Tuntematon lukija täyttää 4 vuotta!

Tajusin vasta pari päivää sitten, että blogini täyttää jälleen kerran vuosia: jo neljä vuotta kirjaisaa tekstiä kaikkien luettavissa! Minusta ensimmäisen blogikirjoitukseni, Tästä se lähtee..., julkaisemisesta ei tunnu olevan niin kauan - miten sitä voikaan ajantaju vääristyä tällä tavalla?

Näihin neljään vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista: alun innostusta ja epävarmuutta, oman paikkansa vakiinnuttamista ja blogiyhteisöön tutustumista, itsevarmuuden kasvamista, hiljaisempia kausia sekä tietysti lukuisia tapahtumia sekä kirjoja. Olen itseni mainostamisen suhteen stereotyyppinen suomalainen: en oikein osaa ja kehtaa pitää meteliä itsestäni ja etenkään tuotoksistani. Silti ihmiset ovat löytäneet blogini pariin ja jopa pitäneet lukemastaan. Kuten totesin viimeisimmässä vuosikatsauksessani, pystyn nykyisin näkemään itseni tasavertaisena bloggaajayhteisön jäsenenä.

Bloggausvuoteni ovat tarjonneet myös minulle monia tilaisuuksia: olen päässyt Helsingin kirjamessuille bloggaajan ominaisuudessa, kirjoittanut kolmesti kirjabloggaajien joulukalenteriin, ottanut osaa Pojatkin lukee-kampanjaan, vetänyt Ystävänpäivän lukumaratonin, osallistunut Kirjojen Suomi: 101 kirjaa-projektiin, kokenut Kirja vieköön-tapahtuman, käynyt teatterissa, vieraillut Oodi-kirjaston rakennustyömaalla sekä tutustunut uusiin ihmisiin. En olisi osannut vuoden 2015 helmikuussa aavistaa bloggaamisen avaavan tällaisia mahdollisuuksia.

Myös yksityiselämässäni on tapahtunut muutoksia: duunarihommat vaihtuivat opiskelijaelämään vajaat kaksi vuotta sitten. Viime vuosi olikin opiskelukiireiden vuoksi blogaikani hiljaisin tekstien osalta, mutten ole kertaakaan väsynyt bloggaamiseen. Rakastan tätä harrastusta hyvin paljon, enkä halua sen maistuvan puulta pakertamalla väkisin tekstejä, kun jaksamista ei riitä. Olen kuitenkin alkanut tehdä siirtoja blogin aktivoimiseksi: olen parin viikon päästä koittavan Blogistanian kirjapalkintoäänestyksen Finlandia-kategorian äänenlaskija sekä vedän kesällä yhdeksännen Kirjabloggaajien klassikkohaasteen. En ole koskaan aiemmin ollut näissä tehtävissä ja odotankin innolla uusia blogikokemuksia.

Vuodet ovat vierineet nopeasti, mutta into bloggaamiseen on säilynyt. Tuntemattoman lukijan ansiosta olen lukenut melko säännöllisesti, vaikka arkielämä on pitänytkin välillä kiireisenä. Haluan myös jälleen kiittää lukijoitani siitä, että olette pysyneet matkassani näiden vuosien ajan. ❤︎

Nyt sitten rästitekstejä näpyttelemään ja kohti uusia kokemuksia! :D

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 9

©Tuija Takala

Olen huomannut klassikoiden olevan monesti teoksia, joista ihmiset puhuvat melko paljon, mutta joita kovin monet eivät välttämättä ole lukeneet. Klassikko-sana tuntuu pelottavan monia, minkä myötä niihin ei viitsitä tarttua. Neljä päivää sitten päättyi jo kahdeksas kirjabloggaajien klassikkohaaste. Perintesen kaavan mukaisesti seuraava haaste alkaa saman tien ja päättyy puolen vuoden päästä. Nyt onkin oivallinen tilaisuus tarttua härkää sarvista ja selättää joku niistä klassikoista, joihin ei ole tähän mennessä kajonnut!

