keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Alan Moore: Batman - The Killing Joke

©Hande
Alan Moore: Batman - The Killing Joke
DC Comics 2008

Jatkoin Ystävänpäivän lukumaratonia minulle entuudestaan tutulla ja hyvin rakkaalla The Killing Jokella. Teos on ensimmäinen ostamani sarjakuvakirja - hankin sen kolme vuotta sitten verkkokirjakaupasta ja saatuani sen käsiini luin kirjan välittömästi. Tarina puhutteli minua niin suuresti, että olen palannut sen pariin kerta toisensa jälkeen. Ystävänpäivänä iltamyöhään tartuin kirjaan, varasin viereeni suklaalevyn ja toinen kissoistani hypähti syliini - otollinen tapa nauttia tästä jännittävästä kertomuksesta...

The Killing Jokessa Jokeri on jälleen kerran karannut Arkhamin vankimielisairaalasta. Hän haluaa todistaa erään teoriansa ja valitsee koekanikseen Gothamin poliisipäällikkö James Gordonin. Batman lähtee mielipuolen perään pelastaakseen ystävänsä ja liittolaisensa joutuen kohtaamaan samalla psykologisen kaksintaistelun, jota hän on vuosia käynyt Rikosten klovniprinssin kanssa. Lisäksi lukija pääsee raottamaan Jokerin menneisyyteen johtavaa verhoa.

Jokeri on jättänyt käyntikorttinsa.
©Hande

Sarjakuva on hiuksia nostattava ja nappaa lukijan otteeseensa ensimmäisistä ruuduista lähtien, sivuja vain kääntää ja kääntä malttamattomana. Tarinan tunnelma on hyvin tiivis, minkä ansiosta kirjan sivuilla vallitsee vahvana takaa-ajon tuntu - tosin aina ei ole selvää, kuka ajaa takaa ja ketä. Batmanin ja Jokerin välinen tahtojen taisto on niin kiivasta, että sitä väin pälyilee ympärilleen mahdollisia lisävihjeitä kummankin mielenliikkeistä etsien. Tappava pila tuo Yön ritarin ja Rikosten klovniprinssin välisen suhteen keskiöön vahvistaen entisestään mielikuvaa, jossa nämä kaksi ovat saman kolikon eri puolet. 
"Madness is the emergency exit. You can just step outside, and close the door on all those dreadful things that happened.  You can lock them away... Forever."
Kertomus saa lisäsyvyyttä takaumista, jotka valottavat Jokerin kemikaalisammioon putoamista edeltäviä tapahtumia. Rikosten klovniprinssin menneisyyttä on peittänyt aina salaperäisyyden huntu, joten minunlaiselleni tiedonjanoiselle ihmiselle takaumat tarjoavat mielenkiintoisen sukelluksen tutkimattomiin vesiin. Vaikka juonta seuraa lumoutuneena, mieleen hiipii epäluulo: voiko näihin näkyihin luottaa? Jokeri ei ole kertojana luotettavimpia - edes oman päänsä sisällä. Ristiriitaisista ajatuksista huolimatta Yön ritarin arkkivihollista alkaa tarkastella uusin silmin.

Uunituoreena sammiosta, Rikosten klovniprinssi!
©Hande

Ensimmäisiä asioita, joihin Killing Jokessa aikanaan rakastuin, oli kuvitus. Brian Bollandin kynänjälki on lumoavaa ja vahvistaa tunnelman painostavuutta sekä jännittävyyttä. Omistamani versio teoksesta on 20-vuotisjuhlapainos, joka on Bollandin itsensä värittämä. Olen nähnyt vain otteita alkuperäisestä värityksestä, mutta pidän kovasti kuvittajan omasta näkemyksestä kertomuksen värimaailmasta. Nimikkotarinan lisäksi erikoispainokseen on sisällytetty Bollandin kirjoittama ja kuvittama sarjakuva An Innocent Guy, joka on lyhyydestään huolimatta ajatuksia herättävä. Se sopii hyvin sarjakuvakirjan lisämateriaaliksi, sillä psykologinen teema on siinäkin vahvasti esillä.

Traumoja aiheuttaneet pygmit, jotka saavat
vieläkin kylmät väreet kulkemaan
selkäpiitä pitkin... Hrrrr....
©Hande

Saatuani Killing Joken päätökseen oloni oli hämillinen: vaikka olen kolunnut tarinan läpi useaan otteeseen, jään aina ihmettelemään, mitä lopussa oikein tapahtui. Silti vaikutun aivan joka kerta, sillä juoni on tyrmäävän nerokas, eikä se tarjoa suoraan vastauksia kaikkiin heränneisiin kysymyksiin - kertomus on varmasti ajatuksissa vielä lukemisen jälkeenkin. Mooren sarjakuva on helmi Batman-kertomusten joukossa ja on ehdottomasti yksi suosikeistani Yön ritarista kertovista tarinoista.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

2 kommenttia:

  1. Killing Joke on ehkä oikeasti paras Batman-tarina ikinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - se kuuluu ehdottomasti kärkikastiin - minun on usein vaikeaa valita vain yhtä suosikkia. :)

      Poista