 |
| ©Hande |
Kirjayhtymä 1980
Päätin Thérèse Raquinin luettuani tarttua vielä toiseen teokseen Läpi historian-lukuhaastetta varten. Huomasin yhdessä vaiheessa suunnitellessani lukulistaani että mukana oli lähes pelkästään mieskirjailijoiden töitä. Halusin korjata tilannetta ja ajattelin nyt olevan sopiva aika tutustua Virginia Woolfiin. Kysyin muilta kirjaihmisiltä vinkkejä, ja moni suositteli Omaa huonetta. Tein siis matkan kirjastoon ja luin teoksen.
Oma huone on Woolfin luentosarjaan perustuva essee, jossa pohditaan naisen asemaa kirjallisuudessa sekä yhteiskunnassa ylipäätään. Erityiseen syyniin pääsee pohdinta naiskirjailijoiden vähyys länsimaisessa kaunokirjallisuudessa kirjoitusajankohtana - vuonna 1929 - sekä naisten sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus miehiin nähden.
Teos on kirjoitettu minämuodossa ja muistuttaa kaunokirjallisuutta, vaikka onkin essee. Se on feministinen ja ottaa rohkeasti kantaa Woolfin huomaamiin epäkohtiin yhteiskunnassa sekä kirjallisuuspiireissä. Tekstistä huomaa, miten tarkkaan Woolf on havainnoinut ympäristöään sekä tutkinut kirjallisuuden historiaa. Asiat esitetään käytännön kautta, mikä auttaa aiheeseen perehtymättömääkin lukija ymmärtämään silloisen yhteiskunnan rakenteen.
Woolf on ymmärtänyt hyvin ympäristön vaikutuksen ihmisten asenteisiin ja miten aiemmin toimineet rohkaisevat myöhempiä sukupolvia tekemään samoin. Hänellä on ollut myös silmää tulevaisuudelle, vaikkei hän varsinaisesti rupea povaamaan. Woolf on kuitenkin ymmärtänyt, että aikojen muuttuessa myös naiset tulevat saamaan entistä enemmän mahdollisuuksia.
Oma huone on mielenkiintoinen pohdinta naisen asemasta kirjallisuudessa. Vaikka maailman epäoikeudenmukaisuus paistaa kirkkaasti kirjan sivusta läpi, Woolf kannustaa ja rohkaisee naisia ottamaan elämänsä haltuunsa ja kirjoittamaan omalla tyylillään. Eikä Woolfin luentosarja ole selvästikään kaikunut kuuroille korville, jos mitään voidaan päätellä naiskirjailijoiden määrästä nykyaikana.
Oma huone on Woolfin luentosarjaan perustuva essee, jossa pohditaan naisen asemaa kirjallisuudessa sekä yhteiskunnassa ylipäätään. Erityiseen syyniin pääsee pohdinta naiskirjailijoiden vähyys länsimaisessa kaunokirjallisuudessa kirjoitusajankohtana - vuonna 1929 - sekä naisten sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus miehiin nähden.
Teos on kirjoitettu minämuodossa ja muistuttaa kaunokirjallisuutta, vaikka onkin essee. Se on feministinen ja ottaa rohkeasti kantaa Woolfin huomaamiin epäkohtiin yhteiskunnassa sekä kirjallisuuspiireissä. Tekstistä huomaa, miten tarkkaan Woolf on havainnoinut ympäristöään sekä tutkinut kirjallisuuden historiaa. Asiat esitetään käytännön kautta, mikä auttaa aiheeseen perehtymättömääkin lukija ymmärtämään silloisen yhteiskunnan rakenteen.
Kaikkina näinä vuosisatoina naiset ovat palvelleet peleinä, joilla on ollut taianomainen ja ihastuttava kyky heijastaa miehen hahmoa kaksi kertaa luonnollista suuremmassa koossa.Esseen kirjoitustyyli on mukavan helppolukuinen, mutta teksti pistää silti ajattelemaan sekä historiaa että nykyaika Woolfin tarjomasta näkökulmasta. Ilokseni sain huomata tilanteen muuttuneen parempaan suuntaan monen asian suhteen. Toisaalta en voinut olla kuitenkaan huomaamatta, miten jotkut Woolfin esittämistä epäkohdista ovat ajankohtaisia edeeen, vaikka teoksen kirjoittamisesta on kulunut 87 vuotta.
Woolf on ymmärtänyt hyvin ympäristön vaikutuksen ihmisten asenteisiin ja miten aiemmin toimineet rohkaisevat myöhempiä sukupolvia tekemään samoin. Hänellä on ollut myös silmää tulevaisuudelle, vaikkei hän varsinaisesti rupea povaamaan. Woolf on kuitenkin ymmärtänyt, että aikojen muuttuessa myös naiset tulevat saamaan entistä enemmän mahdollisuuksia.
Oma huone on mielenkiintoinen pohdinta naisen asemasta kirjallisuudessa. Vaikka maailman epäoikeudenmukaisuus paistaa kirkkaasti kirjan sivusta läpi, Woolf kannustaa ja rohkaisee naisia ottamaan elämänsä haltuunsa ja kirjoittamaan omalla tyylillään. Eikä Woolfin luentosarja ole selvästikään kaikunut kuuroille korville, jos mitään voidaan päätellä naiskirjailijoiden määrästä nykyaikana.
Huomaan sanovani lyhyesti ja arkisesti, että on paljon tärkeämpää olla oma itsensä kuin mitään muuta.
Arvosana: ✮✮✮✮
Kuten yllä kerroin, luin Virginia Woolfin teoksen Läpi historian-lukuhaastetta varten. Kirja- sekä aikakausisaldoni on nyt kahdeksan ja aatelisarvoni on tätä nykyä herttuatar.
Itsellä tämä odottaa hyllyssä lukemista, kiva kuulla, että tykkäsit. :)
VastaaPoistaOli kyllä hyvä, ja jo aiheensakin puolesta lukemisen arvoinen. :)
PoistaMinullakin tämä on ollut hyllyssä jo vuosia, voisin vihdoin lukea sen. Olen lukenut Woolfilta Majakan, se oli mielestäni jossain määrin haastava vaikka ymmärrystä helpotti kun luin sitä ääneen koiralleni. Tätä Omaa huonetta on moni muukin suositellut, joten se voisi olla seuraava tutustuminen Woolfin tuotantoon.
VastaaPoistaHyvä, että ääneen lukeminen auttoi! :) Täytyypi lukea tuo Majakka sitten joskus, kun minulle iskee taas haastavamman lukemiston kausi.
PoistaOma huone oli mielestäni mukavan helppolukuinen, joten se voisi olla oikein hyvä vaihtoehto seuraavaksi luettavaksesi Woolfilta.
Kiitos tiedosta! :)
VastaaPoista