Viralliset säännöt:

1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.)
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2019. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.7.2019.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä useasti!

Sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi. Silloin voit jättää lukemasi kirjan tiedot haastekoontipostaukseen ja kirjoittaa halutessasi samalla myös ajatuksia lukemastasi kirjasta.

Aiemmat klassikkohaasteet:

Osa 1: Reader, why did I marry him (Omppu Martin)

Osa 2: Tuijata. Kulttuuripohdintoja (Tuija Takala)

Osa 3: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä (Marile)

Osa 4: Yöpöydän kirjat (Niina T.)

Osa 5: Tekstiluola (Tuomas)

Osa 6: Kirjapöllön huhuiluja (Heidi P)

Osa 7: Unelmien aika (Johanna)

Osa 8: Tarukirja (Margit)

Yhdeksäs klassikkohaaste on ensimmäinen luotsaamani lukuhaaste. Olen pestistä innoissani, sillä olen osallistunut klassikkohaasteeseen jo neljästi ja olen pohtinut pitkään jonkun haasteen vetämistä. Luen muutoinkin melko paljon klassikoita, mutta haaste on ollut minulle oivallinen keino perehtyä niihin teoksiin, jotka ovat odottaneet vuoroaan hyvinkin pitkään. Olen lukenut haasteita varten seuraavat klassikot:

Osa 5: Aino Kallas: Sudenmorsian

Osa 6: Pierre Boulle: Apinoiden planeetta

Osa 7: Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Osa 8: Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Aiemmin luettavakseni valikoituneet klassikot edustavat keskenään hyvin erilaisia lajityyppejä. Ajattelin jatkaa samalla linjalla ja samalla tehdä jotain, mitä kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt klassikkohaasteen historiassa: luen sarjakuvan. Pitkän harkinnan ja selvitystyön jälkeen valitsin tämänkertaiseksi klassikokseni Neil Gaimanin Sandmanin.

Kiintoisia lukuhetkiä klassikoiden parissa! 

Haasteeseen ilmoittautuneet:

1. Aukeamia - Victor Hugo: Kurjat
2. Bibliofiilin päiväunia - Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
3. Carry On Reading - ?
4. Cinders' Book Corner - Jane Austenin/Brontën sisarusten tuotantoa?
5. Donna mobilen kirjat - ?
6. Ja kaikkea muuta - Minna Canth: Työmiehen vaimo
7. Jokken kirjanurkka - Sofokles: Elektra
8. Kartanon kruunaamaton lukija - ?
9. Kirja hyllyssä - Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
10. Kirjan jos toisenkin - ?
11. Kirjan pauloissa - ?
12. Kirjakaapin avain - L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
13. Kirjakaapin kummitus - Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista
14. Kirjaluotsi - ?
15. Kirjapöllön huhuiluja - ?
16. Kirjasähkökäyrä - ?
17. Kirsin Book Club - Minna Canth: Hanna
18. Koralliriutta - ?
19. Kulttuuri kukoistaa - Charles Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
20. Lasisipulissa - Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1
21. Luettua elämää - Margaret Mitchell: Tuulen viemää
22. Mitä luimme kerran - George Orwell: Eläinten vallankumous
23. Nannan kirjakimara - Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
24. Oksan hyllyltä - F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
25. Sanojen keskellä - ?
26. Sunnuntaisatuja - Edgar Allan Poen/ F. E. Sillanpään tuotantoa?
27. Taikakirjaimet - ?
28. Tarukirja - ?
29. Tuntematon lukija - Neil Gaiman: Sandman
30. Yöpöydän kirjat - ?

