 |
| ©Hande |
Otava 2016
Luettuani lokakuussa Toinen tuntematon-novellikokoelman yksi vaikuttavimmista tarinoista oli mielestäni Sirpa Kähkösen kirjoittama Kesän 1939 poutapilvet. Muistin lukeneeni kirjailijalta aikaisemmin yhden kirjan, Vihan ja rakkauden liekit, mutta sen lukemisesta on kulunut jo yli neljä vuotta. Halusin tutustua paremmin Kähkösen tuotantoon, ja valitsin luettavakseni Kuopio-sarjan aloitusosan, jonka lainasin kirjastosta.
Mustat morsiamet sijoittuu 1930-luvulle ja kertoo nuoresta ja ujosta Annasta, joka muuttaa maaseudulta Kuopioon töiden perässä, sillä hän on saanut piian paikan tohtorin perheestä. Naiivi ja vaatimaton tyttö on varttunut hyvin suljetussa ympäristössä, eikä toivo elämältä suuria - pientä ja mukavaa vain - mutta rakastuminen ja myöhemmin avioliitto Lassin kanssa räväyttää Annan silmät auki, sillä hänelle paljastuu maailman ja elämän hallitsemattomuus.
Mustat morsiamet sijoittuu 1930-luvulle ja kertoo nuoresta ja ujosta Annasta, joka muuttaa maaseudulta Kuopioon töiden perässä, sillä hän on saanut piian paikan tohtorin perheestä. Naiivi ja vaatimaton tyttö on varttunut hyvin suljetussa ympäristössä, eikä toivo elämältä suuria - pientä ja mukavaa vain - mutta rakastuminen ja myöhemmin avioliitto Lassin kanssa räväyttää Annan silmät auki, sillä hänelle paljastuu maailman ja elämän hallitsemattomuus.
Ei varmaan, Anna ajatteli, niin nöyriä ja hätäisiä. Mitenkä paljon oli häneltä vaatinut, että oli oppinut jotenkin edes puoliaan pitämään, sanomaan ulos sen mikä ei sopinut ja mikä ärsytti sen sijaan, että olisi pihissyt päänkuorensa sisällä, kunnes raivo puhkesi rokkona naamaan ja nivusiin.
Annan tarina etenee jouhevasti ja teos oli mielestäni helppolukuinen. Kuopio ei ole minulle lainkaan tuttu kaupunki - tiedän vain, missä se sijaitsee ja että Minna Canth asui siellä suurimman osan elämästään - mutta pidin kaupungin kuvailusta ja pystyin kuvittelemaan mielessäni, miltä siellä on näyttänyt yli 80 vuotta sitten. Nautin myös suuresti hahmojen puhumasta savon murteesta, se elävöitti tarinaa huomattavasti.
Teoksessa on monia kiinnostavia hahmoja, osasta jopa pidinkin, mutta suurin osa heistä jäi minulle melko etäiseksi. Asioita käsiteltiin enimmäkseen sen verran pintapuolisesti tai kaukaa, ettei minussa herännyt kuin korkeintaan hyvin mietoja tunteita. Vain yksi tarinan hahmoista onnistui viemään sydämeni: Jalmari, Lassin nuori veljenpoika. Hän hurmasi minut luonteellaan - kiinnyin häneen sataprosenttisesti ja myötäelin pojan vaiheita vahvasti. Toivon, että hänestä kuullaan lisää sarjan jatko-osissa.
Mustat morsiamet on viihdyttävä historiallinen romaani ja kasvutarina, muttei saanut minua rakastumaan itseensä. Siinä kuvaillaan historiallisia tapahtumia ja naisen asemaa arkisesta näkökulmasta, mikä on mukavaa vaihtelua suurten rattaiden pyörinnän seassa kulkeviin ihmiskohtaloihin, mutta jotakin jäi puuttumaan. Viihdyin teoksen parissa kuitenkin sen verran hyvin, että luen tulevaisuudessa mielelläni Kuopio-sarjan muutkin osat.
Teoksessa on monia kiinnostavia hahmoja, osasta jopa pidinkin, mutta suurin osa heistä jäi minulle melko etäiseksi. Asioita käsiteltiin enimmäkseen sen verran pintapuolisesti tai kaukaa, ettei minussa herännyt kuin korkeintaan hyvin mietoja tunteita. Vain yksi tarinan hahmoista onnistui viemään sydämeni: Jalmari, Lassin nuori veljenpoika. Hän hurmasi minut luonteellaan - kiinnyin häneen sataprosenttisesti ja myötäelin pojan vaiheita vahvasti. Toivon, että hänestä kuullaan lisää sarjan jatko-osissa.
Mustat morsiamet on viihdyttävä historiallinen romaani ja kasvutarina, muttei saanut minua rakastumaan itseensä. Siinä kuvaillaan historiallisia tapahtumia ja naisen asemaa arkisesta näkökulmasta, mikä on mukavaa vaihtelua suurten rattaiden pyörinnän seassa kulkeviin ihmiskohtaloihin, mutta jotakin jäi puuttumaan. Viihdyin teoksen parissa kuitenkin sen verran hyvin, että luen tulevaisuudessa mielelläni Kuopio-sarjan muutkin osat.
Sillä semmoisia ne olivat, kaikki. Odottivat kärsivällisesti, että eukko pääsisi vimmastaan ja itkunpuuskat lakkaisivat; että päästäisiin taas tavalliseen elämään. Ja sitä odotellessa kulkivat omilla asioillaan. Ilmailivat hopeisissa sukkuloissaan taivaankannella tai sujuttelivat veneellään pitkin vesiä.
Mutta naiset, ne olivat kotona sairaalloisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti