 |
| ©Hande |
Otava 2011
Luin viitisen vuotta sitten alennusmyynnistä löytämäni kirjan Oscar-kissasta ja pidin lukemastani. Kirjavat kissat-haaste lähenee loppuaan enkä ole lukenut vielä mitään Uudelleen luettua-haastetta varten, joten päätin tarttua jälleen tähän teokseen.
Hoivakodin kissa Oscar on tositapahtumiin perustuva, hoivakodin lääkärinä työskentelevän David Dosan kirjoittama teos. Se kertoo hoivakodissa asuvasta Oscar-kissasta, joka vaistoaa, kun joku potilaista on tekemässä kuolemaa. Kissa käpertyy tällaisen potilaan viereen ja pysyy tämän rinnalla loppuun asti. Dosa peilaa teoksessa omia kokemuksiaan Oscarin kanssa sekä haastatteli useita hoivakodin potilaiden omaisia sekä omia työtovereitaan.
Löysin teoksesta hyvin paljon samastumiskohtia: hoivakodissa, jossa Oscar asuu, on paljon muistisairaita henkilöitä. Oma edesmennyt mummini sairastui aikoinaan Alzheimerin tautiin, joten kirjan kuvaukset muistisairauksien vaikutuksista potilaisiin sekä heidän omaisiinsa tuntuivat hyvin tutuilta - aivan kuin olisin lukenut omista kokemuksistani.
Vaikka kirjan aihe on surullinen, tarina on hyvin lohdullinen - kuoleman alituisesta läsnäolosta huolimatta kissa, joka tietää, milloin sitä tarvitaan eniten, saa hymyn nousemaan huulille. Kuten monet haastateltavat ovat kirjassa sanoneet, kissan seura on ollut hyväksi niin potilaille kuin heidän omaisilleenkin. Oli myös mielenkiintoista lukea aiheesta hoivakodin henkilökunnan näkökulmasta, sillä en ole kovin usein törmännyt keskusteluun hoivakodeista ja saatohoidosta, joissa tätä rankkaa työtä tekevät ihmiset pääsisivät kunnolla ääneen.
Hoivakodin kissa Oscar on ajatuksia herättävä kirja. Kuvailin sitä viisi vuotta sitten sanoilla "aito ja vilpitön" - olen tästä asiasta edelleen samaa mieltä. Teos kertoo oivallisesti, miten älykkäitä eläimet ovat, ja miten suuri vaikutus niillä on ihmisten mielialaan. Dosan teos on haikeudestaan huolimatta mieltä lämmittävä kirja.
Hoivakodin kissa Oscar on tositapahtumiin perustuva, hoivakodin lääkärinä työskentelevän David Dosan kirjoittama teos. Se kertoo hoivakodissa asuvasta Oscar-kissasta, joka vaistoaa, kun joku potilaista on tekemässä kuolemaa. Kissa käpertyy tällaisen potilaan viereen ja pysyy tämän rinnalla loppuun asti. Dosa peilaa teoksessa omia kokemuksiaan Oscarin kanssa sekä haastatteli useita hoivakodin potilaiden omaisia sekä omia työtovereitaan.
Löysin teoksesta hyvin paljon samastumiskohtia: hoivakodissa, jossa Oscar asuu, on paljon muistisairaita henkilöitä. Oma edesmennyt mummini sairastui aikoinaan Alzheimerin tautiin, joten kirjan kuvaukset muistisairauksien vaikutuksista potilaisiin sekä heidän omaisiinsa tuntuivat hyvin tutuilta - aivan kuin olisin lukenut omista kokemuksistani.
Vaikka kirjan aihe on surullinen, tarina on hyvin lohdullinen - kuoleman alituisesta läsnäolosta huolimatta kissa, joka tietää, milloin sitä tarvitaan eniten, saa hymyn nousemaan huulille. Kuten monet haastateltavat ovat kirjassa sanoneet, kissan seura on ollut hyväksi niin potilaille kuin heidän omaisilleenkin. Oli myös mielenkiintoista lukea aiheesta hoivakodin henkilökunnan näkökulmasta, sillä en ole kovin usein törmännyt keskusteluun hoivakodeista ja saatohoidosta, joissa tätä rankkaa työtä tekevät ihmiset pääsisivät kunnolla ääneen.
Hoivakodin kissa Oscar on ajatuksia herättävä kirja. Kuvailin sitä viisi vuotta sitten sanoilla "aito ja vilpitön" - olen tästä asiasta edelleen samaa mieltä. Teos kertoo oivallisesti, miten älykkäitä eläimet ovat, ja miten suuri vaikutus niillä on ihmisten mielialaan. Dosan teos on haikeudestaan huolimatta mieltä lämmittävä kirja.
Näin tämän jossain netissä varmaan vuosi sitten ja olen siitä lähtien pitänyt tämän mielessäni, mutta ei ole vielä tullut vastaan. En ole varma onko kirjaston remontti jo ohi, mutta ensi kerralla kun liikun siellä päin, täytyy tsekata jos olisi. Haluan lukea tämän, kuulostaa niin lohdulliselta :) /Tiia
VastaaPoistaToivottavasti kirjaston remontti on ohi ja teos löytyy sieltä - tämä on tosiaan lohdullinen kirja! :)
Poista