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 8)

©Hande

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi

WSOY 2006

Jälleen kerran ajan kuluminen yllättää minut: on kulunut puoli vuotta edellisestä klassikkohaasteesta. Itselleni jo perinteeksi muodustunut Kirjabloggaajien klassikkohaaste järjestetään jo kahdeksatta kertaa. Kun Tarukirja-blogissa ilmoitettiin seuraavasta haasteesta, en lähtenyt mukaan heti, sillä blogini hiljaisuuden vuoksi pohdin, jaksanko tai ehdinkö ottaa siihen osaa. Päätin lopulta, etten halua jättää ainakaan tätä haastetta väliin. Jouduin miettimään neljännen osallistumiskertani klassikkoa hetken, mutta päädyin melko pian Pikku Prinssiin: sitä siteerataan kaikkialla ja monet ihmiset rakastavat sitä, joten halusin vihdoinkin tutustua teokseen.

Eräs lentäjä joutuu tekemään hätälaskun Saharan erämaahan lentokoneensa moottorivian takia. Yrittäessään korjata kulkuneuvoaan karussa ja vaarallisessa ympäristössä lentäjä kohtaa Pikku Prinssin. Päivien kuluessa Prinssi alkaa kertoa tarinaansa ja käy ilmi, että tämä on kotoisin asteroidilta B612. Hän on ennen Maahan saapumistaan tutustunut kuuteen muuhun tähteen ja kohdannut niissä hyvin erilaisia henkilöitä. Lentäjä ystävystyy yksinäisen Prinssin kanssa ja kuuntelee tämän vaiheista samalla, kun yrittää korjata koneensa ennen kuin juomavesi loppuu.

Ensimmäisenä iltana nukahdin hiekalle tuhannen kilometrin päässä lähimmiltä asutuilta seuduilta. Olin yksinäisempi kuin haaksirikkoinen lautallaan keskellä valtamerta. Voitte siis kuvitella hämmästykseni, kun aamunkoitossa hupaisa pieni ääni herätti minut. Se sanoi:

- Ole hyvä ja piirrä minulle lammas!

- Mitä!

- Piirrä minulle lammas...

Hypähdin pystyyn kuin salamaniskusta. Hieroin silmiäni. Katselin. Ja näin aivan ihmeellisen pikkumiehen, joka tarkasteli minua vakavana.

Luin kirjan nopeasti ja kannen sulkemisen jälkeen minulle jäi hämmentynyt olo: tätäkö kirjaa kaikki ovat ylistäneet maasta taivaisiin? Ymmärsin kyllä kirjan idean lapsuuden ihannoinnista ja aikuisten maailman kyseenalaistamisesta, mutta minusta kirja yritti olla nokkelampi kuin mitä se olikaan. Siinä oli ihan hyviä pohdintoja ja havaintoja, mutta ne jäivät irralliksi muuhun tarinaan nähden. Lisäksi tarina eteni töksähdelleen, eikä kertaakaan napannut minua mukaansa. Sanoisin teoksen jättävän myös joitakin asioita liian avonaiseksi, jos tämä on lapsille suunnattu kirja. En ole asiasta aivan varma lukemani perusteella.

Ei kirjan lukeminen ollut kuitenkaan tervanjuontia: sen pystyi lukemaan nopeasti, vaikka todennäköisesti asiaan vaikutti teoksen lyhyys. Se ei ole kuitenkaan ainoa asia: Prinssi on itsessään melko sympaattinen hahmo ja hänessä yhdistyy lapsekkuus sekä mielen vanhuus. Matkatessaan ympäri universumia hän oivaltaa monia asioita ihmisyydestä, mutta nämä oivallukset eivät tehneet minuun suurta vaikutusta potentiaalistaan huolimatta. Lisäksi Prinssin toiminta on välillä sen verran epäjohdonmukaista juonta ajatellen, etteivät hänen persoonansa hyvät puolet poistaneet hämmennystäni.

