 |
| ©Hande |
DC Comics 2008
Vaikutti uhkaavasti siltä, että olisin viettänyt ystävänpäivän yksin vailla tekemistä, mutta sitten huomasin Yöpöydän kirjat-blogin emännöivän Ystävänpäivän lukumaratonia, jonka tarkoituksena oli lukea vuorokauden aikana niin paljon kuin sielu sietää. Emmin aluksi jonkin aikaa, mutta rohkaisin mieleni ja päätin osallistua - koonti urakastani löytyy täältä. Ladoin lukupinooni useamman sarjakuvan ja tämän luin niistä ensimmäisenä.
Private Casebook sisältää seitsemän Batman-tarinaa, joista kuusi on Paul Dinin ja yksi Peter Milliganin käsialaa. Tarinat ovat yksittäisiä Batmanin ratkomia tapauksia, mutta ne luovat itsenäisyydestään huolimatta eheän kokonaisuuden - aivan niin kuin sir Conan Doylen Sherlock Holmes-novellikokoelmat. Sarjakuvissa Yön ritari saa vastaansa kirjavan valikoiman Gothamin rikollisia, joista osa on vanhoja tuttavuuksia ja osa uusia kasvoja.
Kaikki kokoelman tapaukset ovat mielenkiintoisia, mutta suosikkini ovat uuden Ventriloquistin esittelevät Opening Night ja Curtains, The Riddle Unanswered sekä Peter Milliganin kirjoittama Suit of Sorrows. The Riddle Unansweredissa Arvuuttaja on vapautunut Arkhamista ja ryhtynyt yksityisetsiväksi, kun taas Suit of Sorrows käsittelee Batmanin saamaa haarniskaa, jolla saattaa olla taikavoimia. Annan lisäksi kunniamaininnan Kcirt Ro Taertille, jossa Scarecrow kertoo, mitä tapahtui eräänä Halloweenina.
Tarinat ovat omia kokonaisuuksiaan, mutta niissä on silti havaittavissa yhtenäinen teema, nimittäin moraali. Batman sekä osa hänen liittolaisistaan joutuu pohtimaan, miten pitkälle he ovat valmiita menemään suojellakseen Gothamia ja rakkaitaan. Tarinat herättävät myös kysymyksen, voiko myöhemmin tehdyillä hyvillä teoilla pyyhkiä pois vanhat vääryydet. Private Casebookin lukeminen pisti todellakin pohtimaan myös omia moraalikäsityksiä sekä prioriteetteja.
Sarjakuvat sisältävät myös hauskoja yksityiskohtia: takaumien ja muistelmien kuvitus eroaa tarinoiden nykyhetkestä, taikuri Zatannan - Batmanin liittolaisen - loitsut ovat väärin päin kirjoitettuja sanoja, Batman etsii vinkkejä kinkkiseen tapaukseen amatöörietsivien foorumista ja Scarecrow'n kertoman tarinan kuvitus lähentelee psykedeelistä - näin muutaman esimerkin mainitakseni. Nämä seikat tuovat kertomuksiin lisäväriä ja saivat ihailemaan sarjakuvapiirtäjien taitoja.
Private Casebook on monipuolinen paketti kiehtovia Batman-tarinoita. Ne ovat visuaalisesti miellyttäviä sekä tarinankerronnallisesti niin syvällisiä, että ne jäävät mietityttämään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Paul Dini lunasti odotukseni Yön ritarin seikkailujen kirjoittajana jälleen kerran ja voin suositella kokoelmaa kaikille sarjakuvien ystäville.
Private Casebook sisältää seitsemän Batman-tarinaa, joista kuusi on Paul Dinin ja yksi Peter Milliganin käsialaa. Tarinat ovat yksittäisiä Batmanin ratkomia tapauksia, mutta ne luovat itsenäisyydestään huolimatta eheän kokonaisuuden - aivan niin kuin sir Conan Doylen Sherlock Holmes-novellikokoelmat. Sarjakuvissa Yön ritari saa vastaansa kirjavan valikoiman Gothamin rikollisia, joista osa on vanhoja tuttavuuksia ja osa uusia kasvoja.
Kaikki kokoelman tapaukset ovat mielenkiintoisia, mutta suosikkini ovat uuden Ventriloquistin esittelevät Opening Night ja Curtains, The Riddle Unanswered sekä Peter Milliganin kirjoittama Suit of Sorrows. The Riddle Unansweredissa Arvuuttaja on vapautunut Arkhamista ja ryhtynyt yksityisetsiväksi, kun taas Suit of Sorrows käsittelee Batmanin saamaa haarniskaa, jolla saattaa olla taikavoimia. Annan lisäksi kunniamaininnan Kcirt Ro Taertille, jossa Scarecrow kertoo, mitä tapahtui eräänä Halloweenina.
Tarinat ovat omia kokonaisuuksiaan, mutta niissä on silti havaittavissa yhtenäinen teema, nimittäin moraali. Batman sekä osa hänen liittolaisistaan joutuu pohtimaan, miten pitkälle he ovat valmiita menemään suojellakseen Gothamia ja rakkaitaan. Tarinat herättävät myös kysymyksen, voiko myöhemmin tehdyillä hyvillä teoilla pyyhkiä pois vanhat vääryydet. Private Casebookin lukeminen pisti todellakin pohtimaan myös omia moraalikäsityksiä sekä prioriteetteja.
Sarjakuvat sisältävät myös hauskoja yksityiskohtia: takaumien ja muistelmien kuvitus eroaa tarinoiden nykyhetkestä, taikuri Zatannan - Batmanin liittolaisen - loitsut ovat väärin päin kirjoitettuja sanoja, Batman etsii vinkkejä kinkkiseen tapaukseen amatöörietsivien foorumista ja Scarecrow'n kertoman tarinan kuvitus lähentelee psykedeelistä - näin muutaman esimerkin mainitakseni. Nämä seikat tuovat kertomuksiin lisäväriä ja saivat ihailemaan sarjakuvapiirtäjien taitoja.
Private Casebook on monipuolinen paketti kiehtovia Batman-tarinoita. Ne ovat visuaalisesti miellyttäviä sekä tarinankerronnallisesti niin syvällisiä, että ne jäävät mietityttämään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Paul Dini lunasti odotukseni Yön ritarin seikkailujen kirjoittajana jälleen kerran ja voin suositella kokoelmaa kaikille sarjakuvien ystäville.
Arvosana: ✮✮✮✮
Pitänee laittaa lukulistalle tämä. Varmaan ostan miehelle synttärilahjaksi, hän on armoton Batman fani. En ole itse hirveesti supersankarisarjiksia lukenut, mutta Batmanit on ihan jees.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi - Paul Dini on mielestäni yksi parhaimpia Batman-sarjakuvien kirjoittajia. :) Olen itsekin löytänyt supersankarisarjakuvat vasta viime vuosina, olen itse tutustunut Yön ritariin 90-luvulla tulleen animaatiosarjan kautta, jota myös Dini oli käsikirjoittamassa.
PoistaTosin olen pikkuhiljaa alkanut Batmanin lisäksi perehtyä myös Flash-sarjakuviin. :D