©Hande |
Gummerus 2000
Hovimäki-sarjan lukemiseni on edennyt toiseen osaan, jossa käsitellään vuodet 1822-1833. Suomi on siirtynyt vuonna 1809 Suomen sodan seurauksena Ruotsilta Venäjälle, mutta siitä huolimatta Hirvikosken pitäjän asukkaiden elämä jatkuu. Luonnollisen jatkumon myötä osa edellisen osan hahmoista ei ole enää mukana, ja uusia on tullut heidän tilalleen.
Kirjan kerronta on edelleenkin sujuvaa ja helppolukuista. Mukana on jälleen tarkempaa tietoa tapahtumista, jotka televisiosarjassa sivuutetaan. Tarinassa tapahtuu myös sukupolven vaihdos, sillä siinä valokeilaan pääsevät edellisen osan päähenkilöiden lapset.
Hovimäki-sarjan toiseen osaan mahtuu erityisen paljon tapahtumia, jotka ovat minulle tuttuja historian kirjoista: mukana ovat muun muassa Turun palo, Helsingin muuttaminen Suomen pääkaupungiksi sekä kolera-epidemia. Keisarin auringon alla jatkaa myös edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, ja kuvaa henkilöhahmojensa kautta monipuolisesti eri yhteiskuntaluokkien elämää romaanin tapahtuma-aikana.
Hahmokaartista löytyy yhä vanhoja tuttuja, mutta myös uusia tuttavuuksia. Kirjan uusista hahmoista suosikkejani ovat Ulla Lindhof, kotiopettaja Axel Ingberg, sepän kisälli Erkki Aaroninpoika sekä kartanon piika Ester Annantytär. Hahmojen vaiheet veivät tässäkin osassa minut mennessään, ja kääntelin sivuja innolla, vaikka tiesin tapahtumat entuudestaan. Ihastelin myös kirjoittajien tarinan varrelle rakentamaa hahmokehitystä.
Keisarin auringon alla ei vienyt mukanaan yhtä hyvin kuin Ruotsin vallan iltarusko, mutta on silti kiinnostavaa ja nautittavaa luettavaa. Mukana on tuttuun tapaan historallisista tapahtumista kertovia liitteitä, jotka tuovat oman lisänsä tähän aikamatkailuun. Odotan mielenkiinnolla seuraavaan osaan tarttumista, sillä se kertoo tapahtumista televisiosarjan toisen ja kolmannen kauden välissä.
Arvosana: ✮✮✮✮
Hovimäen toinen kausi on aivan yhtä laadukas kuin ensimmäinenkin. Juonikuviot ovat samat kuin kirjassakin, mutta tuttuun tapaan televisiosarjassa hypätään joitakin kohtauksia yli, jotka kirjassa käsitellään yksityiskohtaisemmin.
Näyttelijätyö on edelleen hyvää, tosin toisin kuin ensimmäisellä kaudella, tällä on mukana enemmän sellaisia näytteijöitä, jotka ovat olleet jo sarjan tekoaikaan ainakin melko tunnettuja. Pidin erityisen paljon Karoliina Blackburnista Ulla Lindhofina, Riko Eklundhista Axel Ingberginä, Esa Latva-Äijöstä Erkki Aaroninpoikana sekä Minna Haapkylästä Ester Annan-tyttärenä. Muutkin näyttelijät ovat hyviä, vaikken välttämättä pitänyt heidän esittämistään hahmoista. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Marc Gassot, Antti Majanlahti, Elisa Salo, Linda Zilliacus, Niklas Häggblom, Hannu-Pekka Björkman sekä Oskari Katajisto.
Keisarin auringon alla on toimiva kokonaisuus, joka saa myötäelämään hahmojen vaiheita ja tarjoaa erinomaista tietoa 1800-luvun alkupuoliskon Suomesta. Tosin toisella kaudella on keskeisissä asemissa hahmoja, joista en erityisemmin pidä, joten joiltakin osin tarina tuntui minusta hiukan etäisemmältä verrattuna ensimmäiseen kauteen. Pidin kuitenkin näkemästäni, ja annan kirjan tavoin sarjan toiselle kaudelle neljä tähteä.
Kiintoisa trivia: Sain muutama vuosi sitten tietää, että sarjan tekijät olivat muuttaneet toisen kauden käsikirjoitusta, koska näyttelijä Pekka Heikkinen, joka esitti sarjassa Aaron Matinpoikaa, kaksiraajahalvaantui moottoripyörä-onnettomuudessa kesken sarjan tekemisen. Tarinaan tehtyjen muutosten avulla Heikkinen pystyi jatkamaan roolissaan myös toisella kaudella. En tiennyt tästä katsoessani sarjaa ensimmäisen kerran, ja arvostan kovasti tätä käsikirjoittajien tekoa.
P. S. Sain kirjan lukemalla kuitattua Helmetin haasteessa kohdan 20: kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö.