Minun on hyvin vaikeaa kirjoittaa Pikku Prinssistä, sillä se ei herättänyt minussa kovinkaan paljon ajatuksia. Kokonaisuus jäi valjuksi, enkä tuntenut lukemisen jälkeen yhtään mitään. Kirjan alkupuolen taustoitus romaanin synnystä ja Antoine de Saint-Exupéryn elämästä oli kyllä ihan mielenkiintoinen, muttei korvannut itse tarinan mitäänsanomattomuutta. Mielestäni teoksen yksittäiset lainaukset erilaisissa asiayhteyksissä ovat vaikuttavampia kuin varsinainen tarina. Kyllä tämä klassikko oli ihan luettava, mutta minusta se on yliylistetty - koin tulleeni puijatuksi. Sainpahan kuitenkin teoksen listaltani roikkumasta.

Arvosana: ✮✮✮

P. S. Teos sopii viimevuotisen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38: kirjan kannessa on kulkuneuvo.
Lisäksi sain sillä kuitattua tämänvuotisen haasteen kohdan 25: kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2018 - äänestysohjeet

©Marja-Leena Liipo

Kirjabloggaajat ja -vloggaajat äänestävät vuoden 2018 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:

• Blogistanian Finlandia
• Blogistanian Globalia
• Blogistanian Kuopus
• Blogistanian Tieto

Bloggaajat ja vloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan/vlogeissaan sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00 (tarkemmat ohjeet löydät kategoriakuvausten jälkeen). Tulokset julkaistaan äänenlaskijablogeissa maanantaina 25.2.2019 klo 10.00.

Blogistanian Finlandia 2018

Blogistanian Finlandia 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua  suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novelli- ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu Rosa Liksomin Everstinna (Like 2017), Minna Rytisalon Lempi (Gummerus 2016), Laura Lindstedtin Oneiron (Teos 2015), Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala 2012) sekä Katja Ketun Kätilö (WSOY 2011).

Finlandian äänenlaskusta on vastuussa Tuntematon lukija -blogi.

Blogistanian Globalia 2018

Blogistanian Globalia 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novelli- ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aiemmin on palkittu Hanya Yanagiharan Pieni elämä (Tammi 2017, suom. Arto Schroderus), Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto), John Williamsin Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro), Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) sekä Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow).

Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies-blogi.

Blogistanian Kuopus 2018

Blogistanian Kuopus 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2018 Suomessa julkaistua  suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novelli- ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.

Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Aiemmin on palkittu Angie Thomasin Viha jonka kylvät (Otava 2017, suom. Kaijamari Sivill), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016), Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY 2015), Jenna Kosteen (Kostet) Lautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY 2013) sekä Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012).

Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Blogistanian Tieto 2018

Blogistanian Tieto 2018 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2018 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2018 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.

Blogistanian Tieto -änestys järjestetään kuudetta kertaa. Aiemmin on palkittu Koko Hubaran Ruskeat tytöt - tunne-esseitä (Like 2017), Mari Mannisen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena 2016), Bea Uusman Naparetki - minun rakkaustarinani (Like 2015, suom. Petri Stenman), Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson - tee työtä ja rakasta (Tammi 2013).

Tiedon äänenlaskusta on vastuussa Hannan kirjokansi -blogi.

Äänestysohjeet

Äänestyksen edellytys on, että bloggaaja/vloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut tai videoinut niistä blogiinsa. Bloggaaja/vloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja/vloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja/vloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

 

Osallistuja julkaisee blogissaan tai vlogissaan sunnuntaina 24.2.2019 klo 10.00 jutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogi- tai vlogijuttuun. Samaan bloggaukseen voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 24.2.2019 klo 10.00.

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa viikkoa ennen itse äänestystä (18.2.2019). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi.

Äänestyksen voittaja

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

Järjestelyt

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

Antti Heikkinen: Kehveli

©Hande

Antti Heikkinen: Kehveli

WSOY 2018

Viimeisimpien Helsingin kirjamessujen bloggariaamiaisen yksi vieraista oli Antti Heikkinen. Hänen haastattelunsa sekä antamansa lukunäyte saivat minut kiinnostumaan miehen uusimmasta romaanista. Intouduin pyytämään siitä arvostelukappaletta ja sain sen - kiitokset kustantajalle.

