 |
| ©Hande |
Random House 2014
Olen etsiskellyt vuoden mittaan luettavia kirjoja Läpi historian-lukuhaastetta varten - tavoitteenani on lukea yksi teos kultakin aikakaudelta. Muutamat niistä eivät ole minulle kovin tuttuja, joten käytin apunani internetiä löytääkseni tietyille aikakausille kuuluvia teoksia. Naturalismi oli yksi niistä, mutta löysin pian kirjan, joka herätti mielenkiintoni. Olen kuullut tarinasta vuosia sitten luettuani Alan Rickmanin filmografiaa, johon kuuluu BBC:n minisarja, joka on tehty tämän teoksen pohjalta. Kirjaa ei löytynyt millään kielellä edes kirjastosta, joten tilasin löytämäni uuden englanninkielisen käännöksen.
Romaani on psykologinen kertomus, jossa seurataan nimikkohahmon eli Thérèsen vaiheita ja kuinka hänen tekemänsä päätökset vaikuttavat hänen elämäänsä - en viitsi paljastaa enempää, etten pilaisi tarinaa. Teos kuvailee kaikkea hyvin tarkasti, mutta pääpaino on hahmojen mielenliikkeissä. Tarinan tunnelma on hyvin intensiivinen sekä hyytävä, mikä saa kirjan ilmapiirin tuntumaan tukahduttavalta - välillä tuntui siltä, että on pakko keskeyttää ja haukata happea, vaikka olisinkin ollut ulkona lukemassa.
Päähenkilö Thérèse on mielenkiintoinen hahmo: hän on omaksunut passiivisen tarkkailijan roolin, vaikka hänen sisällään kuohuu tunteiden ja ajatusten myrsky. Myöhemmät tapahtumat rohkaisevat häntä kuitenkin ottamaan aktiivisemman roolin elämässään. Hän ei ole perinteinen miehen 1800-luvulla kirjoittaman romaanin naishahmo, joka miettii pelkästään pinnallisia asioita eikä tee itse asioiden eteen mitään.
Teoksessa keskitytään muutamaan muuhunkin henkilöön: Camilleen, Thérèsen aviomieheen ja serkkuun, madame Raquiniin, Camillen äitiin sekä Laurentiin, Camillen ystävään ja työtoveriin. He saavat kaikki äänensä kuuluviin tasapuolisesti, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani Zolan keskittyvän teoksensa naishahmoihin erityisen paljon. Ja koska tarinan keskiössä on ihmismieli, kummastakin naisesta paljastuu väistämättä puolia, jotka eivät ole kaikki herttaisia ja suloisia.
Thérèse Raquin tempaisi mukaansa psykologisella havainnoinnillaan sekä synkeillä väreillä maalaavalla kerronnallaan. Loppu oli ennalta-arvattava, mutta sitä kohti johtava matka oli kiintoisa. Teoksen lukeminen sai minut kiinnostumaan Zolasta kirjailijana, joten aion tulevaisuudessa lukea lisää hänen tuotantoaan.
Romaani on psykologinen kertomus, jossa seurataan nimikkohahmon eli Thérèsen vaiheita ja kuinka hänen tekemänsä päätökset vaikuttavat hänen elämäänsä - en viitsi paljastaa enempää, etten pilaisi tarinaa. Teos kuvailee kaikkea hyvin tarkasti, mutta pääpaino on hahmojen mielenliikkeissä. Tarinan tunnelma on hyvin intensiivinen sekä hyytävä, mikä saa kirjan ilmapiirin tuntumaan tukahduttavalta - välillä tuntui siltä, että on pakko keskeyttää ja haukata happea, vaikka olisinkin ollut ulkona lukemassa.
Päähenkilö Thérèse on mielenkiintoinen hahmo: hän on omaksunut passiivisen tarkkailijan roolin, vaikka hänen sisällään kuohuu tunteiden ja ajatusten myrsky. Myöhemmät tapahtumat rohkaisevat häntä kuitenkin ottamaan aktiivisemman roolin elämässään. Hän ei ole perinteinen miehen 1800-luvulla kirjoittaman romaanin naishahmo, joka miettii pelkästään pinnallisia asioita eikä tee itse asioiden eteen mitään.
