 |
| ©Hande |
WSOY 2002
Jatkan Roald Dahl-lukuhaastetta kuukauden tauon jälkeen kirjalla, joka Kuka pelkää noitien lisäksi löytyy omasta hyllystäni. Olen saanut kirjan aikoinaan lahjaksi vanhemmiltani ja rakastuin siihen pienenä. Se ei ollut vaikeaa, kun päähenkilö on älykäs, kirjoja rakastava tyttö - täydellinen hahmo minulle, josta tuli lukutoukka jo ennen kuin opin itse lukemaan.
Kirja kertoo Matilda-nimisestä tytöstä, joka on harvinaislaatuisen älykäs. Lisäksi hän rakastuu kirjallisuuteen opittuaan lukemaan itsekseen varhaisella iällä. Valitettavasti tytön lahjoja ei arvosteta kotona, pikemminkin päinvastoin. Aloitettuaan viisivuotiaana koulun hän saa ymmärtäjän opettajastaan neiti Honeysta, mutta neiti Trunchbullin, opinahjon lapsia vihaavan rehtorin, terrori aiheuttaa ongelmia. Matilda päättää käyttä kykyjään tämän hirviömäisen naisen nujertamiseksi.
HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.
Dahlin kerrontatyyli on jälleen kerran herkullinen: sanat ikään kuin liitävät paperilla ja kertojan irvailu vanhemmuuden ääripäille saa hymyn nousemaan huulille. Vaikka teos on suunnattu lapsille ja olen lukenut sen aikaisemmin, kääntelin sivuja innoissani ja pieni kapinallinen sisälläni hihkui riemusta Matildan näyttäessä närhen munat väärintekijöilleen - vieläpä älynsä ansiosta.
Samastuin pienenä vahvasti Matildaan - oikeastaan teen niin edelleen: olen ollut utelias lapsi, joka on tiennyt asioita keskivertoikäistään enemmän ja oppinut lukemaan ennen kouluikää. Aivan kuten teoksen päähenkilö, olen joutunut monesti väärinymmärryksen kohteeksi, mutta saanut myös kannustusta. On mukavaa huomata, että myös useampi vuosikymmen aikaisemmin on käytetty itsenäisesti toimivaa tyttöä kirjan päähenkilönä.
Tarinassa on paljon realistisia piirteitä, vaikka Dahl harrastaakin lastenkirjoissaan kärjistämistä: kepeän tunnelman alla viruu ankea arkipäivän ongelma, nimittäin lasten kaltoinkohtelu. Kirjaa lukiessa minua alkoi surettaa tietoisuus siitä, että monet lapset joutuvat aikuisten välinpitämättömyyden uhreiksi tosielämässäkin. Onneksi teos päättyy kaikesta huolimatta onnellisesti.
Juonipaljastukset päättyvät.
Matilda on ihana yhdistelmä todellisuutta ja fantasiaa. Samalla se on ylistystä lukutaidolle, kirjallisuudelle sekä mielikuvitukselle. Soisin tämän kirjan päätyvän kaikkien lasten käsiin, sillä Matilda on mielestäni oivallinen esikuva: hänen maailmankuvansa avartuu lukemisen myötä ja hän on rohkeasti oma itsensä, vaikka hänet yritetään lannistaa useaan otteeseen. Intohimoiselle lukutoukalle Matilda on otollinen hyvän mielen kirja myös aikuisiällä.
Arvosana: ✮✮✮✮
Kirja kertoo Matilda-nimisestä tytöstä, joka on harvinaislaatuisen älykäs. Lisäksi hän rakastuu kirjallisuuteen opittuaan lukemaan itsekseen varhaisella iällä. Valitettavasti tytön lahjoja ei arvosteta kotona, pikemminkin päinvastoin. Aloitettuaan viisivuotiaana koulun hän saa ymmärtäjän opettajastaan neiti Honeysta, mutta neiti Trunchbullin, opinahjon lapsia vihaavan rehtorin, terrori aiheuttaa ongelmia. Matilda päättää käyttä kykyjään tämän hirviömäisen naisen nujertamiseksi.
HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.
Dahlin kerrontatyyli on jälleen kerran herkullinen: sanat ikään kuin liitävät paperilla ja kertojan irvailu vanhemmuuden ääripäille saa hymyn nousemaan huulille. Vaikka teos on suunnattu lapsille ja olen lukenut sen aikaisemmin, kääntelin sivuja innoissani ja pieni kapinallinen sisälläni hihkui riemusta Matildan näyttäessä närhen munat väärintekijöilleen - vieläpä älynsä ansiosta.
Samastuin pienenä vahvasti Matildaan - oikeastaan teen niin edelleen: olen ollut utelias lapsi, joka on tiennyt asioita keskivertoikäistään enemmän ja oppinut lukemaan ennen kouluikää. Aivan kuten teoksen päähenkilö, olen joutunut monesti väärinymmärryksen kohteeksi, mutta saanut myös kannustusta. On mukavaa huomata, että myös useampi vuosikymmen aikaisemmin on käytetty itsenäisesti toimivaa tyttöä kirjan päähenkilönä.
Tarinassa on paljon realistisia piirteitä, vaikka Dahl harrastaakin lastenkirjoissaan kärjistämistä: kepeän tunnelman alla viruu ankea arkipäivän ongelma, nimittäin lasten kaltoinkohtelu. Kirjaa lukiessa minua alkoi surettaa tietoisuus siitä, että monet lapset joutuvat aikuisten välinpitämättömyyden uhreiksi tosielämässäkin. Onneksi teos päättyy kaikesta huolimatta onnellisesti.
Juonipaljastukset päättyvät.
Matilda on ihana yhdistelmä todellisuutta ja fantasiaa. Samalla se on ylistystä lukutaidolle, kirjallisuudelle sekä mielikuvitukselle. Soisin tämän kirjan päätyvän kaikkien lasten käsiin, sillä Matilda on mielestäni oivallinen esikuva: hänen maailmankuvansa avartuu lukemisen myötä ja hän on rohkeasti oma itsensä, vaikka hänet yritetään lannistaa useaan otteeseen. Intohimoiselle lukutoukalle Matilda on otollinen hyvän mielen kirja myös aikuisiällä.
Arvosana: ✮✮✮✮
Tämä on ihana kirja<3 Ja ainoa hyvä Dahlilta :DD
VastaaPoistaItse olen tykännyt kaikista tähän mennessä lukemistani Dahleista, mutta tämä on suosikkini. :D
Poista