Paljon onnea vaan!

13. helmikuuta 2015 kello 18:49 julkaisin ensimmäisen blogikirjoitukseni Tästä se lähtee. Jännittyneenä kerroin, miksi olin vihdoinkin päättänyt aloittaa kirjablogin pitämisen. Päätöksen tekeminen oli vuosien jahkailun takana, ja vaikka innostuin kehittelemään blogia keksittyäni sille mukavan nimen, emmin pitkään vapiseva sormi hiiren vasemman näppäimen yläpuolella, ennen kuin annoin Tuntematon lukija-blogin nähdä päivänvalon.

Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, aloin pitää lukupäiväkirjaa omaksi ilokseni vuonna 2011. En ollut järin perehtynyt blogien maailmaan, mutta loin vuonna 2013 Blogger-profiilin seuratakseni paria kirjablogia. Ajatus omien kirjoitusten julkaisemisesta alkoi vierailla mielessäni, mutten uskaltanut toteuttaa ajatustani. Lisäksi minua turhautti, että keksimäni nimet olivat kaikki melko tylsiä ja kovin kulutettuja kirjabloggaajien keskuudessa. Tyydyin siis kirjoittamaan omaan muistikirjaani neljän vuoden ajan.

Päätin vuoden 2014 lukemalla Väinö Linnan Sotaromaanin, joka oli oivallinen aasinsilta Linnan muiden teosten lukemiselle. Lukiessani Täällä Pohjantähden alla-trilogiaa aivoni kuiskasivat minulle kaksi sanaa: tuntematon lukija. Olin tullut jo aikaisemmin siihen tulokseen, että mikäli perustan koskaan kirjablogin, nimeän sen jonkin minulle rakkaan teoksen mukaan. Kumpikin versio Tuntemattomasta sotilaasta on minulle hyvin rakas enkä mielelläni kerro itsestäni kaikkea internetissä, joten nimi tuntui sopivan minulle kuin nenä päähän. Ajattelin tosin jonkun muun keksineen nimen minua aikaisemmin, mutta suureksi yllätyksekseni blogimaailmasta ei löytynyt toista Tuntematonta lukijaa. Silloin innostuksen kipinä syttyi päässäni: minä teen blogin!

En ottanut paineita mahdollisista lukijoista tai kommenteista - päätin kirjoittaa samalla tyylillä kuin muistikirjaani ja panostaa tekstien kieliasuun. Kirjoitin omaan tahtiin sitä mukaa, kun olin lukenut kirjoja ja saanut valmiiksi käsinkirjoitetut arvioni. Näytin tekstejä ensimmäistä kertaa elämässäni muille ja sain tuttaviltani kannustavaa palautetta, joten jatkoin kirjoittamista entiseen malliin. Pikkuhiljaa sivun katselujen määrä lisääntyi ja sain jopa ensimmäisen lukijani. Tämä rohkaisi minua tutkailemaan blogien maailmaa entistä enemmän.

Ja miten suuri maailma minulle aukesikaan! Paljon mielenkiintoisia blogeja, etenkin kirjablogeja - aloin rohmuta niitä yhä enemmän omalle lukulistalleni. Uskaltauduin silloin tällöin kommentoimaan muiden tekstejä ja ilahduin suuresti vastauksen saatuani. Sitten minun blogiini tuli ensimmäinen kommentti. Silloin minusta alkoi tuntua, että olen osa tätä loistavaa yhteisöä: käyn keskustelua muiden kirjojen ystävien kanssa, saan erinomaisia lukuvinkkejä ja omat kirjoitukseni innostavat muita lukemaan lisää.

Mikä parasta, huomasin viime vuoden loppupuolella, että blogin kirjoittaminen on saanut minut lukemaan entistä enemmän. Vuosina 2011-2014 olen lukenut 19-21 romaania vuodessa, mutta Kirjan vuonna saldokseni kertyi 53 teosta (55, jos erittelen Pohjantähden kaikki osat). Vaikka töissä riittää silloin tällöin kiirettä, olen kyennyt nauttimaan yhdestä ensimmäisistä harrastuksistani - se on ollut minulle alusta asti hyvin rakas, ja sen merkitys on korostunut, mitä enemmän vuosia on kulunut.

Tuntuu uskomattomalta, että olen kirjoitellut tänne jo vuoden ajan. On todella mukavaa huomata, miten monet pelkoni blogin suhteen ovat olleet turhia ja lukuharrastuksestani on tullut virtuaalisen lukupäiväkirjan ansiosta sosiaalisempaa ja aktiivisempaa. Minun ei ole siis tarvinnut katua Tuntemattoman lukijan luomista - kiitos kaikille teille, jotka olette tehneet blogin pitämisestä antoisan kokemuksen! Ja hyvää syntymäpäivää, blogini!