Teoksessa keskitytään muutamaan muuhunkin henkilöön: Camilleen, Thérèsen aviomieheen ja serkkuun, madame Raquiniin, Camillen äitiin sekä Laurentiin, Camillen ystävään ja työtoveriin. He saavat kaikki äänensä kuuluviin tasapuolisesti, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani Zolan keskittyvän teoksensa naishahmoihin erityisen paljon. Ja koska tarinan keskiössä on ihmismieli, kummastakin naisesta paljastuu väistämättä puolia, jotka eivät ole kaikki herttaisia ja suloisia.
Thérèse Raquin tempaisi mukaansa psykologisella havainnoinnillaan sekä synkeillä väreillä maalaavalla kerronnallaan. Loppu oli ennalta-arvattava, mutta sitä kohti johtava matka oli kiintoisa. Teoksen lukeminen sai minut kiinnostumaan Zolasta kirjailijana, joten aion tulevaisuudessa lukea lisää hänen tuotantoaan.
Arvosana: ✮✮✮✮
Pieni lisähuomautus: Olin yllättynyt, sillä romaani sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen ALS:tä, vaikkei Zola olekaan voinut tietää sairauden nimeä, sillä oireita on alettu kuvata vasta noin vuosikymmen ennen teoksen ilmestymistä (v. 1867). En ole törmännyt vastaavaan aiemmin, etenkään näin iäkkäässä teoksessa.
Pieni lisähuomautus: Olin yllättynyt, sillä romaani sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen ALS:tä, vaikkei Zola olekaan voinut tietää sairauden nimeä, sillä oireita on alettu kuvata vasta noin vuosikymmen ennen teoksen ilmestymistä (v. 1867). En ole törmännyt vastaavaan aiemmin, etenkään näin iäkkäässä teoksessa.
Kiehtovasti kerrot! Ja tuo ALS-havainto! On hienoa välillä kurkkia vanhaan kirjallisuuteen - usein saa hämmästellä tuoretta otetta ihmiskuvaukseen.
VastaaPoistaKiitos! Olet aivan oikeassa - on hienoa huomata, miten jotkut kirjoittajat ovat olleet omaa aikaansa edellä.
PoistaZola on yksi lempikirjailijoistani, ja tähän mennessä Thérèse Raquin on ollut yksi ahdistavimmista hänen tuotannossaan. Les Rougon-Macquart -sarjaa suosittelen lämpimästi. Siihen kuuluvia kirjoja voi lukea väärässä järjestyksessäkin jos haluaa, koska vaikka niissä esiintyy paljon samoja henkilöitä ja kertovat yhden suvun vaiheista, niin periaatteessa kyse ei ole ihan perinteisistä jatko-osista. Les Trois Villes -trilogian Lourdeskin oli yllättävän ok, tosin vähän kuivakka.
VastaaPoistaAina kun törmään Zolan nimeen, tekee mieli lukea lisää Rougonia, mutta aina sitä keksii jotain muutakin kiinnostavaa luettavaa :D Läpi historian -haasteenkin olen onnistunut kivasti unohtamaan, mutta onnekis tässä on vielä muutama kuukausi aikaa...
Thérèse Raquin on todellakin ahdistava kirja, mutta kuitenkin hyvällä tavalla (kuulostaa hassulta sanoa näin :D).
PoistaItse olen kunnianhimoinen Läpi historian-haasteen suhteen, että olen pyrkinyt lukemaan teoksia sitä varten mahdollisimman usein. :D Ja kuten itsekin sanoit, tässä on vielä useampi kuukausi aikaa, joten ehdit sinäkin vielä osallistua. :)
Kiitos paljon vinkeistä, täytyy lisätä ne lukulistalle! :)