1920-luvun alussa Hyväjärven kirkkoherran perheeseen syntyy poika, jota ajan saatossa aletaan kutsua Kehveliksi. Hänen elämänsä edetessä Suomen historia kirjoitetaan uusiksi ja vaikka mitä tapahtuisi, Kehveli onnistuu jotenkin putoamaan aina jaloilleen.

Sellaisten vanhempien neljänneksi lapseksi siis syntyi tämä poika, joka sai kasteessa ihan tavallisen nimen, mutta jota isommat sisarukset alkoivat jo varhain kutsua syystä tai toisesta Kehveliksi. Isoveljen ja kahden isosisaren lanseeraama nimi levisi pian yleisempään käyttöön, kasvaessaan poika otti sen omakseen ja hyvin se hänelle sopikin, koska pojasta varttui sanavalmis ja metka eläjä.

Teoksen alkupuoli tempaisi minut heti mukaansa: luin teosta enimmäkseen koulumatkoilla ja minusta tuntui inhottavalta joutua pistämään kirja reppuuni luentojen alkaessa. Naureskelin vähän väliä tarinan hauskoille oivalluksille (ja herätin kummeksuvia katseita julkisissa kulkuneuvoissa). Olin totaalisen koukussa kirjaan, kunnes tapahtui jotain: loppua kohden kertomus lässähti jonkin verran. En osaa sanoa syytä, mutta kirja ei ollut toisella puoliskollaan yhtä vetävä kuin aluksi.

Kehveli viskaa todellisia ja fiktiivisiä henkilöitä samaan ympäristöön. Osa hahmoista on melkoisen kliseisiä, mutta tässä teoksessa se toimii. Liekö johtuu genrestä? Heikkinen kertoi kirjamessuilla, että halusi kirjoittaa päähenkilönsä ulos siitä typeryksen roolista, joka savolaisille yleensä tarinoissa varataan. Olin tästä hyvin hämmentynyt, sillä en ole törmännyt tällaiseen ilmiöön (en silti kiellä sen olemassaoloa), enkä itse koe näkemystä omakseni. Pikemminkin miellän stereotypioissa savolaisuuden oveluuteen ja alituiseen pilkkeeseen silmäkulmassa. Kehveli ei tosiaankaan ole tyhmä, vaan neuvokas ja juurikin ovela.

Voi kuule. Isänmaan puolesta kuoleminen ei katso ikää, saatan sen sulle kokeneempana jermuna ja invalidina sanoa. Kas kun on tullut pyörähdettyä Tuonelan portilla, siltä tuntui kun hiki karpaloi otsalla. Kummallista kun ei pelottanut edes. Arvelin vain, että tällainen oli tän pojan kohtalo ja lauloin mielessäni, että kaunis on kuolla joukkosi eessä...

- Tikku perseessä, runoili Kehveli. 

Heikkisen neljäs romaani on satiirinen ja irvistelee lähestulkoon kaikelle niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Suomen valtion vaiheet kulkevat Kehvelin elämän myötä hyvin eri tavalla kuin me tiedämme niiden menneen, ja muun muassa muutamat menneiden aikojen poliitikot saavat itselleen uudet ammatit. Vaikka tarina sijoittuukin edelliselle vuosisadalle, tarkastelussa on myös lukuisia nykyajan ilmiöitä - kenties sen vuoksi Kehveli kolahtikin huumorinsa osalta minuun melko hyvin. Vaikka historia onkin lähellä sydäntäni, en ole erityisen perehtynyt menneiden aikojen poliittisiin kuvioihin.

