt, miten helppoa minun oli samastua moniin heistä, vaikken olisi koskaan kokenut omassa elämässäni samankaltaisia asioita kuin teoksen henkilöt. Rileyn kerrontatyyli sai minut myötäelämään kunkin hahmon vaiheita aivan kuin he olisivat tuntemiani ihmisiä.
Keskiyön ruusu on perinteinen historiallinen sukudraama kliseineen, mutta se toi kuitenkin tyylilajiin uutta väriä ja onnistui jopa yllättämään jonkin verran lopun käänteissä. Teos muistuttaa minusta rakenteeltaan ja tunnelmaltaan Kate Mortonin Hylättyä puutarhaa, josta myös pidän. Rileyn kirja ei mullistanut maailmaani, mutta oli silti erityisen nautittavaa luettavaa.
Keskiyön ruusu on kahden aikatason välillä kulkeva sukutarina, joka etenee tyylilajille tutun kaavan mukaan: nykyajassa tapahtuu jotain, jonka myötä yksi päähenkilöistä alkaa tutkia iäkkäämmän sukulaisensa menneisyyttä. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän mukana on takaumia, joiden avulla lukija pääsee seuraamaan mennyttä aikaa sen kokeneiden ihmisten näkökulmasta. Pikkuhiljaa salaisuuksien vyyhti alkaa aueta ja paljastuu asioita, joiden vaikutukset yltävät nykyhetkeen asti.
Kuten edellä mainitsin, tarina on mukaansatempaava, vaikka kaava onkin entuudestaan tuttu. Romaani on nopealukuinen, mikä toi mukavaa vaihtelua Jumalaisen näytelmän jälkeen. Aikatasot vaihtuivat sujuvasti ja niiden välillä vallitsi tasapaino. Kummassakin osiossa on mielenkiintoisia piirteitä, mutta pidin silti hiukan enemmän menneisyyden tarinasta. 1920-luku on minua kiehtova vuosikymmen ja Iso-Britannian lisäksi pääsin matkalle minulle melko tuntemattomaan Intiaan sekä tutustumaan sen kulttuuriin.
Romaanissa on mukana paljon kiinnostavia, inhmillisiä henkilöhahmoja, joista suurimpaan osaan minulle kehittyi vahva tunneside - joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Olen oikeastaan yllättynyt, miten helppoa minun oli samastua moniin heistä, vaikken olisi koskaan kokenut omassa elämässäni samankaltaisia asioita kuin teoksen henkilöt. Rileyn kerrontatyyli sai minut myötäelämään kunkin hahmon vaiheita aivan kuin he olisivat tuntemiani ihmisiä.
Keskiyön ruusu on perinteinen historiallinen sukudraama kliseineen, mutta se toi kuitenkin tyylilajiin uutta väriä ja onnistui jopa yllättämään jonkin verran lopun käänteissä. Teos muistuttaa minusta rakenteeltaan ja tunnelmaltaan Kate Mortonin Hylättyä puutarhaa, josta myös pidän. Rileyn kirja ei mullistanut maailmaani, mutta oli silti erityisen nautittavaa luettavaa.
Arvosana: ✮✮✮✮
Tätä odottelen kovasti kirjastosta :)
VastaaPoistaToivottavasti saat sen pian, on kyllä lukemisen arvoinen! :)
PoistaHarkitsin, laitanko tämän varaukseen, mutta ehkäpä ennemmin jonkin Mortonin kirjoista, kun nekin ovat vielä lukematta. Hyvin kerrot tästä!
VastaaPoistaEn ole lukenut Mortonilta muuta kuin Hylätyn puutarhan, mutta sitä voin kyllä suositella. Kiitos! :)
Poista