 |
| ©Hande |
Tammi 1996
Palasin ystävänpäivän lukumaratonin aikana lapsuusmuistoihini lukemalla yhden Viiru ja Pesonen-kirjoista. Muistan, miten pyysin vanhempiani lukemaan tätä nimenomaista kirjaa minulle iltasaduksi erittäin usein, kun en vielä itse osannut lukea - tosin palasin kirjan pariin usein myöhemmälläkin iällä. Edellisestä lukukerrasta on tosin jo hyvin kauan, joten palasin lapsuuden suosikin pariin mielenkiinnolla.
Ukko Pesonen asuu maalaistalossa kissansa, Viirun, kanssa. Eräänä päivänä Kosonen, Pesosen naapuri, tulee varoittamaan alueella liikkuvasta ketusta, joka on vienyt kanoja mennessään. Pesonen aikoo suojella omia kanojaan, muttei halua tappaa kettua. Niinpä hän ja Viiru lyövät päänsä yhteen virittääkseen ketulle ansan, joka säikäyttäisi sen tiehensä. Onnistuuko kaksikon suunnitelma?
En muistanut kirjasta entuudestaan kovinkaan paljoa, mutta luettuani pari ensimmäistä sivua mieleeni muistui lukuisia yksityiskohtia tarinasta, joka on oikein mukava, hauska ja sympaattinen. Oli huvittavaa seurata kaksikon yhteistyötä: Pesosella olivat tavarat alituiseen hukassa, mutta Viiru tiesi aina niiden olinpaikan - voi, kun omatkin kissani omaisivat tuon taidon, elämäni helpottuisi suuresti. Kirjan kieli on myös sujuvaa, mistä kiitos kuuluu osittain suomentajalle, Kaija Pakkaselle.
Rakastan suuresti teoksen yksityiskohtaista kuvitusta, joka on Nordqvistin itsensä käsialaa. Kuvat kertovat oikeastaan omaa tarinaansa, sillä niissä tapahtuu hyvin paljon sellaista, mitä tekstissä ei kerrota. Kuvitus on myös erittäin ilmeikästä ja nostatti hymyn huulilleni.
Viiru ja Pesonen kettujahdissa on hurmaava, pieni tarina, joka sisältää myös opettavaisia elementtejä. Minulle tuli kirjan lukemisesta hyvä mieli - oli mukavaa nostalgioida tämän kirjan parissa. Taidankin ottaa tavoitteekseni lukea kaikki perheeni varastosta löytyvät Viiru ja Pesonen-kirjat.
Ukko Pesonen asuu maalaistalossa kissansa, Viirun, kanssa. Eräänä päivänä Kosonen, Pesosen naapuri, tulee varoittamaan alueella liikkuvasta ketusta, joka on vienyt kanoja mennessään. Pesonen aikoo suojella omia kanojaan, muttei halua tappaa kettua. Niinpä hän ja Viiru lyövät päänsä yhteen virittääkseen ketulle ansan, joka säikäyttäisi sen tiehensä. Onnistuuko kaksikon suunnitelma?
En muistanut kirjasta entuudestaan kovinkaan paljoa, mutta luettuani pari ensimmäistä sivua mieleeni muistui lukuisia yksityiskohtia tarinasta, joka on oikein mukava, hauska ja sympaattinen. Oli huvittavaa seurata kaksikon yhteistyötä: Pesosella olivat tavarat alituiseen hukassa, mutta Viiru tiesi aina niiden olinpaikan - voi, kun omatkin kissani omaisivat tuon taidon, elämäni helpottuisi suuresti. Kirjan kieli on myös sujuvaa, mistä kiitos kuuluu osittain suomentajalle, Kaija Pakkaselle.
Rakastan suuresti teoksen yksityiskohtaista kuvitusta, joka on Nordqvistin itsensä käsialaa. Kuvat kertovat oikeastaan omaa tarinaansa, sillä niissä tapahtuu hyvin paljon sellaista, mitä tekstissä ei kerrota. Kuvitus on myös erittäin ilmeikästä ja nostatti hymyn huulilleni.
Viiru ja Pesonen kettujahdissa on hurmaava, pieni tarina, joka sisältää myös opettavaisia elementtejä. Minulle tuli kirjan lukemisesta hyvä mieli - oli mukavaa nostalgioida tämän kirjan parissa. Taidankin ottaa tavoitteekseni lukea kaikki perheeni varastosta löytyvät Viiru ja Pesonen-kirjat.
Minäkin tykkäsin näistä lapsena, ja nyt omat lapseni ovat kiinnostuneita Viirun ja Pesosen seikkailuista. Tätä kirjaa en kyllä ole muistaakseni koskaan lukenut. Tällä postauksella voisit muuten mainiosti osallistua myös Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaasteeseen! :) http://luetaankotama.blogspot.fi/2017/01/lapsuuteni-kirjasuosikit-lukuhaaste-12.html
VastaaPoistaOn kyllä mukavaa, miten monet hyvät teokset ovat sellaisia, joita on luettu jo useiden sukupolvien ajan - oli kyse sitten lasten, nuorten tai aikuisten kirjoista.
PoistaKappas, minulta on mennyt tämä haaste ihan ohi! Käynpä kurkkaamassa. :)
Viiru ja Pesonen ovat aivan huippuja :)
VastaaPoistaNiin ovatkin!^^
PoistaViiru ja Pesonen. ♥
VastaaPoistaNiinpä. ♥
PoistaViiru ja Pesonen ovat kyllä kerrassaan mainio parivaljakko, ja Nordqvistin tarinointi ja kuvitus herättelevät hymyhuulet takuuvarmasti :)
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit. :)
Poista