Kirjan kerronta on edelleenkin sujuvaa ja helppolukuista. Mukana on jälleen tarkempaa tietoa tapahtumista, jotka televisiosarjassa sivuutetaan. Tarinassa tapahtuu myös sukupolven vaihdos, sillä siinä valokeilaan pääsevät edellisen osan päähenkilöiden lapset.
Hovimäki-sarjan toiseen osaan mahtuu erityisen paljon tapahtumia, jotka ovat minulle tuttuja historian kirjoista: mukana ovat muun muassa Turun palo, Helsingin muuttaminen Suomen pääkaupungiksi sekä kolera-epidemia. Keisarin auringon alla jatkaa myös edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, ja kuvaa henkilöhahmojensa kautta monipuolisesti eri yhteiskuntaluokkien elämää romaanin tapahtuma-aikana.
Hahmokaartista löytyy yhä vanhoja tuttuja, mutta myös uusia tuttavuuksia. Kirjan uusista hahmoista suosikkejani ovat Ulla Lindhof, kotiopettaja Axel Ingberg, sepän kisälli Erkki Aaroninpoika sekä kartanon piika Ester Annantytär. Hahmojen vaiheet veivät tässäkin osassa minut mennessään, ja kääntelin sivuja innolla, vaikka tiesin tapahtumat entuudestaan. Ihastelin myös kirjoittajien tarinan varrelle rakentamaa hahmokehitystä.
Keisarin auringon alla ei vienyt mukanaan yhtä hyvin kuin Ruotsin vallan iltarusko, mutta on silti kiinnostavaa ja nautittavaa luettavaa. Mukana on tuttuun tapaan historallisista tapahtumista kertovia liitteitä, jotka tuovat oman lisänsä tähän aikamatkailuun. Odotan mielenkiinnolla seuraavaan osaan tarttumista, sillä se kertoo tapahtumista televisiosarjan toisen ja kolmannen kauden välissä.
Arvosana: ✮✮✮✮
Arvio televisiosarjan toisesta kaudesta:
Hovimäen toinen kausi on aivan yhtä laadukas kuin ensimmäinenkin. Juonikuviot ovat samat kuin kirjassakin, mutta tuttuun tapaan televisiosarjassa hypätään joitakin kohtauksia yli, jotka kirjassa käsitellään yksityiskohtaisemmin.
Näyttelijätyö on edelleen hyvää, tosin toisin kuin ensimmäisellä kaudella, tällä on mukana enemmän sellaisia näytteijöitä, jotka ovat olleet jo sarjan tekoaikaan ainakin melko tunnettuja. Pidin erityisen paljon Karoliina Blackburnista Ulla Lindhofina, Riko Eklundhista Axel Ingberginä, Esa Latva-Äijöstä Erkki Aaroninpoikana sekä Minna Haapkylästä Ester Annan-tyttärenä. Muutkin näyttelijät ovat hyviä, vaikken välttämättä pitänyt heidän esittämistään hahmoista. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Marc Gassot, Antti Majanlahti, Elisa Salo, Linda Zilliacus, Niklas Häggblom, Hannu-Pekka Björkman sekä Oskari Katajisto.
Keisarin auringon alla on toimiva kokonaisuus, joka saa myötäelämään hahmojen vaiheita ja tarjoaa erinomaista tietoa 1800-luvun alkupuoliskon Suomesta. Tosin toisella kaudella on keskeisissä asemissa hahmoja, joista en erityisemmin pidä, joten joiltakin osin tarina tuntui minusta hiukan etäisemmältä verrattuna ensimmäiseen kauteen. Pidin kuitenkin näkemästäni, ja annan kirjan tavoin sarjan toiselle kaudelle neljä tähteä.
Kiintoisa trivia: Sain muutama vuosi sitten tietää, että sarjan tekijät olivat muuttaneet toisen kauden käsikirjoitusta, koska näyttelijä Pekka Heikkinen, joka esitti sarjassa Aaron Matinpoikaa, kaksiraajahalvaantui moottoripyörä-onnettomuudessa kesken sarjan tekemisen. Tarinaan tehtyjen muutosten avulla Heikkinen pystyi jatkamaan roolissaan myös toisella kaudella. En tiennyt tästä katsoessani sarjaa ensimmäisen kerran, ja arvostan kovasti tätä käsikirjoittajien tekoa.
P. S. Sain kirjan lukemalla kuitattua Helmetin haasteessa kohdan 20: kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö.
Pidän hovimäestä kovasti. Itse sarjasta pidän enemmän kuin kirjasta , mutta kirjasta saa tosiaan pieniä lisä murusia. Axelin ja Ullan rakkaustarina on kakkoskauden parasta antia.
VastaaPoistaEnsimmäisen osan kohdalla pidin kirjasta ja tv-sarjasta yhtä paljon, mutta toisesta osasta olen samaa mieltä kanssasi. Tosin en pidä toisesta tuotantokaudestakaan niin paljon kuin ensimmäisestä, sillä en oikein välitä Carl Magnuksesta, joka on kuitenkin eräänlainen päähenkilö. Minulle myös Ullan ja Axelin tarina on kauden parhaimpia asioita.
Poista