Kehveli ei vienyt sydäntäni, mutta oli viihdyttävä veijariromaani. Se sisältää hyvää pohdintaa elämästä ja ihmisyydestä sekä minulle rakasta satiiria. Teoksen nimikkohahmo täyttää erinomaisesti oman näkemykseni sanasta kehveli. Kuten Amma ilmaisee blogissaan asian:
"-- kehveli ei ole koskaan läpeensä paha. Kehveli on pikemminkin hyväntahtoinen ja oikeudentuntoinen hahmo, jolle nyt sattuu tapahtumaan kaikenlaista, välillä täysin ilman omaa syytä, mutta aika usein omalla myötävaikutuksella." En ole aikaisemmin perehtynyt veijariromaaneihin, mutta Heikkisen teoksen lukemisen myötä voisin hyvin kuvitella lukevani tämän lajityypin satoa enemmänkin.

Historia on harvojen tekemää, mutta melkein kaikki ajautuvat sen osasiksi joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan.

Arvosana: ✮✮✮½

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi

©Hande

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi

Bazar 2018

Kuten blogiani lukeneet ovat varmasti huomanneet, olen syvästi kiintynyt Flavia de Luce-sarjaan. Odotan uutta osaa aina kuin kuuta nousevaa. Pyysinkin uusimmasta osasta arvostelukappaletta pian sen ilmestymisen jälkeen ja muutaman mutkan (lue: Postin toilailujen) jälkeen sain teoksen lopulta käsiini. Kiitokset kustantajalle! Jälleen kerran luin kirjan melko ripeästi, vaikka siitä kirjoittaminen venyikin näin pitkälle.

HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia sarjan edellisestä osasta Kolmasti naukui kirjava kissa. Jos haluat välttyä niiltä, siirry lukemaan "Juonipaljastukset päättyvät."-tekstistä eteenpäin.

Flavian maailma on romahtanut hänen isänsä kuoleman jälkeen. De Lucen perheen palvelija Dogger yrittää saada sisarusten ajatukset muualle viemällä heidät jokiretkelle. Ainakin Flavian kohdalla suunnitelma toteutuu, vaikkei aivan odotetulla tavalla: tytön käteen tarttuu (kirjaimellisesti) ruumis, joka on ollut upoksissa joessa. Nuoren kemistin mielenkiinto herää välittömästi ja hän päättää ratkaista eteensä sysätyn arvoituksen.

Juonipaljastukset päättyvät.

Mahdollisuuksia tuntui olevan loputtomasti, mikä teki kaikesta jännittävää: mahdolliset asiat kiehtovat nimittäin mieltä paljon enemmän kuin varmat asiat, tai niin ainakin olen aina ajatellut.

Dekkarisarjan yhdeksäs osa on tunnelmansa osalta hykerryttävä yhdistelmä hurmaavuutta ja karmivuutta: pienen kyläyhteisön salamyhkäisyys, ratkottavan arvoituksen kinkkisyys ja kesäisen miljöön kuvaaminen perinteisine aktiviteetteineen häkellyttävät ristiriitaisuudellaan. Kokonaisuus on erittäin onnistunut ja sain jälleen nauttia Bradleyn lyömättömästä kerronnasta. Nostan myös hattua Maija Heikinheimon erinomaiselle käännökselle - häpeäkseni en ole aiempien osien yhteydessä maininnut sitä kertaakaan, vaikka hänen työnsä ansiosta kirjat ovat olleet nautittavaa luettavaa.

Tällaiset tyytväiset mietteet kertovat siitä, että minusta on tullut aikuinen. Minua ei enää hallitse yksinomaan se, mitä näen, kuulen, maistan ja haistan, vaan myös se mitä ajattelen, mikä saattaakin olla kaikkein tärkeintä.

Tuo ajatus itsessään todistaa sitä, että aivoni ovat kehittyneet tyydyttävällä tavalla. 

