tiistai 12. heinäkuuta 2016

J-P Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

©Hande
J-P Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään
WSOY 2015

Kirjojen kesäalennusmyynnit ovat mahtavia: voi löytää teoksia, joita on silmäillyt kauan, ja vielä hyvään hintaan. Koskisen uusin romaani on kiinnostanut minua pitkään, sillä olen lukenut parisen vuotta sitten Ystäväni Rasputinin ja pidin siitä. Kuten olen aiemminkin maininnut, sotahistoria on myös yksi mielenkiinnon kohteistani, joten tuskin yllättää ketään, että hankin tämän romaanin kokoelmaani.

Sotakirjallisuus on lajityyppi, johon palaan aika ajoin: Koskisen romaani alkaa sisällissodan kaiuista ja etenee talvisotaan - tapahtuma-aika onkin suurin syy kiinnostukselleni kirjaa kohtaan. Tarinan päähenkilö, Juho Kivilaakso, entinen Stendahl, kertoo elämänvaiheistaan omasta näkökulmastaan. Vaikka kirjan käsittelemä aikausi on minulle entuudestaan tuttu, teos tarjoaa tietoa erilaisista näkökulmista, sillä sodan lisäksi keskiössä ovat ihmissuhteet sekä politiikka.
"En nähnyt taivaallista sotajoukkoa missään, ainoastaan väsyneitä, tupakkaa polttavia tavallisia miehiä."
Vaikka romaanin aihe on rankka, se on yllätävän helppolukuinen: luvut ovat lyhyitä ja juoni etenee nopeasti, muttei liian hätäisesti. Koskinen ei kaunistele yhtään kuvaillessaan sodan raadollisuutta, ja silti lukemista haluaa jatkaa mahdollisimman nopeasti. Lisää kontrastia talvisodan olosuhteisiin tuovat henkilöhahmojen taustat sekä heidän välisensä suhteet - teoksessa nähdään siviilien kautta, miten talvisota repi kansakuntaan uusia haavoja, vaikkeivät edellisetkään olleet vielä parantuneet.

Fakta ja fiktio sekoittuvat tarinassa onnistuneesti - oikeastaan jopa niin hyvin, että minun piti välillä miettiä, ketkä hahmoista olivatkaan Koskisen mielikuvituksen tuotetta. Kerronta on myös erittäin uskottavaa ja realistisuutta lisäävät lukujen väleihin liitetyt lehtileikkeet ja asiakirjat, joita aikakaudelta on säilynyt.

Romaanin tunnelmassa on erikoinen, kireä sävy, mutta siinä on myös jotain tuttua ja kotoisaa. En voi olla huomaamatta jonkinlaista yhteyttä tämän kirjan sekä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan välillä: romaanit kuvaavat eri sotia, mutta joidenkin Koskisen teoksen hahmojen repliikit tuovat erehtymättömästi mieleen Linnan klassikon sekä sen henkilöhahmoja. Kuinka sydän pysäytetään ei ole silti missään nimessä Tuntemattoman kopio - se kertoo omanlaisensa tarinan tehden samalla kunniaa edeltäjälleen.

Kuinka sydän pysäytetään on totisesti pysäyttävä lukukokemus. Se tarjoaa monipuolisen kurkistuksen itsenäisen Suomen ensimmäisille vuosikymmenille myös sellaiselle henkilölle, joka on aiheeseen hyvin perehtynyt. J-P Koskinen on onnistunut tekemään minuun vaikutuksen kahdesti, joten tämä ei missään nimessä ole viimeinen kerta, kun hänen tuotantoaan luen.

Arvosana: ✮✮✮✮

6 kommenttia:

  1. Todella hieno tarina sodan aikaan.

    VastaaPoista
  2. Ystäväni Rasputin teki minuun pari vuotta sitten suuren vaikutuksen ja vaikka Kuinka sydän pysäytetään ei ollut aivan yhtä iso elämys, tykkäsin varsinkin Suomen tilanteen tarkastelusta ulkomailta käsin. Hieno romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Ystäväni Rasputin ja Kuinka sydän pysäytetään ovat yhtä hyviä - molemmat tarjosivat uuden näkökulman tutusta aiheesta (olen myös ollut pienestä asti kiinnostunut Nikolai II:sta ja hänen perheestään).

      Poista
  3. Minä luin tämän viime vuonna kahdesti, vaikutuin ja pidin kovasti! Ystäväni Rasputin on edelleen lukematta, mutta eiköhän siihenkin tule tartuttua jossain vaiheessa. En yleensä pidä sotakirjoista, tämä kuitenkin jysähti tosiaan kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ystäväni Rasputinin lukemista oikein mielelläni - se oli myös mielenkiintoinen. :)
      Minua sotakirjallisuus kiehtoo yleisestikin, mutta on mukavaa, että tämä oli sinulle mieleinen teos, vaikkei lajityyppi normaalisti kiinnostakaan.

      Poista