Vaikka mysteerin ratkominen onkin olennainen osa Flavia de Lucen ollessa kyseessä, teoksen henkilöhahmot ovat jälleen kerran kertomuksen suola. Flavia on hurmaava sekoitus tarkkasilmäisyyttä ja naiiviutta, ja on mielenkiintoista seurata hänen varttumistaan sekä kehittymistään persoonana. Tarinan runko on perinteinen, mutta Bradley vie hahmojaan alituisesti uusiin suuntiin. Dogger ylitti itsensä ja rakastuin häneen entistäkin palavammin. Hänen ja Flavian suhde tasavertaistuu, mikä muistuttaa mielestäni yhä enemmän Bruce Waynen ja Alfred Pennyworthin välejä - he jopa ratkovat tapausta yhdessä. Kaksikon erinomaisten kemioiden kuvailu onkin kirjan parasta antia.

"Aina kun on pahanteossa, kannattaa huuhdella", hän sanoi juhlallisin ilmein. "Niin saa eksytettyä muut jäljiltä." 

En ollut uskoa korviani. Oliko Dogger lohkaissut vitsin? Hän jutteli minulle melkein kuin olisimme vertaiset. 

On hieno paikka haudan povi on taattua Bradley-laatua, jonka parissa nautin jokaisesta hetkestä. Siitä löytyy sarkasmia sekä jännitystäkin, ja useammasta hahmosta paljastuu uusia puolia, mikä pitää mielenkiintoani yllä. Romaanin päätös jätti minut jälleen kerran janoamaan lisää - onneksi seuraava osa ilmestyy keväällä.

"Olen sellainen ihminen, joka vielä muuttaa maailmaa", sanoin hänelle. "Heti kun pääsen eroon hammasraudoista."

Arvosana: ✮✮✮✮½

P. S. Teos sopii kuin nakutettu viime vuoden Helmet-lukuhaasteen kohtaan 48: haluaisit olla kirjan päähenkilö.

Hyllynlämmittäjä-haaste 2019

©Hande

Kerroinkin jo viimevuotisen Hyllynlämmittäjä-haasteen koonnissani, että aion ottaa osaa siihen tänäkin vuonna. Siltä varalta, ettei haaste ole kaikille tuttu: ideana on valita omasta kirjahyllystä kaksitoista teosta, jotka ovat lojuneet siellä pitkään lukemattomana. Nämä teokset pitäisi lukea vuoden aikana loppuun. Rästitekstien rustaamisen lomassa olen käynyt läpi melko suurta kirjakokoelmaani ja yritin valita sieltä kaksitoista kaikkein kauimmin koskemattomana odottanutta opusta.

Pähkäilyssäni meni kolmisen päivää, mutta sain kuin sainkin valittua tämän vuoden teokset:

• Ildefonso Falcones: Meren katedraali
• Jan Guillou: Punaisen ja mustan välissä
• Maurice Leblanc: Arsène Lupin - herrasmiesvaras
• Brian J. Robb: A Brief History of Superheroes
• J. K. Rowling: Paikka vapaana
• Cecilia Samartin: Señor Peregrino
• J. M. Synge: Aransaaret
• Henrika Tandfelt: Porvoo 1809 - juhlamenoja ja tanssiaisia
• J. R. R. Tolkien: Silmarillion
• Sue Townsend: Elämä on tautista, Hadrianus
• Jules Verne: Kapteeni Nemo - merten syvyyksissä
• P. G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves

Tolkienin ja Townsendin teokset siirtyivät viime vuodelta tähän haasteeseen, sillä en saanut niitä luettua. Lista on kaunokirjallisuuden riemuvoittoa, mutta mukana on myös pari tietokirjaa sekä muistelmateos. Tosin kaunokirjallisuudenkin edustajat ovat erilaisista lajityypeistä: löytyy historiallista romaania, rikoskirjallisuutta, mustaa komediaa, sci-fiä, huumoria ja fantasiaa.

Tänä vuonna tahtoisin saada kaikki kirjat luetuksi ajallaan - etenkin nuo viime vuoden siirrokit aion ottaa käsittelyyni hyvissä ajoin. Annan haasteen kuitenkin edetä omalla painollaan ja luen kunkin teoksen, kun se tuntuu oikealta. Katsotaan sitten vuoden päästä, miten sujui!